Petri Nevalainen: Tuntematon Mikko Alatalo, Helsinki-kirjat 2011.
Kirja kertoo seikkaperäisesti Mikko Alatalon tien aina niiltä ajoilta lähtien, kun keikkapalkkioksi tuli hirvenlihaa pojalle, joka viritteli lauluja peijaisissa. Kirjan tekijä on ottanut haasteensa tosissaan ja tietysti Mikolta juttua irtoaa, kun päästään oikein kahden kesken otattelemaan.
Kirjassa muistutellaan mieleen Alatalon kouluajat, kun tyttöjen hurmaamiseksi riitti uusi mopo, jollaisia ei kylällä oltu monta nähty. Mutta pian Mikon elkeet alkoivat viitata musiikin suuntaan ja lahjakas nuorukainen kustannettiin matkalle Yhdysvaltoihin. Sieltäkin jäi yhtä ja toista muhimaan, ajatellen tulevaa laulajan uraa.
Alatalolle aukesi tie myös radion toimittajaksi. Nuorta ja positiivisen oloista toimittajaa kyllä kaikki diggasivat. Siitä ura eteni Juicen bändiin ja pian tuli esille läpimurtolevy, jossa oli hitti ”Mä maalaispoika oon”. Syksyn sävelestä tuli voitto kappaleella ”Vicky Lee” ja nuorukaisen nimi ja naama alkoi olla tuttu monelle musiikkia harrastavalle.
Vaikka Juicen levyt möivät paremmin, oli Mikolla etuja yksinkertaisten sanoitusten miehen Juicen rinnalla. Mikko kun tykkäsi monimutkaisemmasta musiikista.
Kirjassa käsitellään myös rokkarin perheasioita ja todetaan, että positiivisuus on ollut Mikolle voimavara, jonka avulla hän on kestänyt pahatkin kolhut. Kas, kun miestä on hakattu, noin kuvaannollisesti sanoen, vielä silloin, kun hän on maannut maassa. Hyvä kirja kansansuosikista. Lukemiseen meni muutama iltapuhde, mutta lukukokemus oli mieluisa.