Vitamiinipommeja nyt saatavilla soilla ja lampien rannoilla. Ne on irrotettava varovasti, koska osa on jo räjähtämispisteessä. Laatu, siis kovuusaste, väri ja koko vaihtelevat sijaintipaikasta riippuen. Suurimmat voivat olla yli 10 millin läpimittaisia.
Nämä ovat vaihteluksi muille vitamiinilähteille. 10 minuutin koepoiminnan jälkeen sain selville, jotta kyllä niitä sankollisen sais päivänvalon aikaan kasattua… luulisin ainakin. Kanervikko vähän hidastaa sankon täyttymistä. Jos ei oo astetta mukana niin voihan niitä napsia suuhunsa ja irvistellä ihanasta raikkaudesta.
terv: Kalle M. Väänänen täältä Joensuun puistoalueen laitamilta.
Sankollinen on jo kasassa, komeita karpaloita. Helppo säilöä, vaikka vielä toisen sankollisen kävisi noppimassa. Suolla on niin ihanat tuoksutja kaunis maisema, että siellä kyllä viihtyy.
Tuli just mieleeni karpaloihin liittyvä muisto lapsuudestani. Äiti oli vienyt karpalokorin säilöön tuvan vintille. Erään kerran sitten pikkuveljeni oli mennyt vintille ja ottanut siskon ja minun nuket mukaansa. Oli riisunut nukeilta vaatteet pois ja värjännyt karpaloilla niitten kankaiset vartalot vaaleanpunaisiksi!
Kertokaa nyt minullekin, että missä Joensuun ”puistossa” on
karpaloita poimittavaksi asti?
Ostin eilen Venäjältä ämpärillisen karpaloita, hyviä nekin ovat.
Voisin kuvitella, että Joensuun ”puistoalueen” laitamat, josta karpaloitakin löytyy, ovat mm. Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa.
Itse olen käyttänyt kyseisistä paikoista nimiä Joensuun lähiöt, mutta puistoalueen laitamat kuulostaakin paremmalta nimitykseltä.
Missähän Joensuun maantieteellinen keskus mahtaa nykyisin
sijaita? Ennen Pyhäselän ja Enon liittymistä se oli Oskolan
saloilla.
Nyt kun Valkeasuo on lähes kokonaan ojitettu, ovat lakat ja
karpalot siellä luonnontilaisellakin osalla harvinaisia.
Täytyy kysellä ihmisiltä, jos hyvinkin joku neuvoo marjapaikkansa.