Myllynkivet
Hilja Rummukainen marjareissulla. Taustalla pilkottava talo lienee Muttosen, nykyisin autiona.
Alpoaatos lähetti toimitukseen kuvan äidistään, joka puolukkareissulla oli istahtanut Kukkovaaran tien varressa olleelle myllynkivelle. ”Siinä oli mukava syödä eväitä, kivi on varmaan monessa valokuvassa”, hän kirjoitti.
Kukkovaaran tien varressa olleet myllynkivet siirrettiin aikanaan myllymuseon edustalle. ”Siellä ne ovat tietysti paikallaan, mutta voisi jokunen olla luonnossakin, vaikka jossain Värtsin polun varressa”, hän totesi.
Alpoaatos viihtyy edelleen Kukkovaaran ja Kukkolammen tienoilla, lapsuusmaisemissaan, vaikka asuukin muualla. Hän hommasi Luppotuvan liiterien kattoihin pellit ja naulasi ne paikoilleen eilen. Josta toinen kuvamme.
Pelti asettuu paikoilleen.
Kuva: EJ
Mielenkiintoinen ehdotus tuo myllynkiven siirtäminen Värtsin polun varteen lepokiveksi. Löytyneekö kylästä kivenpyörittäjiä?
Luppotuvan tienoo voisi olla hyvä paikka. Mukava olisi istuskella myös Ryhännotkossa ja narrata pyypoikueita pillillä.
Laulattikos entistä kuorokaveria kattohommissa komeissa maisemissa? Kiitokset vielä kivasta matkaseurasta Värtsiläisten Seuran matkalla Värtsilä-Sortavala-Käkisalmi-Viipuri. Ota tästä Pusan Seppo osasi! Hilkka.
Kiitokset kiitoksista Hilkka, samoin kiitokset Sinulle.
Pitää heti tarkentaa tuota ”kivenpyöritystä” ettei tule väärin käsityksiä. En tietenkään tarkoita että muoseolla olevia kiviä siirrettäisiin mihinkään. Siellä huonompijalkaisetkin pääsevät katselemaan paikallista raskasta käsityökulttuuria. Olen nähnyt jossain Kukkovaaran kivikoissa myllynkiven puolikkaan, onkohan se vielä siellä? Tai joku enemmän metsissä samoillut saattaisi tietää muitakin myllynkiven puolikkaita. Jotain sellaisen kiven siirtoa kannattaisin matkailuvaltiksi johonkin Värtsin polun varteen. Onhan myllynkivien valmistus osa Värtsilän seudun historiaa
Jotkut puhuvat, toiset tekevät!
Kiitos Alpoaatos kaikkien kyläläisten ja luppotuvan käyttäjien puolesta!
Oiskohan toisellakin Rummukaisella osansa Myllynkiviin?
Maastossa Kukkovaaran tien varressa on vielä ainakin kaksi myllynkiviaihiota, jotka eivät kenties ole läpäisseet aikoinaan laatukriteerejä. Ainakin toisen voisi hilata näkösälle ja lepokiveksi. Vaan siihen tarvitaan vahvoja vehkeitä. Toinen mahdollisuus olisi jonkinlainen opasteviitta ”teollisuusalueelle”, jossa tosin ei ole aihioitten lisäksi muuta kuin kivikkoa. Luppotuvan vieressä myllynkivi toisi oivallisesti esille paikkakunnan historiaa. Siellä näyttävät netin mukaan vierailevan geokätköilyn harrastajatkin jostain etään periltä. Olisi heille lisää ihasteltavaa.
Muutamia vuosia sitten Luppotuvalla käydessäni katselin peitemuovilla katettuja liiteriä ja vessaa. Mielessä kyti ajatus, että jos joku (Pitäjäyhdistys ?)hommaa pellit, niin minäkin saattaisin ne laittaa paikalleen. Taisinpa jossain vaiheessa kysäistäkin asiasta Pitäjätoimikunnan kokouksessa; jos en väärin muista, ongelmaan oli jo mietitty joku ratkaisu. Ratkaisu on näemmä nyt ainakin löytynyt, Alpolta tosi hyvää työtä. Jotkut suunnittelevat ja puhuvat, toiset tekevät niinkuin E-M totesi.
Myllynkivistä sen verran, että Tikan Oiva bongasi kymmenkunta vuotta sitten Värtsilän Seurakunnan Marjapuro-palstalta kaksi mainittua kiveä. Palstalle tuli metsätaloussuunnitelman mukainen hakkuu, jonka yhteydessä Oiva kuljetutti kivet tienvarteen metsäkonekyydillä. Kuuluin silloin kirkkoneuvostoon, joka mm. sai tiedoksiannon kyseisestä projektista ja edelleen päätettäväkseen, mitä kiville tehdään. Teimme pöytäkirjaan merkityn päätöksen, että kivet sijoitetaan koristekiviksi Pappilan pihapiiriin. Tätä päätöstä ei ole vielä tänä päivänäkään pantu voimaan, koska kivet katosivat salaperäisellä tavalla Kukkovaarantien varrelta. Yllättävätkin tavarat näköjään kelpaavat pitkäkyntisille. Käsittääkseni myllynkivet eivät kuulu minkään muinaismuistolain piiriin, joten ne kuuluvat muun maa-aineksen tavoin maanomistajalle; varkaus mikä varkaus. En tiedä, kiinnostavatko myllynkivet Pappilan nykyistä isäntäväkeä, mutta heille ne joka tapauksessa päätöksen perusteella kuuluisivat.
Näitä myllynkivikommentteja lukiessani tuli mieleen merkittävä aiheeseen liittyvä sana: Pyhä Raamattu sanoo lasten ja vähäosaisten viettelijöistä, että olisi parempi kun heille pantaisiin myllynkivi kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyksiin. Iankaikkinen totuus, onpa tulkittavissa vihapuheeksi tai ei!
Toivottavasti pyypoikueitten narraamisesta ei saa myllynkiveä kaulaansa.
Omalta osaltani joskus ennen sotia kenties jonkin yrityksen tekemät myllynkivet saavat olla rauhassa, jos ne jonkin lain mukaan kuuluvat maanomistajalle.
Toisten omaisuutta ei tietenkään noin vain pidä mennä ropeloimaan, vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus. Liiterien kattamiseen oli pitäjäyhdistyksen lupa.
Värtsilän kaltaisella maaseudulla tuskin mitään uutta yhteistä pystyy kehittelemään ilman maanomistajien lupaa. Heiltä toivoisi jatkossakin samanlaista myötämielisyyttä ja ennakkoluulottomuutta kuin on aikoinaan ollut esimerkiksi Luppotupaa perustettaessa.
Mitä Luppotupaan tulee, niin paikkakuntaa tuntemattomien olisi helpompi sinne löytää, jos olisi viitoitus Ilomantsintieltä lähtien.
Mainitut äiti ja poika asuivat koulumatkani oikotien varrella aikoinaan.
Ei siellä tullut juuri poikettua, Alpo kun oli jo niin iso ja aina retkillänsä, varsinkin siellä myllynkivien suunnalla.
Vieläkö kotitalo lienee Alpolla ”kakkoskotina”?
Kalle Lintunen on kiitettävästi luppotuvan maat aikanaan käyttöömme antanut.
Olisiko Erkki parempi että omahyväisesti pitäisimme luppotuvan kyläläisten omassa käytössä sen sijaan että sitä markkinoidaan pitkin toreja ja turuja?
Eero-Matti,
miksi? Ainakaan majan luona olevissa ohjeissa ei käyttöä ole mitenkään rajattu, kerrotaan vain olevan kenen hyvänsä käytettävissä.
Tottahan toki maja on kaikkien käytössä!
Paskat jotka olen siivoillut niin jokien laavuilla niinkuin luppotuvalla joka kesä tulevat ”turisteilta” Tämä vaan kyrsii kun vapaaehtoista siivoustyötä tekee
Me värtsiläiset olemme tietysti siivompaa väkeä.
Nyt saat meikäläisestä toisen mukaan vapaaehtoiseen siivoustyöhön noissa kohteissa.
On tietysti arvostuskysymys, mutta mielestäni Luppotupa ympäröivine luontoineen on melkein parasta, mitä täällä voi vierailleen esitellä.
Kiitos Erkki, on joka kesä useita jätesäkillisiä mitä roinaa saa laavuilta kantaa
Ideani: Tuotteistetaan Luppotupa ns. ulkopuolisille.
Extreme-elämys, jota ei Värtsilästä löydy muualta, kuten todettu. Eikä muuten monelta muultakaan paikkanunnalta! Paikka on unikki! Ulkopaikkakuntalaiset varmasti maksavatkin mielihyvin pienen käyttömaksun, jolla voidaan kattaa siivous-, vakuutus-, tienkäyttö-, ym. kuluja. Maailmassa kun ei ole mikään ilmaista. Metsähallituksen tms. julkisen organisaation eräkämpät tms. ovat eri asia, eikä nekään ole yleensä maksuttomia. Niitä ei mielestäni pidä sotkea tähän tapaukseen.
Tehtäsiin nettiin (vartsila.fi:n) varauskalenteri (helppo toteuttaa) niin maksullisia kuin kyläläistenkin käyttövarauksia varten.
Ymmärtääkseni Värtsilän Pitäjäyhdistys on alunperin Luppotuvan rakentanut ja touhunnut nimenomaan kyläläisten virkistyskäyttöön, eihän jokaisen meidän takapihalta samanlaista miljöötä löydy, vaikka korvessa ”asutaankin”.
Markkinointi ja mainontakin on paikallaan, mikäli ehdottamaani vuokrauskäytöntö saa kannatusta, onhan jokaikinen euro kyläyhdistyksellemme tarpeen. Pitää muistaa se, ettei mainostaminen ja markkinointikaan ole ilmaista.
Varauskäytännöstä olisi helppo, ko. polun alkupäähän tehdä ns. infotaulun.
Ja jos paikka vuokrataan ns. muiden käyttöön, näkee kalenterista tilanteen, ja tällöin muut perääntyvät ja antavat vuokraaville asiakkaillemme rauhan.
Niin, varaussysteemi takaa myös paikallisille ns. ”rauhan” olla.
Jos joskus itse esim. sinne vieraineni haluaisin mennä, haluaisin(mme) toki omalla porukalla erämaanrauhasta nauttia.
Tämä ei varmasti ole Värtsilän kyläläisille ongelma. Jos näkevät auton tms. kulkuneuvon, josta voi päätellä jonkun olevan Luppotuvalla, en varmasti itse sinne tuppautuisi kenenkään rauhaa häiritsemään.
Varauskalenteri toisi ainakin selvät pelisäännöt.
Paikalliset varmasti mahtuvat samankin leirinuotion ääreen sovussa.
Näen asian jollain tavalla ns. ”yhteiskäytössä olevan kesämökin” perinteisenä ongelmana, mikäli kaikki käyttö kaikkien kesken vapaata, eikä oganisoitua… =)
Tuumii, Eira
Lisäkommentti edelliseen: jotkut saattavat vierastaa käyttämääni termiä ”tuotteistaa”… Älkää nyt siitä hermostuko…
Tekstin jos loppuun ken lukee ymmärtää tämän käytännössä, mitä tarkoitan ja haen.
Näistä ”kadonneista ”myllynkivistä, kuulin ja tiedän, että ne tai osa niistä on siirretty, Myllymuseon pihaan, joskus aikanaan. Niitähän on siellä useita.
Kun Luppomajaa tehtiin 11 v. sitten sen ajatus oli sen aikaisen Värtsin Taipaleen varrella oleva taukotupa ilman sen kummempaa kaupallistamista.
Itse ainakin vierastan ajatusta vaikka ymmärrän toki Eiran pointin.
Asiasta toki voi keskustella Pitäjäyhdistyksessä.
Ymmärtääkseni Luppotuvan käyttö nykyisellään on melko vähäistä, melkein tyhjänpanttina se on siellä. Kesäaikana nuotiolla istujia taitaa olla jonkin verran. Jotenkin voisi ideoita kehitellä.
Jos rakennus on tehty vain kyläläisten virkistyskäyttöön, siitä pitäisi olla selvä maininta jossain. Nyt annetaan siellä teksteissä ymmärtää päinvastaista.
Värtsin polkukin raivattiin keväällä sillä silmällä, että Luppotupa voisi olla pysähdyspaikkana. Ketään ei ole kesän aikana vastaan polulla tullut, mutta selvä ”kavioura” on alkanut muotoutua. Luppotuvalle ei ole sattunut ketään samaan aikaan, vaikka melko usein siellä liikuin. Polkua on tarkoitus pitää kunnossa tulevinakin vuosina.
Eihän mikään estäisi vuokraamasta Luppotupaa halukkaille yksityistilaisuuksia varten, olkoon kyse muualta olevista tai paikkakuntalaisista ja kokekoot elämyksiä tai eivät. Tuskin niitä tilaisuuksia kovin tiheään on ja tuskin ovat kestoltaan kovin pitkäaikaisia. Jos vuokrausta ei ole tehty ja maksua maksettu, tyytykööt kaikki seurustelemaan toistensa kanssa. Selvästi vain pitäisi käydä jostain ilmi ja olla kaikkien helposti nähtävissä, milloin on varattu. Sekaannukset ovat kiusallisia. Kokeilla aina voisi esimerkiksi yhden kesän ajan. Tosin tällaiset asiat vaativat varmasti pitkäjänteisyyttä, mutta jotain osviittaa saisi.
Yleistä käyttömaksua voi olla vaikea laittaa eikä ehkä aiheellistakaan, sen valvominen lienee hankalaa. Ja jos jokaisesta Luppotuvan ohi kulkemisesta joutuu tekemään ennakkoilmoituksen, ei siinäkään ole järkeä.
Keskustellaan, pitäjäyhdistyshän olemme me (en tosin muista, joko olen jäsen). Ja ulkopaikkakuntalaisten mielipide olisi myös tärkeää.
Hieman olen ymmälläni, miksi Jänisjoen yleisessä käytössä olevien laavujen (kuka ne omistanee) siivoaminen on vapaaehtoisten yksityishenkilöiden varassa. Se on hieman kohtuutonta vuodesta toiseen. Joku muu systeemi olisi paikallaan. Kunta työllistää kesällä nuoria, heille tällainen olisi sopivaa kesätyötä muun puuhan ohessa. Kumppanuussopimuksiakin ovat kunnat tehneet tällaisissa asioissa ns. kolmannen sektorin kanssa. Useimmiten kaikki tällöin voittavat.
Puuhuolto on hoidettu kunnan toimesta, siivousta ei riittävässä määrin eli siivoamista aina on riittänyt.
Sirpa Sulopuiston toimesta sen aikaisella projektilla saatiin voimaloiden ohituksiin kärrit kanoottien roudaukseen, nyt ne kaikki ovat kadonneet pitkäkyntisten matkaa.
Sirpan projektissa Jänisjoki reitille tehtiin Jänisjärven puolelle 2 laavua, Hämekoskelle vielä yksi lisää jonka venäläiset polttivat samoin tein, tässäpä kiitos EU-rahojemme käytöstä lähialuematkailun kehittämiseksi!
Alpoaatos taitaa peltikatolla jo kovasti ihmetellä kun niin keskustellaan. Sano nyt sinäkin mielipiteesi Luppotuvan ahkerana käyttäjänä.
Luppotupa saa ainakin ansaitsemaansa huomiota! Tiedä millainen vilske siellä kohta on.. =)
Johan se onkin oikeus ja kohtuus että tämä hieno paikka joukolla löydetään!
Olen seurannut jonkin verran Juurikan kyläyhdistyksen toimintaa Neulaniemessä Kiteellä. Se on entinen kuntalaisten yhteinen virkistyspaikka, mutta kaupunki vähäisen käytön ja rahapulansa vuoksi lahjoitti rakennukset kyläläisille.
Siellä päin ovat hyvin suosittuja rantakalatilaisuudet, joita eri yhdistykset pitävät jäsenilleen tai yleisestikin, ja kohentavat tällä tavalla talouttaan. Tämänkaltaisiin Luppotupa olisi mainio paikka. Värtsilässä olisi taitava rantakalan keittäjäkin (Eero-Matti, maksusta tietenkin) äärellään. Rantakalalautasellisen ostaisi, vaikka ei olisi nälkäkään, on se niin hyvää, teki muikusta tai lohesta.
Toinen paikka rantakalatilaisuuksille olisi kylätalon ranta. Siellä olisi parkkitilaa suuremmallekin porukalle. Ehtiikö Eläkeliiton yhdistys ensimmäisenä?
Tänään kotiseutukierros muutetulla ohjelmalla. Lähtö Joensuusta klo 10. Ei ehdi käydä Kukkolammella, ei edes Ryhännotkossa, jossa isä-ukko aikoinaan pamautti suden konepistoolilla. Täytyy ainakin ensin seestyä.
Minä niin mieleni pahoitin, on kivaa kuunneltavaa, vaikka sähköpostistani loppuivat juuri Värtsilän suunnan postimerkit.
Toivotan kaikille hyvää vointia ja jatkoa niin entisessä syntymäkotipitäjässä kuin Värtsilää sydämessään kantaville.
Eipä tarvitse olla montaa päivää poissa niin tähän ”postilaatikkoon” on tullut luettavaa enemmän kuin ehtii viikossa lukea.
Ensiksi kiitos Raerinteen Jussille myllynkivi asiaa valaisevasta kirjoituksesta. Vieläkin elättelen toiveita saada myllynkivi tai sellaisen osa jonnekkin Värtsin polun vaiheille. Jos sellainen jostain löytyisi (rehellisin keinoin) niin sitten tietenkin alkaisi jatkoneuvottelut maanomistajan kanssa.
Ja viimeisenä vaihtoehtona -hiukan huumorimielellä.. tehdä kivi itse. Siinä saisi kylkiäisenä vielä tekijänoikeudet
Luppotupa asiaa
Nykyiset värtsiläläiset tekevät parhaaksi katsomansa päätökset. He joutuvat hoitamaan myös ne asiaan liittyvät ikävätkin lieveilmiöt. Eikä meillä vieraspaikkakuntalaisilla pitäisi olla siihen juuri mitään sanottavaa. Ei ainakaan arvostelumielessä. Ainakin minä olen kiitollinen kaikesta mitä Värtsilän aktiiviset uurastajat ovat tehneet meidän siellä vierailevienkin viihtyvyyden hyväksi.
En tiedä yltävätkö tekijänoikeudet myllynkiviin. Jos niitä maastosta löytyy eikä tekijää tai omistajaa ole tiedossa, niin ehkä niitä voisi verrata löytöesineisiin, vaikka ovat kivestä tehtyjä. Silloin voisi olla hyvä ilmoitella julkisesti, että menettelee kuin omansa kanssa.
Moraalisesti tällaiset paikkakunnan historiasta kertovat löytöesineet kuuluvat ilman muuta paikkoihin, joissa kaikki voivat niihin vapaasti tutustua ja ihailla.
Sitä olen kummastellut, kuka omistaa ne vaatesäkit, joita Värtsilässä on pitkin metsiä teitten varsille jätetty/piiloteltu.
Kukkolammelle on noussut toinenkin, nyt kovin erikoinen ”taukotupa”. Tästä luvassa juttu lähiaikoina tänne Värtsiin…