Kiven tekstissä ei ole viitteitä haudasta.
Vaasan poikien leiriytymispaikka 1941 on saanut Värtsin keskusteluissa niin paljon mielenkiintoa, että julkaistaan oheinen kuva suuren kivilohkareen kylkeen hakatusta tekstistä. Kivi on Tervavaaran tien varressa ainakin kilometrin päässä Patsolasta.
Kiveen ja tekstiin liittyy paikkakunnalla kierteleviä tarinoita, joitten alkuperästä ja paikkansa pitävyydestä ei ole selvyyttä. Viimeksi kuulin, että jonkin ruotsinkielisen sotaosaston marssiessa tietä pitkin olisi kaksi poikaa kuollut ja haudattu kiven juureen. Heidät olisi myöhemmin siirretty kotipaikan multiin. Ja toden totta, kiven juurella oli monttu, joka muistutti hautakaivantoa.
Ehkäpä joskus saadaan tähänkin mysteeriin selkoa. Kivi on oikealla puolella tietä muutaman metrin päässä ravista, tosin pusikon peittämänä. Paikkaa ei kannata sekoittaa ns. kirkkokiveen, joka on samalla puolella hieman aiemmin, mutta huomattavasti kauempana tiestä. Mielenkiintoista olisi tietää, mistä sekin kivi on saanut nimensä.
Lähellä on ns. kirkkokivi, jossa ei ole tekstejä.
Minä jo ehdin kehua Alpon karttavinkkiä, mutta sehän taisikin ohjata Vasagossareiden kiven sijasta tälle Kirkkokivelle. Lähelle silti. Hyvä sekin, verrattuna vaikkapa aivan väärään suuntaan.
En vielä ehtinyt maastossa erehtyä, teen sen vasta myöhemmin.
Enpä arvannut kun kirjoitin tarinani Tervavaaran
rallitiellä (julkaistu Värtsissä 1.6.2011) että
tienvarsi kätkee tälläisenkin salaisuuden.
Tänään Tohmiksesta tullessa ajoimme vartavasten
Patsolasta Tervavaaraan ja etsiskelimme samalla
kyseistä kiveä. Kuvassa olevan kirkkokiven kyllä
näimme mutta tuota oikeaa kiveä emme arvanneet
lähteä pikkukengät jalassa etsimään. Luulen että
kirkkokivi olisi voinut saada nimensä vaikka muotonsa
perusteella.
Värtsi on innoittanut meitä muutenkin lähimatkailuun.
Edellisellä Tohmiksen reissullamme kävimme hautausmaalla
katsomassa yhdeksän haudan rivin jota emme olleet
aikaisemmilla käynneillämme huomioineet.
Hienoa olla väärässä. Olettamukset eivät näköjään aina satu oikeaan. Enpä tiennyt kirkkokivestä mitään ennenkuin näin Karttapaikassa maininnan siitä ja oletin… Hyvä kun on tällainen selvittelypalsta olemassa. Asiat lopulta selviää. Minäkin ajelin Värtsiläpäivien aikaan sitä kautta ja kivi (kirkko-) näkyi niin selvästi tielle.
Paikkoja ja etäisyyksiä tuntemattomana heitän arvauksen. Voisiko kirkkokivi olla mahdollinen levähdyspaikka kirkkomatkalla? Entisaikaan kun ihmiset kulkivat pitkiäkin matkoja jalkaisin kirkkoon. Kuvasta päätellen kivirykelmä näyttää näyttää kyllä niin isolta, etteivät mummot kirkkohameissaan ainakaan ole kivien päällä istuksineet kirkkomatkoillaan. Mutta jos vaikka kiven juurella ovat levähtäneet ja eväitä syöneet.
Meitä oli kolmen pojan ryhmä, jotka kesällä 1945, työntäessämme pyöriämme Kaurila-Patsola-Tervavaaran tietä metsänleimaukseen Kutsun salolle, mäessä, jonka oikealla puolelle ko. kivi kirjoituksineen on, jouduimme ottamaan aina lisää ”happea”. Ihmetystä herätti kiveen hakattu kirjoitus. Itse muistelen arvelleeni sitä huomattavasti vanhemmaksi, kuin muutaman vuoden takaiseksi. Tarina lentäjistä tuntuu ”lentävältä” ajatukselta!
Porukan työnjohtajana oli Juho Tyynelä Kutsusta ja ahkerat metsänleimaajat Aarno Leistola Kaurilasta, ? Kettunen, Patsolasta ja Aarre Armas.