Kielon tuoksua

Nostalgiakukkia – osa 2

Tuoksua mintun ja ruusun. Kuva Lissu.

Kansalliskukkamme kielo lumosi minut tuoksullaan jo pikkutyttönä. Tosin se ei vielä silloin ollut kansalliskukka. Itsenäisyytemme juhlavuoden kansalliskukkatoimikunta valitsi kielon v. 1967 Yleisradion järjestämän kansanäänestyksen perusteella kansalliskukaksi. Sama asema kielolla on ollut Jugoslaviassa. Myös Israelissa sitä on pidetty kansallisena tunnuksena. Kielo on myös naisen nimi. Muutama päivä sitten päivitetyn tiedon mukaan Kielo on nimenä kuudella miehellä ja 810 naisella. Kielon nimipäivää vietetään kielojen kukinnan aikaan 14.6.

Kiihtelysvaarassa mäkipellon ja maantien välissä oli muutaman metrin levyinen kaistale jossa kasvoi valtavasti kieloja. Tienasin ensimmäiset taskurahani kieloilla. Olin silloin ehkä seitsemän ikäinen. Poimin pyynnöstä autoilija Huoviselle kaksi suurta kimppua. Hän maksoi minulle niistä 50 markkaa. Kun pääsin käymään isän mukana kirkolla, ostin koko rahalla jäätelöä. Se oli juhlaa – vanilja- ja mansikkatötterö samalla reissulla!

Erään kerran olin taas kieloparatiisissani. Mitä lienen pysähtynyt haaveilemaan kesken kielojen poimimisen ison kiven vierelle, kun yhtäkkiä huomasin kiven päällä kerälle kiertyneen kyykäärmeen. Pää koholla kieltään lipoen se tuijotti minua. Siinä silmänräpäyksessä pinkaisin juoksuun ja pötkin pakoon. Vielä nytkin joka kerta kieloja poimiessani tuo muisto nousee mieleeni.

Vanhan legendan mukaan kielo itki värittömyyttään. Se halusi olla kaunis ja rakastettu. Taivaan kukkavärivarastot olivat kuitenkin jo typötyhjät. Pieni enkeli keksi, että tuoksuvarastoista saattaisi vielä löytyä jotain, jos oikein tarkkaan etsisi. Isä Jumala kehotti enkeliä keräämään kaikki jäljellä olevat tuoksut ja sekoittamaan niihin aavistuksen minttua, ripauksen ruusua, pisaran kuusamaa ja sivelyn sauniota ja levittämään uuden tuoksun hellin käsin kielon jokaiseen kukkaan. Kielolle Isä Jumala sanoi: ”Sinut huomataan. Sinisiipi etsiytyy varrellesi, kiitäjä levähtää lehdillesi ja ihmiset tulevat matkojen päästä poimiakseen sinut ja viedäkseen sinut kotiensa kaunistukseksi.”

 

3 comments for “Kielon tuoksua

  1. Lapsuuden suosikki satukirjoihin kuului
    kuvakirja ”Kielotyttö”. Vieläkin muistan
    kuinka kielotyttö istui kivellä ja itki…

    Tuohon aikaan oikeiden tyttöjen ensimmäinen
    hajuvesi oli usein kielontuoksuista.

    Kielon jäähyväiset oli suosittu häävalssi
    Suomessa ja jopa Ruotsissakin. Minusta sen
    sanoissa oli kuitenkin liian tumma sävy.

  2. Niin olen minäkin iki-ihastunut kieloon, mitä saan poimia omasta
    pihastani ym.
    Mp

  3. Kielo on valkoisessa värissään edukeen. Jos jotain puuttuu,
    tuoksu kyllä korvaa. Meillä on kieloja tässä omalla tontilla ja
    lisää viereisessä metsikössä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *