Niitä on jonoksi asti. Naisten nimipäiviä riittää viikon jokaiselle päivälle. Riikka aloitti, Tiina ja Kirsti juovat kakkukahvinsa viikon lopuksi. Johanna, suosituin viikon nimistä sijoittuu keskivaiheille. Johanna, se on myös mummoni nimi.
Hän oli pappilan rengin ja piian tyttö. Tukka napakasti letillä, hame reilusti polven alapuolelle ulottuen hän käveli vähäisine nyytteineen maalaistaloon piiaksi. Päätyi siitä sitten emännäksi. ”Pääsi”, sanoisi joku.
Perhe kasvoi neljällä lapsella, joista kolme varttui aikuiseksi. Omien lastensa lisäksi mummoni hoiti sukulaisperheen äidittömiksi jääneet kuusi lasta. Hoiti kuin omansa.
Johanna siivosi, leipoi, pesi ja parsi. Hän paistoi leipää, vaikka talosta oli viety seinät ympäriltä. Olihan uuni. Hän laittoi ruokaa suurelle pesueelle. Syksyllä suolasi kalaa ja lihaa.
Johanna osasi kaiken taloudenpidossa tarvittavan. Hän tiesi tietämisen arvoisen. Tiedot ja taidot siirtyivät hänen opastuksellaan jälkipolvillekin. Johanna- mummo tulkkasi samassa huoneessa puhutun puheen uudelleen huonokuuloisen ukin korvaan. Huolehti, etteivät ukilta tupakat päässeet loppumaan.
Jos tämä Johanna seisoisi edessäni nyt, niin toivottaisinko hänelle hyvää nimipäivää?
En kai. Sen sijaan sulkisin hänet sanattomaan syleilyyni.
Maija-Liisa
Miten herkästi ja hienovaraisesti, vain muutamalla
lauseella, piirretty henkilökuva suomalaisen naisen
elämänkaaresta.
Olen huomannut että iän myötä itsekin arkiaskareita
puuhaillessani ajattelen omia mummojani. Viimeksi eilen
suojärvelästä Eudokiaa joka synnytti kaksitoista lasta.
Tuli mieleen että ei ollut ilmapumppua viilentämäsä
maalaistuvan puuhellan seutua jossa mummo hääräili aamusta
iltaan.
Entisajan mummot olivat arjen sankareita.
Kiitos Maija-Liisa, kun jaoit kanssamme Johanna mummosi tarinan!
Lukiessani tuota Maija-Liisan herkkää kuvausta mummostaan, tuli elävästi mieleen vanha laulu, ”Äiti leipoo hymyellen” ja siitä se kohta ”kätken kakkuun kaipausta, sirottelen siunausta. Rakkautta rahdun verran, toinen teille leipoo kerran”. Uskon että Johanna- mummo on tuota hyräillyt ja siunausta lapsilleen toivonut. Maija-Liisan kirjoituksesta voi aistia kuinka mummon rakkautta ja siunausta on siirtynyt jälkipolville.
Ja jatkona : Tuskin missään maailmassa on kuin meidän mummolassa, kukat kukkii päivä paistaa, herkkuja saa siellä maistaa. Minulla oli onni omistaa kaksi mummoa ja yksi mummopuoli. Kaikkien kanssa asuin osan lapsuuttani, ja lämmöllä heitä muistelen. Finna.fi sivustolta voi hakea kaikenlaisia kuvia, ja sieltä löysin myös mummoni lapsuuskuvia yli sadan vuoden takaa.
-Muuttuvassa maailmassa
jotain on myös pysyvää,
mummin kuva sydämessä
aina mieltä lämmittää.