Järvilohta Äänisellä

Äänisen antia.

Ääninen on toiseksi suurin Euroopan järvi. Se sijaitsee pääasiassa Karjalan tasavallan alueella. Järven syvin kohta on peräti 120 metriä. Ääninen laskee Syvärin kautta Laatokkaan. Kanavien välitykselläse on yhteydessä myös Vienanmereen. Äänisen rannalla sijaitsevat mm. Petroskoi, Kontupohja ja Karhumäki.

Suurin saari on Suuri Kliimonsaari, joka sijaitsee Äänisniemen edustalla. Länsipuolella on Lelikovski, missä olen myös leiriä pitänyt. Lähellä sijaitsee Unescon maailmanperintökohde ja monille suomalaisille tuttu Kiži.

Ensimmäinen retkeni Ääniselle ajoittui heinäkuulle. Kalastuslupien kanssa oli melkoiset ongelmat ja kalalle pääsy oli epävarmaa Petroskoihin saakka. Retki alkoi muutenkin onnettomissa merkeissä. Olin sopinut tapaavani asiakkaan Hurskaisen kaupalla Niiralassa, jonne köröttelin maasturilla iso uisteluvene trailerilla perässä. Vähän ennen Niiralaa auto alkoi keittää, nippa nappa selvisin kaupan pihaan saakka. Onni onnettomuudessa oli, kansi meni rikki Suomen puolella. Mutta mikä neuvoksi, asiakkaat odottivat kuumeisesti lohen perään pääsyä? Onneksi yksi vieraistani oli saapunut rajalle omalla maasturillaan. Hän tarjosi autoaan vetojuhdaksemme.

Matka Petroskoihin oli tuskainen varsinkin, kun perässä oli 2000 kilon painoinen vene. Kuljimme Aunuksen kautta ja hyvissä ajoin saavuimmekin perille. Veneen laskupaikka oli erikoinen, pusikkoranta kaupungin eteläpuolella. Ajoin veneen satamaan, mistä noukin asiakkaat kyytiin. Veimme vielä auton ja trailerin vartioidulle alueelle ja sitten menoksi. Suuntasin veneen kompassin avulla kohden Lelikovskia. Alkumatka Petroskoista on hyvin vaikea ja karikkoinen, mutta vartin ajon jälkeen avautui sitten rannaton Äänisen ulappa.

Matkaa leiripaikkaamme oli noin 40 kilometriä, jonka taitoimme reippaalla vauhdilla. Hyvissä ajoin ennen pimeää ehdimme perustaa leirin ja kokkailla vielä iltaruokaa. Seuraavat pari päivää kalastelimme Kliimonsaaren eteläpuolella, saaliina peräti 19 lohta, suurimman painaessa 7,2 kiloa! Matka meni hienosti ja polte palata takaisin Ääniselle sen kuin vain kasvoi.

Lokakuun vaahtoja

Oli jo lokakuuta, kun seuraavan kerran järvelle vieraitteni kera saavuin. Oli aamupäivä ja myrsky järvellä oli valtaisa. Mietimmekin tovin, lähdemmekö edes ylittämään lähes 50 kilometriä pitkää järven selkää, joka valkoisena vaahtona kuohusi. Veneeni oli seitsemän metriä pitkä, varustettu tehokkaalla 225 hevosvoiman ajokoneella sekä 9,9 hevosvoiman uistelumoottorilla, mutta siitä huolimatta matka arvelutti.

Myrsky kuitenkin yllättäen tyyntyi tai ainakin laantui niin, että rohkenimme aloittaa matkan teon. Tällä kertaa olin varannut asiakkailleni pikkudatsan Kizin saarelta, leiriolosuhteet olisivat olleet muuten talven kynnyksellä turhan karut. Saavuimme juuri ennen pimeän tuloa Kizille, vieraat majoittuivat vaatimattomaan hirsimökkiin, lämmitimme saunan ja laitoin vieraille ruuat.

Oman punkkani oli veneen keulakajuutassa. Aamulla kurkkasin ulkolämpömittaria, se näytti peräti -viittä pakkasastetta! Vesi veneen ympärillä oli jo riitteessä. Karuudesta huolimatta kalastelimme pari päivää samoilla vesillä kuin edelliselläkin matkalla, saaliina jälleen toistakymmentä toistaan komeampaa lohta. Suurin kala painoi noin seitsemän kiloa. Se päätyi pari kuukautta myöhemmin pakastimeni kautta joulukalaksi naapureille Kunnakseen.

1 comment for “Järvilohta Äänisellä

  1. Yksi reissu Petroskoihin, Kizikin jäi kokematta, mutta musiikkiopiston haitarinsoittajaperhe tavattiin ja heidän tytär
    kävi meillä Suomessa sen jälkeen. Huonolla englannin kielellä pärjättiin ja perheen äiti osasi pakista vähän karjalan kielellä.
    No ……..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *