Tsiipakan Sisu

Pikkujoulussa puitiin myös ikivanhoja asioita.

Terävää päätä, vas. Markku Mantsinen, Antero Salonen ja Viljo Koivunen.

Harrasteseura Tsiipakan Sisu aloitti pikkujoulukauden hyvissä ajoin, loppiaisena. Kyseessä on maineikas seura, joka perustettiin ensimmäisen kerran Vanhan Värtsilän lähistöllä Korpiselän pitäjän Tsiipakan kylässä vuonna 1928.

Sisu oli silloin urheiluseura, jonka jäsenistö koostui lähinnä Tsiipakan ja Meriinahon asukkaista. Suomen mestaruuksia tuli ainakin hiihdossa.

Toisen kerran Tsiipakan Sisu perustettiin 1979 Hoilolan kylässä. Urheilua harrastettiin silloinkin sen verran innokkaasti, että ylikuntohan siitä seurasi. Nykyisin ovat tapahtumalistalla lähinnä pilkki- ja mato-ongintakisat sekä pikkujoulu.

Jäseniä on muutamia myös Värtsilästä. Pikkujoulussa hyväksyttiin yksi uusi jäsen Helsingistä. Hänen myötään toivotaan urheilutoiminnan viriävän jälleen, sillä hän edustaa Tsiipakan Sisua seuraavalla Tukholman maratonilla.

Jäseneksi voi päästä käsinkirjoitetulla anomuksella, joka on jätettävä kolmena kappaleena. Jäsenyyttä kannattaa havitella, sillä sörsselit pikkujoulussa olivat seuraavanlaiset:

vihersalaatti ja kastike
pasta-savuporosalaatti
lime graavattua lohta
savumuikut

kalkkunafilettä
appelsiinikastike
kermaperunat
lämmin kasvis

patonki ja levite

jälkiruoka
charlotte russe lakkojen kera ja kahvi

Kokoontumisissa syödään yleensä tällä tavoin.

Tsiipakan Sisussa seurataan aikaa tarkoin. Pikkujoulun ohjelmassa oli tietokoneen harrasta tuijottamista.

Share

8 comments for “Tsiipakan Sisu

  1. Onkohan tietokoneen näytöllä mahdollisesti auki Värtsin sivut?

    Ruokalistalta erikoisesti savumuikut ja charlotte russe lakkojen kera saivat veden herahtamaan kielelle!

  2. Savumuikut olivat aivan mahtavia, mielestäni edes nuotiolla käristetty lenkkimakkara ei vedä vertoja. Kiitoksia vain lapsuuskyläni seuralle. Meitä entisiä hoilololo… noh, hoilolaisia on täällä Värtsilässä enemmän kuin aiemmin tiesin.

  3. Oikaisu:

    Jukka Nurmela Helsingistä kirjoittaa Värtsille lähettämässään sähköpostissa: Korjaatteko tuon kohdan: ”Pikkujoulussa hyväksyttiin yksi uusi jäsen Vantaalta.” Käsittääkseni tuo uusi jäsen olen minä ja asun Helsingissä. Seuraava Tsiipakan edustus on Helsinki City Runilla 7.5.2011, mutta tuolloin pikkujoulun aikaan se ei ollut seuralla vielä tiedossa.

    Korjattu on. Toimittajan kömmähdys menee pikkujoulun piikkiin, kuten koko juttukin. Toivottavasti pääkaupunkiseudulla saadaan kuntaliitokset pikaisesti aikaan.

  4. Hei
    Anu Aaltosen kommentti on kopioitu tähän Tsiipakan Sisua koskevaan artikkeliin.
    Värtsi / Alpo Rummukainen

    ====================================

    Anu Aaltonen
    9.10.2020 at 23:27
    Hei,

    löydyitte Googlen kautta. Ukillani Johannes Lipitsäisellä on Tsiipakan Sisun jäsenkirja #1.. Haluaisin päästä kontaktiin nykyisen urheiluseuran kanssa.

    yt
    Anu A.

  5. En tiijjä lukevatko tsiipakansisulaiset enää Värtsiä, joten lienee mulla pieni velvollisuus vastata Aaltosen Anun kyselyyn. Puheenjohtaja on Markku Mantsinen, jonka yhteystiedot löytynevät numeropalvelujen kautta. Ellei, niin minulle voi laittaa sähköpostia.

    erkki.j.jormanainen@gmail.com

    Viime kesän onkikilpailun voittajana minulla on velvollisuus hankkia ensi talven pilkkikisoihin 12 munan täytekakku. Tervetuloa syömään, Anu.

  6. Tämä juttu kannatti uusia Värtsin sivulle. Se toi paljon muistoja mieleen, ja tavallaan se antoi jutulle myös uutta merkitystä. Hoilola ja Meriinaho!!!

    Hiihdin Ullan kanssa joskus kauan sitten Kaustajärveltä Hoilolan kirkkoon ja messun jälkeen takaisin. Olimme ennen kotoa lähtöä ilmoittaneet matkastamme rajavartioon, koska jouduimme kulkemaan myös rajavyöhykkeellä. Emme hoksanneet kertoa, että palaamme samaa latua takaisin. Niinpä paluumatkamme pysäytti hetkeksi rajamies ajettuaan perässämme moottorikelkalla. Selvisimme selityksellä, ettemme olleet kertoneet myös paluumatkasta.

    Meriinaho – joka kerta kun tienviitta sinne Via Karelialla osoittaa – palauttaa mieleen puunajomatkat Meriinahon rajalta Niiralan asemalle. Joskus 50- 60-lukujen paikkeilla – kesälomalla opiskelujen välissä – ajelin puuta Meriinahontiellä David Brouwn -traktorilla ja vetävällä peräkärryllä. Via Karelia oli vielä sorapintainen. En muista, oliko Miljoonakallion kohdalla jo oikaistu ajorata vai pitikö kaartaa oikealta alas. Taisi olla vielä sen inhottavan ja vaarallisen tuntuisen mutkan kautta hivuttautumista kohti Sääperiä.

    Nykyisin tunnen vetoa Hoilolan kirkon messuihin. Kirkosta on tullut hyvin kotoinen. Senkin vuoksi, että sen on suunnitellut sama arkkitehti kuin Värtsilän kirkon, Veikko Larkas. Ja ovathan ne samanikäisetkin. Messun jälkeen nautitaan kirkkokahvit. jotka on kattaa pöytään joukko kylän arvokkaita perinteitä vaalivia seurakuntalalsia. Kahvipöytiä ympäröi iso joukko seinille ripustettuja valokuvia menneiltä ajoilta.

  7. No johan on urheiluseura. Enpä ole ennen kuullut Tsiipakasta enkä nähnytr tätä Värtsin sivuakaaan.
    Toiminta vaikuttaa sellaisellta, ettei siinäi pipo pahemmin kiristä. Hieno homma ja mukavaa jatkoa valitsemanne harrasteen parissa

    ps. Vuorokauden aikana tämän jutun on nähnyt parisataa silmäparia. Eli kannattaa niitä nostaa esille.

  8. On ihme, että näin hyvä kertomus on jäänyt lukemattani, tai sitten muistini pettää. Eihän näitä osaa tai tiedä auttamatta edes etsiä, joten jonkinlaista valikoitua uusintapalstaa voisi olla Värtsissä aiheellista pohtia ihan myötämielellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *