Katsokaa mitkä muodot. Vuoden julkkista ei mediakohu enemmälti häirinnyt. Luontokatsauksen kuvat EJ.
On harvinaista, että ruisrääkkä tulee näkösälle. Viime kesänä se eräänä kauniina iltapäivänä nökötti ikkunan alla ihmettelemässä kahvittelupaikkaa ja kesti tyynesti kameran raksutuksen, kunnes arvokkaasti asteli takaisin heinikon suojiin. Narinaa kuului pelloilta kuukausimäärin. Olkoon se siis viime vuoden julkkis Värtsin palstoilla.
Värtsi valitsee ruisrääkän mieluusti myös nimikkolinnukseen, on sillä niin kuuluva ääni. Toivomuksena olisi myös, että metsäkauriit voisivat jatkaa eloaan Värtsilän maskotteina. Viime vuoden luontokuviin oli tungosta: karhut liikkuivat pihoilla, viitatiaiset rynnistivät Värtsilään, pöllöt, peipposet…
Saku Sammakko kosiomatkallaan.
Bimbo seikkaili peltoaukeitten liepeillä.
Valkoselkätikka vieraili Hopeakallion lintutornilla.
Hilleri oli löytänyt sammakon.
Hanhisyksy jäi edellisvuotta vaisummaksi, mutta muutaman tuhannen parvia lenteli silti.
Olipa taas upea kuvasarja. Kiitos! Erityisesti tuo vuoden julkkikseksi valikoitunut ruisrääkkä kiehtoo mieltä.
En malta olla kertomatta ruisrääkästä: Seitsemänkymmentä-
luvun puolivälissä, kun Kaustajärvelläkin harjoitettiin vielä
karjanhoitoa ja maanviljelystä, innostui ruisrääkkä eräänä
kesänä pitämään yökonserttejaan erään riihen nurkalla.
Monena valvottuna yönä mielessä pyörivät runoilijan säkeet:
”Ruislinnun laulu korvissani…”.
Sitten laulu loppui ja kuulin huhuja että lintu oli ammuttu.
”Rikos” lienee jo vanhentunut!
Monta yötä minäkin valvoin viime kesänä sitä kuunnellen. Ihme kyllä en kyllästynyt. Saa nähä, miten käy ensi kesänä, laitanko ikkunan kiinni vai etsinkö peräti haulikon…
Ruisrääkkä oli nuoruuteni lintu, kun nukuin Lintulan leikkimökissä.
Sen laulu Kuikanniemen pelloilta oli olennainen osa sitä henkistä ja hengellistä kriisiä, joka valvotti nuorta miestä. Kun vuonna 1991 palasin synnyinseudulleni pappilan asukkaaksi, kaipasin ruislinnun laulua korviini. Linnut olivat käyneet harvinaisiksi. Sitten Kivivuoren Hannu eräänä iltamyöhäisenä vei minut Uudenkylänlammen suuntaan kuulemaan kaivatun lintuni ääntä. – Mieluusti Värtsin maskotiksi juuri ruislintu!!! E.L.
Onpa Pusan pihassakin kuulunut ruisrääkän ääntä. Ruma ääni ja monet eivät siitä pidä. En ole onnistunut näkemään lintua, mutta tuo puolisoni on mulle apuna tunnistamisasioissa tarvittaessa.
Kaipaan myöskin lokkien ääniä. Niitä kyllä riitti Rääkkylän saarimökin maisemissa ja mikä parasta kuhankeittäjä oli tehnyt
roikkuvan pesän pihamme pihlajaan. Kun oikein kyttäsin saunan ikku-
nasta onnistuin myöskin sen näkemään. Arka. mutta mahottoman kirkkaanvärinen lintu. Elämä lintujen keskellä on mukavaa – ainakin minusta.
Mirja,
kuhankeittäjän saa usein näkösälle, kun matkii sen vihellystä. Se tulee katsomaan, missä kilpakosija luuraa, ja kun huomaa tulleensa petetyksi, se kiroilee rumasti.
Täälläkin oon kuullut kuhankeittäjiä vislaamassa Vanhan Värtsilän koivikoissa piikkilangan takana.