Pikkujoulujen vietto on alkuisin Saksasta. Niin myös joulukalenterin, jollainen nähtiin ensi kerran Munchenissä vuonna 1908. Suomeen ne ehtivät vasta 1930.
Suomalaisen pikkujoulun taustana ovat adventin ohella kansakoulujen joulujuhlat, joiden keskeinen ohjelmanumero jouluevankeliumin ja virrenveisuun ohella oli satunäytelmä. Kansakoulujen kuusijuhlat olivat kimmokkeina pikkujoulujen vietolle ylioppilasosakunnissa. Näin kertoo ”Uusi ajantieto vuodelta 1989”.
Kotioloissa pikkujoulun vietto on alun alkaen ollut kaupunkilaisten tapa, joka sittemmin levisi maaseudulle. Tapaninajelu on ollut aina tärkeä tapahtuma maaseudun ihmisille.
Jo niinkin varhain kuin 1890 on adventtia nimitetty pikkujouluksi. Yhdistyksiin ja järjestöihin pikkujoulut levisivät yliopistoista 1920-luvulla ja sitä tietä kansan keskuuteen. Joulukuusi ja joulupuuro olivat mukana alusta alkaen.
Kun menen ajassa taakse päin lapsuus- ja nuoruusvuosiini, niin enpä muista pikkujouluja vietetyn juuri ollenkaan. Vasta pitkälti sota-ajan jälkeen tulee mieleen työpaikan henkilökunnalle järjestetty juhla. Riisipuuro manteleineen ja pullakahvit olivat erikoisherkkua vielä tuohon aikaan. Mantelin löytyminen tiesi onnea ja naimattomille jopa häitä.
Lähdekirjani mukaan lahjapakettien villitys pikkujouluissa tuli vuosisadan alkupuoliskolla. Kun mukana oli lapsia ja siellä vieraili joulupukki, oli lahjapaketti paikallaan. Nyt lahjakääröjen aika taitaa olla hiipumassa useimmissa pikkujouluissa.
Viime aikoina ovat joulun viettopaikkoina tulleet suosituiksi maaseudulla sijaitsevat matkailuyritykset. Tarjolla on perinteistä maalaismaisemaa, herkullista ruokaa ja aitoa tunnelmaa. Kaikkea tätä tarvitaan kiireisen elämänrytmin keskelle.
Mukavia yhdessä olon hetkiä joulun merkeissä meille kaikille.
Tänään sytytämme ensimmäisen
adventtikynttilän ja kuuntelemme hoosiannaa.
Lapset – jopa aikuisetkin – avaavat adventtikalenterin
ensimmäisen luukun,itselläni on monena vuonna
ollut Partiolaisten joulukalenteri. Muutamia
jouluun laskeutumisen juhliakin on tiedossa kuin
myös joulukonsertteja ja kauneimpia joululauluja.
Vaikka ulkona on pilkkopimeää niin adventinaika
valaisee.
Katselin mitä Värtsissä kerrotaan adventista
ja pikkujoulusta. Hieman petyin telkkarin antiin,
kun ootin sieltä vanhanajan kirkonmeininkiä.
Vaan tietenkin on niin monta mieltä kuin miestäkin….
Hilkka mainitsee tarinassaan maaseudun matkailuyritykset.
Sellaiseen on pitäjäseurammekin tänään lähdössä
jouluunlaskeutumisjuhlan merkeissä. Paikassa on kuulemma
erinomainen ruoka.
Kuinkahan monta kertaa minäkin siinä salissa kävin, silloin
kun se oli vielä seurakuntasali ja kirkoksikin kutsuttu paikka.
Joulu- ja aattohartauksissa se oli viimeistä sijaa täynnä.
Kerran eräs nainen putosi penkistä ahtauden vuoksi.
Toisaalta hyvä näin, että joku jaksaa yrittää. Ei ole sekään
kiinteistö kylmillään ja hartaana kaikunee siellä tänäänkin
joululaulujen sävelet…..
Telle…
Tässä esim. paikka josta pääsee jopa ajantasaisesti näkemään tapahtumia ja jumalanpalveluksia.
Käyttäkää hyväksi mahdollisuutta:
tässä joulun alustukseen:
http://www.virtuaalikirkko.fi/videoarkistot/oulun-tuomiokirkko/joulukonsertti-26.11.2015/
etusivu tähän palveluun:
http://www.virtuaalikirkko.fi/
Hilkalle jälleen suuremmoinen kiitos pikku joulun historian tuomisesta luettavaksemme. Lauantainen Karjalaisen liite ”Joulu” kertoo, mihin on tultu. ”Valmistelut: Mustis-kissan emännälle joulu on juhlista rakkain – sen valmistelu alkaa jo elokuussa.”- ”Parkkihuolesi kaikki heitä – Centrum” – ”Laskeudu jouluun. Pikkujouluilta. 48E/HLÖ” – Yksi ainoa, joka viittaa joulun alkuperään: ”Paperisia, valaistuja, pyöreitä. Käytöstä poistetut virsikirjat saavat uuden elämän himmelissä”. Kuvan himmelissä on virsikirjatekstiä: Jeesus, täynnä laupeutta, Jeesus Rauhanruhtinas.”
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että on pikku jouluja ja että kauppa käy. Ei varsinkaan, kun on tänään kokenut aivan uskomattoman adventtimessun Kontiolahden kirkossa. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut niin syvästi adventin sanomaa ja joulun odotuksen alkua. Oli aivan ihmeellistä, kuinka kirkkoherra oli saanut niin suuren joukon messun tekemiseen. Paikalle oli tullut päiväkerholaisia, heidän ohjaajiaan ja vanhempiaan. Ei vain istumaan penkkiin ja kuuntelemaan, vaan toiminaan. Soitettiin urkuja ja pianoa, mukana oli eri instrumentteja ja lauluryhmiä. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja luki ensimmäisen lukukappaleen. Saarna oli yksi eniten minuun uponneista. Ja ulkona sai taputella kahta elävää aasia.
Ei mikään ihme, että kirkossa oli paljon väkeä, siis klo 10. Ja sitä varmaan on ollut muissakin Kontiolahden seurakunnan – messuissa – tänä adventtina: klo 13 Selkien-Mönnin kappelissa ja Lehmon seurakuntakodissa klo 16.
Kun siis menen arkena Kontiolahden kirkolle ostoksille, menen sielussani adventin sanoma ja joulun odotus. Pikku joulusta voi nousta isoon jouluun.
Lopuksi tämän kirjoituspöydän ääreltä vihje hänelle, joka ei oikein tiedä, kenelle antaisi joululahjan, ja hänelle, jolla on varaa antaa enemmänkin. Kirkon ulkomaanapu on painattanut esitteen ”Toisenlainen lahja. Tuo iloa monelle”. Asiaan pääsee käsiksi mm. : toisenlainenlahja.fi. – Yksi esimerkki 10 euron (!) lahjasta: Siemenlahja. Sen avulla kehitysmaiden perheet pystyvät viljelemään ravintoarvoiltaan monipuolisen sadon itselleen ja myyntiin. Siementen lisäksi annetaan koulutusta tehokkaista viljelysmenetelmistä ja kestävistä kasvilajikkeista.
Antoisaa ja anteliasta pikku joulua kaikille itsekunkin itse valitsemallaan tavalla!!!
Taas on vietetty yksi jos toinenkin pikku juhlahetki, siis pikkujoulu kinkkuineen ja puuroineen. Sitä ihan oikeata joulua odotellessa palautan mieliin tämän Hilkka Partasen jutun pikkujoulun juurista.