Joulujuhla Kaustajärvellä silloin ennen.
Pikkujoulusesongin ollessa kiihkeimmillään palaan ajassa reilut kuusikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin melkein joka kylässä oli kansakoulu ja koululla pidetyt kuusijuhlat olivat kaikkien yhteinen talven kohokohta.
Saverikkoraudan narskeessa
Koulun kuuselle menokin oli jo yhtä juhlaa, koska menimme sinne useimmiten talvitietä pitkin eli jään yli hevosella. Aisakellon helinä ja saverikkoraudan narske olivat ääniä, jotka virittivät juhlan odotuksen tunnelmaan. Koulun pihassa oleva hevospuomi alkoi täyttyä ajokeista, ja kun juhlasalin ovi aukaistiin, kirkastui monen silmä kuuseen ripustetuista oikeiden kynttilöiden tuikkeesta. Eipä sähköttömällä kylällä monessakaan asumuksessa ollut näin valoisaa!
Muistan erään koululla pidetyn pyhäkoulun kuusijuhlan. En ollut silloin vielä kouluikäinen. Tilaisuutta juhlisti erityisesti se, että paikalla taisi olla pappikin, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt jokin leikki, jossa oli mukana pahvilaatikoita. Eräs juhlatuulella oleva isäntämies istui seinustalla höyläpenkin päällä ja huuteli innostuneena: ”Lissee kilipailuja, lissee kilipailuja…”
Liukkaat supikkaat
Ennen joulua kotiimme saapui kylän suutari, joka teki perheenjäsenille uusia jalkineita. Minullekin oli tehty uudet supikkaat, joista olin tietenkin kovin innoissani. Olinpa käynyt kokeilemassa niitä jo jäälläkin, kun siellä oli vielä vettä ja saanut remmiapelia, kun suutkaset supikkaat meinasivat mennä piloille. Nyt taivalsin kuitenkin äitini kanssa koulun kuusijuhlaan, josta ei ole jäänyt muuta mieleeni kuin sinne meno: pyllähtelin jatkuvasti nurin, koska jää oli liukas ja supikkaani vielä liukkaammat. Olin ehkä viisi – kuusivuotias.
Vaasan Mylly
Ehkä odotetuin ohjelmanumero pukin vierailun lisäksi oli kuvaelma, jonka opettaja oli ohjannut, ja johon mahdollisimman monet oppilaat oli sijoitettu eri rooleihin. Kun olin ensimmäisellä luokalla esitin enkeliä. Ylläni oli valkoisesta vehnäjauhosäkistä tehty kaapu, jonka selkäpuolella taisi lukea vielä ”Vaasan Mylly”. Minulla on mielikuva, että jauhot vain pöllähtivät, kun ilmestyin näyttämölle ja julistin kovalla äänellä: ”Tulkoon valkeus!”
Johannes