Arppen aitta

Entinen tilanhoitaja Kalervo Mantsinen kirnujen ja kalanpyydysten ympäröimänä. Kuvat EJ

Wärtsilän rautatehtaan perustajan vanhin poika ja hänen työnsä jatkaja Edvart (1841-1897) omisti Niiralan Hovin 1880-luvulla. Hovi siirtyi Värtsilän kunnan omistukseen vuoden 1920 alusta. Sen tiluksilla toimi kunnan maatila, ja sotien jälkeen sinne rakennettiin kunnantoimisto.

Ulkoseinässä on luokinpainin.

Pihapiirissä on säilynyt hirsirakennus, jota kutsutaan Arppen aitaksi. Sen uskotaan olevan Edvartin ajoilta. Yhteen sen huoneista on kotiseutuyhdistys koonnut museoesineistöä, jota ovat lahjoittaneet pitäjäläiset. Osa on maatilalta, joka lakkautettiin 1980-luvulla.

Tilanhoitajana oli vv. 1967-83 Kalervo Mantsinen, 70. Hänen aikanaan aitassa olleissa maatilan varastoissa säilytettiin mm. räjähdysaineita. Osa rakennuksesta oli yksityiskäytössä.

Aitan hirret ovat ilmeisesti piilukirveellä veistettyjä.  Joskus aikaisemmin rakennuksessa on ollut viljasiiloja, jotka on purettu pois. Säkit raahattiin rappuja ylös yläkertaan ja tyhjennettiin luukusta siiloihin.

Jokirysä oli Värtsilässä tarpeellinen.

Esineistö koostuu lähinnä maatalouden ja kodin tarvekaluista. Vanhimpia esineitä lienee Kukkolammen pohjasta löydetty yksipuinen ruuhi.

Pihapiirissä oleva ns. renkitalo lienee myös Arppen aikaisia rakennuksia. Sen alla sijaitsee punatiileistä holvattu kellari, jossa säilytettiin perunoita ja juureksia.

“Kellari oli erittäin hyvä, siellä vallitsi tasainen lämpö kesät talvet. Se kannattaisi kunnostaa”, Mantsinen sanoi. Renkitalon yläkerrassa on yhä sota-aikana kuivattua kessua.

Separaattorilla käsiteltiin maidot.

Maatilan kirjoituskone oli jyhkeä kapistus.

Puinen kirnu.

Lieneekö näillä raudoilla pyydystetty jotain?

Aitasta löytyi maatilan kassakirja, joka oli tyhjä. Taustalla näkyvä renkitalo on myös pihapiirin vanhoja rakennuksia.

Share

4 comments for “Arppen aitta

  1. 22.11.2010 at 9:56

    Mielenkiintoisen näköistä: kalastusvälineet sulassa sovussa kirnujen ja separaattoreiden kanssa. Mutta hyvä kun näinkin<3

  2. Erkki Jormanainen
    22.11.2010 at 10:31

    Aili,

    ja vielä entinen tilanhoitaja keskellä. Ihan livenä, ei vahanukke kuten jossain Mikkelissä.

  3. Aarre Partanen
    23.11.2010 at 16:20

    Todennäköisesti viimeinen tilanhoitaja ennen talvisodan syttymistä oli nimeltään Mäenpää. Hänen vaalea pitkälettinen tyttärensä Marjatta oli keskikoulussa luokkatoverini ja meidän kaikkien poikien lemmikki. Hän istui edessäni olevassa pulpetissa ja pitihän hänen leteistään aina silloin tällöin vetäistä. Kun sitten muistaakseni 15.10.1939 loulutilat tyhjennettiin perustettavaa sotasairaalaa varten, satuimme lähtemään yht´aikaa kotimatkalle. Tiemme erkanivat Uusikylässä ennen kunnan maatilaa. Pikaiset uudelleen näkemisen toivotukset eivät kuitenkaan toteutuneet, eikä tiemme sen jälkeen ole kohdanneet.

    Aarre Armas.

  4. Erkki Jormanainen
    23.11.2010 at 17:27

    Aarre,

    kyllä minähi Haaspuron tytärtä 50-luvulla letistä nykäisin Tohmajärven keskikoulussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *