Finlandiaehdokas

Mikko Rimminen: Nenäpäivä, Teos 2010

Irma on vähän hurahtanut, elämänuskoinen nainen, joka haluaa tehdä tuttavuutta arkisten ilmiöiden ja toisten ihmisten kanssa. Rimmisen proosaa lukiessa helisevät lukijan mielessä pienet kellot. Hänen proosansa imee voimaa arjen yksityiskohdista ja elämän pienistä iloista.

Niinpä Irmaa askarruttaa kiveen painettu purukumi niin paljon, että hän jyystää sen irti ja vie roskiin. Myös pissistytöt, jotka tulevat istumaan samalle penkille ja kyselevät Irman elämästä, tuntuvat jotenkin sympaattisilta, ei yhtään häiriköiltä.

Irma haluaa päästä tekemisiin ihmisten kanssa. Niinpä hän päätyy soittelemaan ihmisten ovikelloja, tehden taloustutkimuksen kyselyä, jonka kysymykset hän on sepittänyt itse.

Ihmiset näyttäytyvät Rimmisen kirjassa positiivisina. Yleensä Rimmisen arvio elämästä on, että se tarjoaa paljon hauskaa ja huomioimisen arvoista. Pitää vain olla utelias sopivan paljon, että voi kurkotella kaikkeen näkemäänsä, siis hivenen kylähullu.

Toki Irma tapaa myös sivuraiteelle joutuneita ihmisiä, mutta alkoholisoitunut mieskin tuntuu olevan elämää ymmärtävä ja auttelee Irmaa, kun ihmiset alkavat epäillä Irman tarkoitusperiä. Rimminen valaa lukijaan elämänuskoa, uskoa pieniin asioihin, jotka kiireinen ihminen usein unohtaa, mutta yksinäisyytensä kanssa sinunkaupat tehnyt täti huomioi.

Lienee tosi, että elämässä on paljon yksityiskohtia ja lämpöä tuottavia asioita, eikä vähiten muissa ihmisissä, joista löytyy yllättäviä piirteitä.

Toisaalta Rimmisen romaanin rakenne on suurelta osin Irman elämän kuvausta vailla isompia jännitteitä. Se sopii lukijalle, joka nauttii tästä kirjasta ja samaistuu mieluusti Rimmisen luomiin tyyppeihin, joista pursuaa elämänilo ja kauneuden taju.