Kun tuota Helliä on röykytetty lähes julkaisun kuin julkaisun sivuilla, niin kerronpa omakohtaisen kokemuksen Hellin palvelusta ja toimivuudesta. Yli viisikymppisenä pitäisi oppia varomaan purukalustonsa puolesta ja olemaan purematta ihan mitä sattuu. Kävi kuitenkin niin, että noin vajaan vuoden aikana onnistuin puraisemaan kolmen hampaan paikat irti. Omaa laiskuutta oli se, että en heti ensimmäisen paikan irtaannuttua […]
Jatkosotaa oli käyty reilun vuoden verran. Marraskuisena aamuna 1942 astelin sydän pamppaillen ensimmäiseen työpaikkaani Notkon Osulaan. Valkeasta lakanasta ommeltu työtakki oli kainalossa. Myymälänhoitaja Leo Partanen, pitkä, hoikka ja totinen mies vei minut leipäosaston kassan ääreen. Vilkaisin ulos ikkunasta. Jono asiakkaita oli oven takana odottamassa. ”Sinä hoidat nyt tämän sakariinin jakelun yksin. Kaksi pussia asiakkaalle”, sanoi
Aika usein kuulee väitettävän, että Värtsilä olisi jotenkin syrjäinen paikka. Ei tokkiisa, joskus tuntuu kuin täällä sijaitsisi maailman napa. Lintuja tarkkaillessa tulee katsoneeksi yläilmoihin. Siellä on jos jonkinlaista viheltäjää. Korkeimmalla lentelevät jättävät jälkeensä pitkän pyrstön. Auringon osuessa ne kiiltelevät milloin minkin värisenä. Mikä niistä kaikista selvän ottaa. Osa saattaa olla Elisabetin Hornetteja, joita tietysti itäraja
