Tämän karhun ampumisesta haaskalta käräjöitiin 1970-luvulla. Arkistokuva EJ
Ravintotilanteen takia poikkeuksellinen karhusyksy vaati uhrinsa tälläkin seudulla, kun Uudessa-Värtsilässä asutuksen liepeillä liikuskellut karhuperhe jouduttiin lopettamaan. Vaikka tämä tuntuu meistä eläinten ystävistä traagiselta, lienee toimenpide ollut oikea.
Mukaviltahan ne näyttävät talojen pihoilla tallustelemassa, mutta valitettavasti sellainen ei ole mahdollista. Karhut kuuluvat suurille saloille, jossa niillä on riittävästi elintilaa. Uuden-Värtsilän mesikämmenillä kävi huono tuuri, kun ne joutuivat tähtäimeen aivan talviunille vetäytymisen kynnyksellä. Viranomaisilla oli kaiketi pakottavat syyt. Heidän harkintakykyynsä meidän on luotettava, eikä poliisi tunnetusti kovin liipaisinherkkä ole.
Näillä seuduilla ei ole aihetta huoleen karhukannan suhteen, sillä Venäjän puoli on tässä suhteessa melkoinen aitta. Muonavahvuudesta on varaa poistaa yksilöitä, jotka ovat tottuneet etsimään ravintoa ihmisten ilmoilta. Normaalisti karhu kaihtaa ihmistä, mutta huonoina marjavuosina niitä näköjään ilmaantuu näkösälle, vaikkei kanta olisi tavanomaista suurempi.
Myönteistä karhusyksyssä lienee, että se saattoi poistaa katteetonta petopelkoa ja suoranaista petovihaakin, jota yhä valitettavasti lietsotaan. Karhut eivät suinkaan ihmisten kimppuun ole rynnänneet. Vahingot ovat tietenkin mahdollisia, joten näitä petoja on syytä kunnioittaa pysyttelemällä riittävän kaukana.
Ymmärrän toisaalta tuon karhujen lahtauksen, mutta jokin sisimmässä laittaa vastaan. Niinkuin se ei olisi oikein. Ihminen hallitsee ja on tärkein. Surullista kuitenkin.
Kun olin eilen nuorimman koirani 12vk rokotuksella,jo aamusta klo 9.30 sain kuulla etta peräti kaksi suden repimään koiraa oli ollut paikattavana; laika joka hyvin oli selvinnyt, mutta beagle joka oli huonossa kunnossa lähtenyt lääkäristä. Enpä kovin koiran omistajana petoja säälisi.