Tuplapussilakanasetti

Aamun aviiseja pöydällä levitellessämme huokaan, että kyllä meidän pirtin pöydän pitäisi olla suurempi. Itselläni on edessäni maakuntalehti, puolisolla pääkaupunkiseudun paksu aviisi ja niiden keskellä vielä kaksi kertaa viikossa ilmestyvä Joensuun kaupungin ilmaisjakelulehtikin. Onneksi Värtsin voi lukea sivupöydällä.

Maakuntalehden etusivulla – heti artikkelin ”Karvaan pettymyksen ilta” alapuolella – on erään liikkeen mainos ”Hullut päivät”. Tarjouksessa ovat esimerkiksi tuplapussilakanasetit yli seitsemänkymmenen prossan alennuksella. Piti ottaa silmä näppiin ja lukea tuo sana uudestaan ennen kuin tajusin mitä se tarkoittaa. Päätin jakaa sanahirviön alkutekijöihin ja tutkailla osasia erikseen.

Uusi-Värtsilän asemarakennuksen ikkuna 2007

Uusi-Värtsilän asemarakennuksen ikkuna 2007

Tuplasta tulee ensimmäiseksi mieleen tuplaikkunat. Asunnoissa oli lapsuudessani ns kaksinkertaiset lasit. Keväällä oli ”mahottomat tekkiiset” kun valkoisia ikkunaliimapapereita lioteltiin ja irroitettiin karmeista jotta tuplat saataisiin kesäsäilöön. Samalla kaikki ikkunalasit pestiin ja sitten nämä tuplat kannettiin varovasti ullakon kätköihin syksyä odottamaan.

Nytpä jo unohtui, mikä se seuraava sana olikaan? Ai niin, sehän oli pussi. Ennen muovipussikautta paperi- ja kangaspussit, kuin myös säkit, olivat arvossa arvaamattomassa. Äiti oli lähettänyt meidät muksut Laineen kauppaan ostamaan kilon verosokeria. Paluumatkalla paperipussi, johon kauppias oli sokerit punninnut, hajosi Pikkaraisen rintamamiestalon kohdalla. Pussi nääs putosi maahan kun sisko laittoi sen vyötäröesiliinansa alle kun halusi leikkiä vauvaa odottavaa äitiä. Rouva Pikkarainen näki ikkunasta hätämme ja kiissuutti meille pohjan paperisäkistä. Säkin kyljessä luki Salpietari. Ilahtuneina mätimme sokeripalat hiekan seasta tuohon käytettyyn säkkireuhkaan. Jostain syystä äiti kaatoi koko saaliin suoran likaämpäriin vaikka selitimme, että onneksi Jääskeläisen tamman kakkaroita ei sattunut juuri sille kohdalle.

Lakanakangas kudottiin useimmiten kotona. Oli alus- ja päällyslakanat erikseen. Kun nainen odotti miehelään menoa hänen kuului kutoa ja ommella myynejä kuin myös merkata ja virkata lakananpitsejä. Meillä kyläillessään Juulia-täti sai päähänsä, että Telle on jo siinä iässä, että hänen täytyisi ruveta tekemään myynejä. Kun en ollut käsityöimmeisiä, vastustin ajatusta ankarasti. Tähän sitten äiti ja täti kuin yhdestä suusta, että et sitten saa miestä laisinkaan. Minä tähän kiukustuneena, että en haluakkaan itselleni sellaista miestä joka tutkii yöt vain lakananpitsejä! Mikähän heitä niin mahdottomasti tässä viattomassa lauseessani nauratti? Onneksi morsiusaika sattui juuri siihen saumaan kun valmiit. värilliset lakanat tulivat kauppoihin.

pitseja

Lissun nuorena morsiamena virkkaamat lakanapitsit ovat edelleen käyttämättä.

 

Sitten se setti. Nyt täytyy luntata netistä. Näyttää tarkoittava lajitelmaa ja kokoelmaa. Itselleni sana lienee alkujaan jäänyt mieleen sanasta alusvaatesetti. Elettiin jo sitä aikaa, että alusvaatesetillä tarkoitettiin vain paitaa ja pöksyjä. Mikähän sana olisi kuvannut kokoelmaa joka ennen vanhaan jouduttiin pukemaan päälle – tai siis alle – jo kylmyydenkin takia. Oli alushametta, välikerrastoa, laamapaitaa, raappa- ja villahousua, punttipöksyä, korsettia, sukkanauhaliiviä… Settiä kuin Helppo-Heikillä Wanhan Wärtsilän markkinoilla?

Voisikohan siihen tuplapussilakanasetti sanaan lisätä vielä sanan pakkaus? Silloin siitä tulisi tuplapussilakanasettipakkaus. Siitähän ei ottaisi selvää edes lukukoira Pessi. Pessi on äskettäin eläkkeelle jääneen työtoverini villakoirapoika joka aloittaa vastaanottonsa Rantakylän kirjastossa. Lukukoiratoiminta on eläinavusteista toimintaa joka on suunnattu lähinä juuri lukemaan oppineille lapsille. Mutta kyllä aikuisetkin voivat mennä Pessille ääneen lukemaan. Pessi on saanut virallisen R.E.A.D. koulutuksen, näin kerrotaan tuossa ilmaislehdessä joka myös on levällään aamukahvipöydällämme.

Se alussa uutisoitu ”karvas pettymys” koski iltaa jolloin tuuli sotki suomalaisten toiveet ampumahiihdon maailmanmestaruuskisoissa. Nyt tuo tuplapussilakanasetti sotki minulta koko päivän agendan kun ryhdyin sitä ruotimaan. Värtsikin vielä avaamatta!

Teksti: Tellervo
Kuvat: Lissu Kaivolehto

5 comments for “Tuplapussilakanasetti

  1. On niitä pitsejä virkattu. Nyt vain ovat pitsilakanat aluslakanan virkaa toimittamassa, vain jokunen enää siinäkään hommassa. Tuplaantunut on lakanan pituus ja taitaa olla leveyskin.
    Oli juhlava tunne, kun tuplat otettiin pois. Koko maailma kirkastui ja kevään tulon huomasi tuplaantuneen.

  2. Juohevasti juoksutit juttua lakanasettien ympärillä! Minä ”jouduin”
    virkkaamaan pitsejä nuoruudessani. Osa on vielä tallessa.

    Muistan sellaisen ajan, jolloin äitini kutoi pellavalakanoita ja – liinoja.
    Samoin pyyhkeitä kutoi, joita on käytössä kodissani.

    Kauniita näkyvät olevan Lissun virkkaamat pitsit. Noista voisi saada
    myydessä, jos raaskisi luopua, hyvän hinnan.

  3. Ei voi muuta kuin ihailla Tellervon tarinan kerronnan taitoa! Niin kuin nytkin – mainoksesta hyppää silmille joku sana ja kohta se lähtee purkautumaan monipuoliseksi ja hauskasti kerrotuksi tarinanaksi arjen sattumuksista. Tällaisia on ilo lukea.
    *****
    Olen iloinen, että pitseilleni tuli vihdoin käyttöä tämän mainion tarinan kuvituksena. Olen ollut intohimoinen käsityöihminen aikoinaan. Vuoden 1967 opiskelin Joensuussa, eikä ollut oikein varaa käsityötarvikkeisiin. Pitsinvirkkauslankaa sai kuitenkin suhteellisen edullisesti ja niinpä pitsiä tuli virkattua metritolkulla – valkoista jä värillistä. Valkoisia pitsilakanoita ei kuitenkaan koskaan tullut tehtyä.

    Eräs ystäväni vei kerran pitsit nähtäväksi jonnekin liikkeeseen myyntitarkoituksessa. Niistä oli tarjottu niin vähän, ettei hän ilennyt edes kertoa kuinka vähän.

  4. Hauska sattumus oli, että juuri samalla hetkellä
    kun lähetin tätä tarinaa Värtsiin, paikallisradion
    aamulähetyksessä kerrottiin parhaillaan lukukoira
    Pessistä.

  5. Kuinkas sattuikaan! Sanomalehti Karjalainen uutisoi tänään,
    että lehti alkaa ilmestyä tabloid koossa.

    Tabloid sai ablodit tänä aamuna Carelicumin aulassa jossa
    virvottavina olivat Karjalainen lehden päätoimittaja Pasi
    Koivumaa, Heilin päätoimittaja Arttu Käyhkö ja Karjala lehden
    päätoimittaja Päivi Parjanen. Tilaisuuden avannut Karjalaisseurojen
    piirin puheenjohtaja Ensio Larema totesi, että tabloidin tultua on
    mahdollisuus nähdä vaimokin aamukahvipöydässä lehden takaa.

    Tapahtui siellä virpomatilaisuudessa paljon muutakin, siitä lisää jossain toisessa
    yhteydessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *