Tuli maailman turuilta
omat lapset onneksemme
lomaviikkon vietäntähän,
talven selkää taittaaksensa.
Tupa tuosta siivottiinkin,
kesämökki kerkeästi
kotoisaksi korjattihin.
Savusaunan siintyessä
avannosta veettiin vesi
pitkin polkua kapoista.
Toki tuuralla hakaten
tuli aukko suuremmaksi.
Sopi sinne sutkahdella
kiukaan kuuman kainalosta
löylyn lyömisen lomassa.
Aika joutui, vieri viikko
monenlaisessa menossa.
Kalat pienet pilkittihin,
nepä syötiksi isoille
Ei vain ollut Ahdin anti
hyvin suuri, eikä pieni.
Kovin koira kummissansa,
kauhuissaankin katselevi,
takaa tappajan tapitti
otusta nyt oudonlaista.
Ei oo ennen moista nähnyt.
Lemu lemmonko levisi?
Saatiin ruoka runsaanlainen
yhden hauen hartioista.
Loma loppui, lähti lapset
Uinuu mökki talviunta
suvisäiden ootoksessa.
Hyvä Irene!
Kiva runo, kuin Kalevalan hengessä tehty.
Terveisiä niin saunamajurille kuin muillekin tutuille.
Janne
Siepä runolle rupesit, värssyt Värtsihin väsäsit.
Lysti niitä lueskella , tosi kiva tavaella.
Runossa ihminen ajattelevi ja se taito pitää kaivaa naftaliinista vainioille kaikumaan. Nyt on pieni Kalevalainen kaiku saatu. Tuohitorvella töräytellen runo saa vielä uutta kaikupohjaa. Ollaan oltu vähän hukassa suomenkansa melkein tuuliajolla. Suomenkansan identiteetti löytyy yhtenäisellä asenteella, luottamalla omaan tekemiseen, yrittämällä ja jälkipolvien viisauksista ottamalla opit nykypäivään soveltaen. Haluaisin vielä korostaa, että meidän pitää huolehtia kanssakumppaneista. Vanha sanonta: Ole oma itsesi anna arvo toisellekin.