Pitemmän aikaa olen pähkäillyt, mistä kummasta saisin aiheen kirjoitukseeni Värtsiin. Taitaa muistojen pussinpohja jo paistaa ja olisi kai parasta panna ”pillit pussiin”. Partasen Hilkan juttu korttiajasta ja kansanhuollosta sai kuitenkin miettimään ja muistelemaan niitä aikoja. Vaikka meillä onkin Hilkan kanssa vähän ikäeroa, hän muistaa paljon enemmän ihmisiä ja tapahtumia Värtsilästä. Minun elinpiirini rajoittui vielä enimmäkseen Pussinpohjaan. Kertomukseen liittyvistä kuvista tunnistin Miettisen Lahjan ja Kosken Elman. Hilkan vieressä olevan neitosen kasvot näyttivät kovin tutuilta, mutta nimi ei vaan tullut mieleeni.
Sodan jälkeen olin kesäisin Sisä-Karjalan osuusliikkeen konttorissa juoksupoikana. Koulunkäyntiä varten oli hankittava rahaa pienestä pitäen. Tehtäviini kuului mm. rahojen kuskaaminen pankkiin. Eipä tullut silloin mieleeni, että joku olisi voinut napata pyöräni ohjautangosta roikkuvan mustan salkun, joka sisälsi joskus suuriakin summia rahaa.Tänä päivänä tarvitaan kovat turvatoimet rahojen kuljetuksessa. Toinen tehtävä oli kokouskutsujen vieminen osuusliikkeen johtohenkilöille. Eräs heistä asui muistaakseni peräti seitsemän portin takana. Moneen kertaan siinä joutui nousemaan pyörältä avaamaan ja sulkemaan porttia. Reissun jälkeen laiha pojankuikelo oli aika kuitti. Alaikäisenä sain olla työssä vain kuusi tuntia päivässä.
Samaisena kesänä oli täydellinen auringonpimennys Suomessa. Se ei olekaan jokakesäinen luonnonilmiö, useimmat eivät näe sitä koskaan elämänsä aikana. Seuraava täydellinen auringonpimennys on nähtävissä Suomessa vasta vuonna 2126. Se oli hauska työpäivä, kun sain vaan noeta lasinpalasia konttorin henkilökuntaa varten etteivät vahingoita silmiään aurinkoon tiiraillessaan. Oli outo tunnelma, kun keskellä päivää tuli täysi yö. Ilma viileni, linnut lakkasivat laulamasta ja tähdet tuikkivat taivaalla.Vähitellen aurinko tuli esiin kuun takaa, ja palattiin takaisin heinäkuun helteeseen.
Parina kesänä juoksupojan hommien lisäksi sain muitakin tehtäviä. Sisä-Karjalan elintarvikesäännöstelyasioita hoiti Kosken Elma. Olin hänen apulaisenaan, liimailin, niputin ja laskin myymälöistä tulleita kuponkeja. Silloinen laskukone oli hauska vempain. Numerot otettiin pienillä väkäsillä ja sitten veivattiin kammesta niin vimmatusti. Kerran kuussa toimitettiin tilitykset kansanhuoltoon ja Elmaa jännitti monta päivää, hyväksyikö kansanhuolto tilitykset.
Kansanhuollon toimintaan tutustuin, kun serkkuni Tyyne Kurki oli Polvijärven kunnan kansanhuollon johtajana ja olin monta kertaa jakamassa elintarvikekortteja polvijärveläisille. Silloin tulivat Polvijärven kylät tutuiksi.
Aikaa kutsuttiin korttiajaksi. Nykyään eletään omanlaistaan korttiaikaa, sillä onhan ihmisten kukkarot taas pullollaan mitä erilaisempia kortteja.
Pussinpohjan Masa
Näyttää, että Trollitehtaallakin on löydetty Värtsi. Voi harmi.