Kalle Lintusen pihapiirissä ollut suuri 250 neliön varastohalli paloi. Palon syttymissyynä oli todennäköisesti rakennuksen päätyyn pysäköity traktori jolla oli tehty peltotöitä hetkeä aiemmin.
Värtsin päätoimittaja ja paikallinen rovasti huomasivat ohiajaessaan savua Kallen pihapiiristä ja riensivät ilmoittamaan palosta talonväelle sekä hälyttämään palokunnan paikalle. Värtsilän VPK:sta saapui paikalle ensimmäisenä Teemu Koljonen. Hänen ansiostaan tuli ei päässyt leviämään viereiseen navettarakennukseen.
Kuvat: Eira Varonen
![Kalle Lintunen yrittää sammuttaa palavaa traktoriansa turhaan.](https://www.vartsi.net/wp-content/uploads/2014/06/Img_5450.jpg)
Kalle Lintunen yrittää sammuttaa palavaa traktoriansa.
![Teemu Koljonen jälkisammutus ja raivaus töissä.](https://www.vartsi.net/wp-content/uploads/2014/06/Img_5518.jpg)
Teemu Koljonen jälkisammutus ja raivaustöissä.
Se oli surullista nähtävää. Mutta siitä huolimatta on aihetta kiittää Värtsilän vapaaehtoisten palomiesten toimintaa. Jos Teemu Koljonen ei olisi tullut paloauton kanssa paikalle niin nopeasti kuin tuli, olisi v. 1936 rakennettu navettakin palanut. Hallia ei voitu enää millään konstilla pelastaa, koska tuli ”ui” päädystä sisälle peltikaton alle.
Kallelle voimia päästä kokemuksesta ulos! Toivoo Erkki-serkku.
Todella surullinen tapaus.
Voimia Sinulle Kalle ja lähinaapureille myös. Siinä saattaa muutamat yöunet mennä moneltakin.
Olimme juuri ylittämässä valtakunnan
rajaa Venjäjältä tullessamme. Esittelin
yhdelle matkakumppanilleni että kesäpaikkamme
sijaitsee tuolla päin… Samalla huomasin mustan
savupatsaan jota ei voinut paikantaa tarkalleen
mistä se nousee. Kysyin Suomen tullivirkailijoilta,
että missä palaa? He eivät olleet vielä kuulleet
asiasta ja arvelivat että ”joku lämmittää saunaansa”.
Olin kuitenkin tulossa suoraan Joensuuhun, joten
asia askarrutti kovasti, varsinkin kun kaksi palo-
autoa tuli vastaamme Niiralan suoralla pillit vinkuen.
Kun avasin kotioven Niinivaaralla, huomasin että Värtsi
sattuu olemaan auki ja sieltähän tieto tarkentui
pikaisesti.
Ikävä tapaus kaiken kaikkiaan.
Tuli on todella hyvä renki, mutta huono isäntä. Kiitos Eiralle kuvasarjasta, jossa tulen järkyttävän voiman voi kokea. Ensi yönä voi painajaisissa tulipalot kummitella. Lapsuudessa koettu salaman sytyttämä navetan palo ja lapsuuskodin saunan palo tulevat aina mieleen kun jossakin tuli pääsee valloilleen ja tekee tuhojaan. Sitä on ihminen niin pieni ja voimaton, kun tuli ottaa vallan itselleen. Voimia Kallelle!
Ainoa lohtu lienee siinä, ettei ihmisiä menehtynyt palossa. Toivon jaksamista Kallelle.
Kallen sisko Kirsti oli vähän aiemmin tullut kotipihaansa etelä-Suomesta. Ei olisi kukaan toivonut, että hänen on nähtävä kertomansa mukaan pihapiirin vanhimman 1920-luvulla rakennetun rakennuksen tuho.
Elämä on kuitenkin riisumista monella tavalla. Eikä sdilloin auta mikään muu kuin se, mistä virsi 547: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä.”
Murheellista! Eipä näitä tämmöisiä vahinkoja tarvitsisi tapahtua. Onneksi meillä on vielä VPK, joka esti palon leviämisen.
Tähän murheeseen kestävyyttä Kallelle.
Täältä meidänkin mäeltä ollaan kannattelemassa Kallea ja Kirstiä ja heidän läheisiään ikävällä tavalla ikimuistoisen päivän kääntyessä illaksi. Koskettakoon enkeli kuormaanne kuten eräässä iltavirressä toivotetaan.
Toivottavasti sisällä ei ollut mitään korvaamatonta… Joka tapauksessa hieno pihapiiri kärsi suuren vahingon. Voimia vain sinulle, Kalle!
Eiralle kiitos hienosta kuvasarjasta, vaikka aihe onkin traaginen ja ikävä. Ja Kallelle tsemppiä jaksamiseen. Kyllä oma kotiseutu on lähellä näin vähän pitemmänkin matkan päässä lomaillessa. Ja muistakaa ”liputtaa” oman paloaseman puolesta, jos sitä ollaan joskus ottamassa sieltä pois.
Olisipa mukava kuulla Teemun mietteet.. yksin taisteli todella pitkään tulta vastaan, ennenkuin sai apuvoimia.. ei ole helppo työ palomiehillä! ARVOSTAN!!!
Mitä tuohon enää voisi lisätä? Jalsamista, jaksamista, Kalle!
Surullista.Voimia uuden rakentamiseen!
Eiran kuvasarja oli kaiken kertova.Tuli on julma isäntä.
Niinhän siinä kävi, että palo painajaisineen tuli uniini.
Onneksi tänään uusi päivä, ja eilisen päivän järkytykset ovat takanapäin. Kävin aamupäivällä Sylvin kanssa tervehtimässä Kallea. Kertoi nukkuneensa yön kuin tukki, siis hyvin! Totesi: ”Maallista materiaa nämä tuhot vain ovat! Mikään ei ole ikuista”! Tuhoutunut pihavarasto oli alunperin tehty 1920, toki laajennettu sen jälkeen. Onneksi se 1936 tehty navetta säilyi. Kuulin, että se oli hyvin lähellä syttymistä! Onneksi Teemu Koljonen osasi toimia oikein!
”Mikään ei ole ikuista”, toteaa Kalle-serkku. Ei todellakaan ole. Sen voi todeta eräästä osasta Värtsilän historiaa. Ensimmäinen Lintunen tuli Patsolaan 1700-luvulla. Siitä poika Matti vävyksi Nissisen taloon, Uuteenkylään. Nuori vaimo Valpuri oli 16-vuotias. Matti ja Valpuri saivat 10 lasta. Heistä Eerik jatkoi isäntänä ja hänen jälkeensä poika Eerik hänkin. Hänen poikansa Janne ja Toivo jakoivat tilan kahtia. Niistä toinen on nykyisin Sinilintu. Metsät ja pellot, kenen lienevät, en tiedä. Jannen tilalla on isäntänä jatkanut Kalle, joka nyt koki tulipalon.
Mikään ei ole ikuista, mutta elämä jatkuu. Osaltani mm. siten, että isä Toivon myymältä pappilan tontilta sain Kahelinin autolla 10 kuormaa entistä ”isänmaata” Ullukan pihaan. Ne olisivat joutuneet kaatopaikalle, ellen olisi ollut hereillä. Astelen siis nyt ”isänmaalla”, mikä tuntuu hartaalta.
Kalle, sinä saat kuitenkin asua Jänisjoen rannalla. Se on hieno asia, enemmän kuin palaneen hallin hinta. Jänisjoen rannoilla on paljon Värtsilän historiaa, paljon muistoja ja tunteita, haaveita joista kaikki eivät toteutuneet.
Kun laskeudun Via Kareliaa myöten Kaustajärven korkeudelta Värtsilän laaksoon, sydämeni lyönnit tihentyvät. Ja jos vielä saisin katsella tieltä lipputankoja, joissa liehuu Värtsilän viiri, silloin olisin kotonani Värtsilän pitäjässä.
Ikävä tapaus. Ei voi kun toivoa voimia Teille! Terveisin Liisa Lukkarinen