Lomamuistoja

Nyt kun koulut ovat tältä lukuvuodelta loppuneet ja siellä puurtajat aloittelevat ansaittua lomaansa mietin mitä me teimme kesäkuun alussa Värtsilässä puolivuosisataa sitten loman alkaessa. Me lapset osallistuimme luonnollisesti kodin ja perheen askareihin kukin kykymme mukaan mutta tämä kesäkuun alku oli aika jolloin siemenet oli maassa mutta kitkettävää ei vielä ollut.Marjat ja sienet antoivat vielä odottaa satoaan metsissä joten oli oikeasti lomaa.

Hammashoito

Kesäkuun alun pahimpia rasteja -60 luvun Värtsilän koululaisille oli varmasti hammaslääkäri käynnit. Kunnan hammashoito oli hoidettu niin että kesäkuun alussa terveystalolle ilmestyi pari nuorta hammaslääketieteen opiskelijaa kesätöihin. Remontoimaan koululaisten yleensä järkyttävässä kunnossa olevaa purukalustoa. En tiedä oliko hoitoyksikkö kunnan omaisuutta vai oliko se ”liisattu”jostain mutta uusinta mallia se ei ollut.
Minä pääsin vähällä näistä hammasremonteista mutta muistan useampiakin kauhutarinoita tunteja kestäneistä epäonnistuneista hoitosessioista.

Kalastaminen

poika kalassa

Kuva: Värtsi verkkolehti

Onkiminen oli tietysti erittäin suosittu harrastus meidän koululaisten keskuudessa. Niiralassa onkipaikat olivat Jänisjoella. Kerosen rannan ja Uimosen rannan läheisyydessä olevat purojen suut olivat hyviä ottipaikkoja.
Pieniä ahvenia ja särkikaloja tuli saaliiksi. Katiskapyynti ei myöskään kummoisempia saaliita antanut. Uistelemaan jos joskus pääsi,jonkun vanhemman kanssa, oli mahdollista joku hauentuppi saada.

Kalasaaliit olivat ylipäätään tuohon aikaan kehnonlaisia. Puhuttiin että jokeen olisi Neuvostoliitonpuolelle rakenneltu jonkinmoisia esteitä ettei kalat päässeet nousemaan yläjuoksulle vapaasti ja siksi ennen niin kalaisa joki oli tuohon aikaan niukka antinen. Asian totuudenperäisyydestä minulla ei ole mitään tietoa. Tuohon aikaan rajan pinnassa asuminen oli jollain lailla herkkää. Huhut olivat herkässä ja naapurin ”pelko”ilmassa. Sodan päättymisestä ei ollut pitkä aika. Kaikilla aikuisilla sota oli hyvin vielä muistissa.

Urheilu

Pentti Nikula. Kuva: Yle

Urheilussa olimme kaikki ruokaisia. Keihästä heitettiin itsetehdyillä kepeillä. Seivästä hypättiin Pentti Nikulan innoittamana. Telineet ja seipäät rakenettiin itse. Alastulonpaikan rakentamisen kanssa oli ongelmia. Hypyt lähentelivät kolmen metrin korkeutta ja tuolta korkeudelta ei ollut kiva mätkähtää pelkälle hiekalle alas.Se sattui ja joskus särkyi jalkojakin. Sahanjauhoa käytiin vanhoilta kenttäsirkkelipaikoilta kuskaamassa avuksi alastulon pehmentämiseen.
Juoksu,uinti ja pesäpallo olivat myös suosittuja. Erityislajina Niiralassa oli jalkapallo. Rautatieläisten joukossa oli entisiä ”futaajia” ja he intoutuivat joskus ottamaan saunahiet meidän natiaisten kanssa Uudenkylänkentällä.
Ne olivat isoja iltoja. Oli hieno pelata kun oli aikuisiakin mukana. Tuolloin ei aikuiset normaalisti lasten kanssa leikkineet. Kaikki aika ja voimat menivät leivän pöytään hankkimiseen.

Share

6 comments for “Lomamuistoja

  1. Kivaa kerrontaa. Tuli lapsuus mieleen.
    Lisään samantyyppistä! Kiitos!

  2. Siellä Uudenkylänkentällä varmasti harjoitteli Sairasen Reino, olisi mahtunut kaikkiin pohjoskarjalan seuroihin maalivahdiksi. Samoin Räsäsen Niilo ja Peuhkurisen Olli,sama pätee
    heihinkin,kuitenkin he pelasivat Värtsilän Teräksen joukkueessa,siitä kiitos joukkue kavereille.

  3. Minun suosikki paikka oli kalastaa pasongilla Näverin Matin entisen sahan kohdalla.Nykyään näyttää olvan valvonta torni suomalaisilla paikalla.

  4. Mukava lukea tuollaisia lapsuusmuisteloita. Ne ”linkittää” ajatukset omiin vastaaviin muistoihin.

    Minulla tärkein onkipaikka oli Hapo-ojan suu. Siitä sillan korvasta sai joskus lahnoja ihan hirveesti.

    Yleisurheilu ei oikein kiinnostanut kun olin joka lajissa aika huono. Kansakoulun pesapallopeleissä jossain vaiheessa minulla lakkasi osumasta palloon. Mikä sihtivirhe lie tullut vaikka aikaisemmin osasin. Sen jälkeen ei ole tullut kokeiltua joko osuisi.

  5. Pera,olet oikeassa,kyseiset herrat pelasivat palloa kanssamme.

    Heitit erittäin mielenkiintoisen tiedon että Värtsilän Teräs pelasi jalkapalloakin,sinä mukaan lukien,näin ymmärsin.

    Voisitko kertoa hieman lisää.Missä sarjassa pelasitte,millä kentällä,minä vuosina,ketä teitä mainittujen lisäksi joukkueessa pelasi.Mitä muita joukkueita sarjassanne oli?

  6. Joren juttu alkoi myllertää aivoissa. Muistivaraston ovi aukesi. 1950-luvun urheilutapahtumat tulvivat mieleen. Ensin hiihtäminen Uudenkylän Terän riveissä, sitten juokseminen Värtsilän Kisan tunnusten alla.

    Loppusuora aukesi Värtsilän Teräksen pesäpallojoukkueessa ja maakuntasarjassa. Sitten seurasi meno Helsinkiin ja Hämeeseen ja Etelä-Karjalaan ja lopulta muuttovirtojen tyhjentämään urheilutoimintaan Värtsilässä 1990-luvulla.

    Peran kertoma on arvokasta perinnetietoa. Kiitos! Mutta nyt menemme eteenpäin näillä eväillä, vireästi ja tulevaisuuteemme uskoen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *