Lääkärissä

Minulle oli tilattuna kauan sitten X-kuukauden Y-päiväksi hammaslääkäri kello 11. Elämänkumppanilla oli silmää kaihertanut jo muutaman päivän. Niinpä ehdotin, että hän lähtisi kaveriksi. Hurskas toive oli, että päivystävällä sattuisi olemaan vapaata aikaa vilkaista silmää.

Pääsin pois hammaslääkäristä. Aikaa hampaiden takia ei mennyt paljoakaan, mutta tietokoneet eivät toimineet toivotulla tavalla. Siinäpä aikaa sitten tuhrautui, kun kaikki muistiinpanot piti tehdä uudestaan paperille. Kyllä hoitohenkilökunnan hermoja koetellaan monella tavalla!
Siellä se kaveri istui autossa lehteä lukien. Aika olikin järjestynyt päivystävälle lääkärille. Oikein hyvä! Silmä on sentään aina silmä! Puoli tuntia piti vielä odotella. Nyt oli minun vuoroni istua autossa lehteä silmäillen.

Pian kumppanini lääkäristä tulikin. ”Nyt lähdetään sitten Joensuuhun”, hän sanoi.
Siis ei mentykään kotiin eilistä kalasoppaa lämmittämään. Ei vielä kova nälkä ollutkaan. Keskussairaalalla oltiin ilmoittautumassa noin yhden aikaan. Virkailija ilmoitti, että on hiukan ruuhkaa. Parkkimaksua oli pantu parin tunnin verran. Eiköhän se riittäne.
Istutaan ja luetaan lehtiä. Onpa ylellistä! Ei juuri näin rauhassa lehtiä voikaan tavallisesti lukea. Kotona pistää silmään aina jokin tekemätön askare.

Istutaan ja luetaan. Luetaan ja istutaan. Kylläpä ylellisyyttä nyt riittää. Jo alkaa nälkä kurnia suolissa. Päätin lähteä evästä etsimään. Kysyin kumppanilta tuonko jotain hänellekin. Ei kuulemma ollut nälkä. Takaisin tullessani pistin pysäköintimittariin lisää aikaa. Taas istutaan ja luetaan.

Ensimmäiset siivoojat ilmestyivät paikalle. Hiukan alkaa jo istuminen puuduttaa. Kello lähestyy neljää. Kysytään, kuinka paljon on potilaita vielä ennen meidän vuoroa. Onhan niitä! Saamme kehoituksen kysellä päivystävältä sairaanhoitajalta tarkemmin. Totean, että parkkimaksua tarvitaan taas lisää ja nyt on potilaallakin jo nälkä. Siis piti lähteä uudestaan asioitimatkalle. Takaisin tullessa huomaan luukkujen takana valojen sammuneen ja siivousarmeijan tulleen paikalle. Kaverikin on hävinnyt. Siirryn siivoajien tieltä aina tarpeen mukaan.Vihdoin kello viiden jälkeen ilmestyy potilas vastaanotolta.

Ei kuulemma mitään hirveän vakavaa, mutta lääkityksen kanssa on oltava tarkka. Tämä ennen sairaalassa hoidettu tauti hoidetaankin nykyään kotona. Kiva! Mutta se saunomiskielto ei ollut kiva. Kotiin tultua maistui lämmitetty kalasoppa oikein hyvälle.

2 comments for “Lääkärissä

  1. Mie odotin diagnoosia 6 tuntia. Siinä tuli luettua Me naiset –
    lehdet aika tarkkaan.

  2. Meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan,
    mutta odotusajat vastaanotolle ovat silti pitkät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *