Isänpäivään huipentuva Miestenviikko on
alkamassa.
Kirjastoimmeisen tapaan yritin laittaa ”Värtsin
miehiä” aakkosjärjestykseen Alpoaatoksesta alkaen.
Joku nimi saattaisi jäädä vahingossa pois joten
lienee paree etten laita listaani framille.
Joka tapauksessa Hyvää Miestenviikkoa meille kaikile!
Mielestäni jonninjoutavia tälläiset miestenviikot tai vastaavat viikot.. kiitos Tellelle kuitenkin kauniista ajatuksesta.
Tänään TV:n uutiskynnyksen oli ylittänyt kyläläisten toiminta jossain kunnassa. Siellä toimintoja ei ollut vain ”ulkoistettu”, siellä oli myös ”sisäistetty”. Tarkoitti sitä että vapaaehtoiset kyläläiset ottivat hoitaakseen kyläkoulun aputoimia, kuten lämmityksen hoitamisen.
Uutiseen liitettiin näkymiä, että ajatustahan voisi laajentaa muillekin elämän alueille. Eli rivien välistä sen saattoi lukea sen tarkoittavan niitä asioita, joita kunnat tai seurakunnat sivät pysty tai halua hoitaa.
Alpoaatoksen esille ottamaan asiaan liittyen: Tänä iltana Värtsilän kylätalossa klo 19 elvytetään toimintaan Värtsilän Kotiseutuyhdistys. Se ei tarkoita, että Värtsilän Pitäjäyhdistys kävisi tarpeettomaksi eikä sitä, ettei Värtsiläisten Seuraa kaivattaisi. Myös muita yhdistyksiä tarvitaan.
Kysymys on työnjaosta appiukko Jetron neuvon mukaisesti.
Siis tänä iltana klo 19 kylätalolle, mars, mars!!!
Pottupappi
En kommentoi tuota isänpäivää mutta kun on vielä sulat maat ja suppilovahvero kasvaa ja voi hyvin niin käykääpä keräilemässä niitä. Suppilot ovat minusta paremman makuisia kuin keltavahvero eli kanttarelli.Tänään ennen sadetta kävin sankollisen suppiloita. Samalla saatte hyötyliikuntaa ja raitista ulkoilmaa.
Raittiista ilmasta pieni asenne juttu. Olin Ension kanssa pilkillä pääsiäisen alla joskus -90 luvulla. Pilkkimisen alue oli Ryösiön sunnalla. Satoi vesiräntää ja tuullä ärvötti. Kala ei syönyt mutta miehet kastuivat. Kun olimme kotona ja Ensio nousi autosta hän sanoi: ”olipa hyvä päivä sai raitista ilmaa”.
Eikö Värtsilän kylällä ole mitään muuta tärkeää asiaa
enää kuin kirkon kunnostus ja aita Jänisjoen rannalla.
Keskustelu asioiden ympärillä on ollut tosi vireää
ylilyönneiltäkin ei olla vältytty.Liika vouhottaminen
ei ainakaan edistä tässä vaiheesssa asioiden etenemistä.
Mutta siirryn toiseen aiheeseen Värtsiin kun aikaisemmin
kirjoitteli sivulle jopa noin 30 kirjoittajaa nyt niitä
vain alun toistakymmemtä , kommenttipalstalla on vähän
enemmän.Ihan hyvä että tämä pieni ryhmä jaksaa ahertaa
juttujen ympärillä.Mutta kävijä määrät sivuilla on kyllä
kasvaneet,mikä sen on saanut aikaan siinäpä pähkinää
purtavaksi. Toivoisin että kommenteissa ei astuttaisi
yli laidan siinä on se vaara joku voi jopa loukkaantua.
Kun kätkeydytään nimimerkin taakse ainakin mielipide
on syytä olla siihen asiaan liittyvä.
Mitäpä arvelet Imari olisiko noin, että tätä foorumia hallitsee muutama ylivoimainen kirjoittaja. Me muut sitten katselemme mitä nämä ovat saaneet aikaan. Siloin kun olen kotona klikkaan nämä sivut auki 3 – 4 kertaa päivässä odottaen sitä jos joku on kirjoittanut mehevän jutun kaikkien meidän iloksi. Jos toisetkin vierailevat saman verran niin se osaltaan selittää kävijämäärää.
Olen jo kauan pohdiskellut halutaanko
Värtsiin edes päivän uutta kirjoitusta,
riittääkö vain ”Viikon puheenaiheet” ja
kommenttipalsta.
Koko päivän on soinut mielessä Sleepy
Sleepersien:
”Kuka siellä saunassa meteliä piti, mitä häh?
Olinko se minä, vai olitko se sinä, mitä häh?”
Siitä vaan kynät sauhuamaan, jos niin halutaan.
Entiset ja uudet joukolla mukaan!
*
Sedälläni oli kolme villiä poikaa. Kerran kun juoksentelivat
edestakaisin, niin äitinsä totesi aivan rauhallisesti että
”Minutkin vielä kaadatte!”
Luen lähes päivittäin Värtsi lehteä ja mukavia juttuja, historiaa, tapahtumia, mielipiteitä ym. ym. Kiitos vaan lehden toimittamisesta.
Tässä kerron miten tuli ensi kertaa käytyä Värtsilässä. Olen yli 50 vuotias ja lapsuuden koti oli tuolla Tohmajärven toisella laidalla Riikolassa. Värtsilässä päin ei käyty koskaan, kun ei ollu sukulaisia ja tuttavia siellä.
Mutta, sitten ennen yläkoulua olin musiikkileirillä Uusi-Värtsilän koululla ja tutustuin Karhisen tyttöihin. He asuivat Niiralassa. Kun sitten menin 7 luokalle, osuuttiinkin Jaanan kanssa samaan luokkaan. Siitä meistä tuli bestikset. Paljon oltiin toistemme luona yötä ja pääsin tutustumaan Värtsilään ja värtsiläläisiin.
Kylällä oli elämää. Kesällä lerintäalueen kioskilla tapailtiin nuoria ja Värtsilän mopopojat tuli tutuksi.
Hauska muisto on kun kerran sitten ajateltiin liftata illalla kylille, siis Kemieen vai olikohan ajatus ihan Kiteelle asti. Jaanan kanssa kävelimme siihen Niiralan suoralle. Mutta, siinä pitkä aika odoteltiin eikä yhtään autoa. Ei auttanut, mennä takaisin vartiolle (Karhiset asuivat vartiolla).
Tämän tapauksen muistan lähes aina kun ajan tuota suoraa pitkin puoleen tai toiseen. Kyllä nyt kulkis autoja mihin Jaanan kanssa liftata.
Nyt, kun olen jo yli 30 vuotta asunut Kaurilassa on Värtsilä ja värtsiläiset tuttuja ja mukava tehdä kylien välillä yhteistyötä.
joujou
Telle heitti ihan huomioon otettavan ajatuksen; että olisi vain yksi palsta. Viikon aihe kommentteineen. Toimisihan se jollain tavalla niinkin. Näin äkkiä ajatellen minä en sitä kovin lämpimästi kannata. Olisiko ”Päivän aihe” parempi.
Luultavasti silloin ne muutamat kirjoittajat lakkaisivat kirjoittamasta. Sitten osa ”sivusta seuraajista” lakkaisi sivusta seuraamasta koska ei olisi odotettavissa mitään seurattavaa.
Nykinen systeemi on mielestäni parempi, jos vain Eira tai joku muu joutaa toimimaan toimittajana.
Kaleville itse olen pohtinut tätä samaa asiaa annettais
niitten kirjoittaa jatka hallitsevat hyvin nämä asiat, ja
me tavan tallaajat kommentoisimme kirjoituksia tarvittaessa.
Mutta jonkinlainen ohje olis paikallaan,että myös alueen
uutisista kirjoitettais sillä nehän aina elävöittävät
lehden sisältöä. Mitä mieltä olis lehden perustaja EJ onko
tämä ajatus jo kuolleena syntynyt vai olisko tästä työstämällä
saatavissa jonkinlainen toiminta muoto.Vai jos kukat kukkivat
ei anneta niitten kuolla , myös niissä olevat rönsyt sallittais.
Irikka Ettei ihan ilimasimänis Lemiläiset lapaset,tarjoon alux 25e per pari.Katotaan jatko löytyykö huutajia,tai miten käy myyjäisissä.
Siitä se vasta metakka alkaisi, jos rupeaisin neuvomaan toimitusasioissa. En suurin surminkaan.
Ihan säikähin, kun Telle alkoi pohtia, riittäisikö pelkkä viikon puheenaihe ja kommentit. Pukeudun mustaan säkkiin ja hyppään järveen, jos näin käy.
Joskus luin kummallisen kommentin, että Värtsin ilmestymistä on jatkettu sen takia, ettei EJ:n tekemä työ menisi hukkaan. Kyllä se on niin, että minä en menetä Värtsin myötä kovin paljon. Näkisin asian siten, että Värtsin ilmestymisestä hyötyvät hienojen juttujen kirjoittajat, lukijat ja kenties eniten Värtsilä. Sen takia kannattaa jatkaa.
En nähnyt aikoinaan yhtään huonosti kirjoitettua juttua. Kaikki meni Värtsiin eikä aina piisannut. Eikä huonoja kirjoituksia ole näkynyt myöhemminkään. Toivottavasti juttuja tehdään jatkossakin. Värtsi ei ole mitään ilman niitä.
Kommenteista sanon vain, että niitä kirjoittakoon jokainen mielensä mukaan,raportoikoon vaikka aamuisia huussireissujaan. Toivottavaa olisi tietysti, että niissäkin huomioitaisiin hyvät tavat ja laki. Kommenttipalsta perustettiin Värtsiin aikoinaan lyhyitä,nasevia mielipiteitä varten. Pitemmille ja perustellummille mielipiteille oli oma palstansa, Näkövinkkeli.
EJ:n edellä olevat mielipiteet ovat ihan hyviä, vaikka ”kukan ei olekaan profeetta” omassa lehdessään.
Pistäydyin illankorvan huussissa ja luin siellä paperipalasesta vastauksen, kun olin ensin istunut kotvan aikaa mietiskellen, mikä miekkkonen mie olenkaan: ”Olen mukava kaveri vaikka hieman ujo.” – Partakin on pitkä ja pujo.
Leikki leikkinä. Värtsi on loistava lehti ja niin tärkeä yhteisöllinen ilmiö, ettemme taida oikein sen merkitystä käsittää. Onkohan täällä maaperässä tai ilmanalassa jotain ekspansiivista, kun Wärtsilän rautatehtaan laivat purjehtivat maan ääriin ja Värtsin jutut risteilevät maanosasta toiseen?
Eikä minua harmita yhtään, että lukijamittauksissa on havaittavissa tietynlaista Helsinki-keskeisyyttä. Jos ei siis nimi miestä pahenna, niin ei lehteäkään.
Ikänsä on tullut kirjoiteltua pöytälaatikkoon. Se on ollut terapeuttista puuhaa. Nyt laatikko on pohjaton kuin se väärin tulkittu papinsäkki.
Sekin tässä on mainitsemisen arvoista, ettei tämä kirjoittelu – niinkuin kynällä – ärsytä sormien väliin syntynyttä rystyä. Ja sormenpääthän ovat pehmoisia näpyttelyn välineitä. Joskus tosin kyllä kynsikin yrittää päästä osalliseksi.
Hyvää jatkoa Värtsille ja voimia Eiralle. Kiitoksia kaimalle, kivoja kipinöitä Kiteeltä vireään Värtsiin!!!
Ierikka
Peralle: – ensimmäinen…ensimmäinen…ensimmäinen…
Tiedän, ettei tule viäree syöttöö!
Pottupappi
Kaima,
jos minua tarkoitat, niin kerron, etten viitsi asua Kiteellä, koska siellä on korkea verotus ja yhä huononevat palvelut. Asun Kontiolahdella, kuten sinäkin kai parina edellisenä talvena. Missä lienet itse kirjoilla?
Värtsilässähän mie oon kirjoilla. En hän mie muuten olis
Pottupappi
Muuttasit vain sinähi pysyvästi tänne Kontiolahelle. Tiällä suapi käyvä posliinipytyllä, ja kaupoista saa ostaa vessapaperia, joissa on viissatasen kuvia.
Mänöö nuo paikat ihan sekasin. Ensimmäinen Lintunen tuli 1640-luvulla Kiteen Muljulaan, mutta muutti parinkymmenen vuoden kuluttua Tohmajärven Peijonniemeen ja sieltä eräs myöhempi Lintunen Patsolaan ja hänen jälkeläisensä iski silmänsä 16-vuotiaaseen Nissisen Valpuriin ja sai kotivävyn pestin Uudenkylän puolelta. Siinä niitä Lintusia sitten on hauduttu ja on muutama sukupolvi kuoriutunut. Jotkut jääneet pesänvartijoiksi, jotkut muuttuneet muuttolinnuiksi. Minä palasin keväällä 1991 ja asun nyt toisessa pesässä täällä Kaustajärven rannalla. Mutta lähden nyt- en muuttolintuna vaikkakin tohmajärveläisenä Tietäväisen koululle metallipiiriin myyjäisiin romuja tekemään. Tietäväisen koulu vetää senkin vuoksi, että se Algot oli mummoni serkku, vaikka ei se mummo sitä koskaan sanonut. Syy on paljastunut vasta myöhemmin tutkimusteni aikana.
Kävin muuten pyhäinpäivänä Leminrinteen hautausmaalla ja jouduin tulitikkuja lainaamaan. Sukuvika!
Pottupappi
Tänään sain puhelimessa selvitellä näitä Värtsissä kirjoittelemiani aitajuttuja. Nyt on sanottava, että tieto ei lisännyt tuskaa, vaan rakensi ymmärrystä. Tingin jopa kylään kahville, ja sain myöntävän vastauksen, kun aika järjestyy.
Ehkä se rouvasikin keittäisi kahvit, jos löydän ovelle nappia painamaan. Olis kiva jutella! Vaikka potuista! Pottuilematta tietysti.
Toivossa on hyvä elää, varsinkin kun on ujo piimä.
Ierikka
Aamuraportti
Emäntä ei suostunut keittämään aamukahvia. Oli lukenut eilisiä kommenttejani Värtsistä ja katseli minua kuin entinen isäntä syksyllä sikojaan: ”Ei oo talavelle jätettävvee…”
Kommentointini päättyy siis joksikin aikaa tähän. Värtsiläissyntyinen kotisensuuri iskee silloin tällöin, ihan aiheellisesti. Keskityn kasvattelemaan poninhäntätukkaa 70-vuotispäivieni kunniaksi. Ne ovat muutaman vuoden päästä. En pujopartaa.
Olen Värsiä lukiessani ensimmäiseksi hyökännyt sinne, missä näkyy E.J:n kynän jälki. Joten toivottavasti saamme jatkossakin nauttia tuotoksista. Etukäteisonnittelut tulevan juhlapäivän johdosta!
Aamuraportti huussin ja järvessä pulikoinnin jälkeen, rullasta revittyä:
”Mua vähän naurattaa. Tää on niin ihanaa!”
”Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin.”
”Tavallisesti valkosipuli erottaa ihmiset, mutta meidät se yhdistää.”
”Rakkaus on keskiyön yhteinen hammaspesu.”
”Kuiskataanko yhdessä tuikkivat tähdet taivaan ylle?”
Tässä nykypäivän ”kirjakäärön” viisautta!
Ierikka
Mietin tässä, mikä kirjoittamisen ripuli minua tänään riepoo. Joka palstalla on juttujani, joillakin useita.
Nyt selvisi. Söin mustaa maatiaista (Kainuun eli Vanhaa mustaa) kraavilohen kera. Joukossa oli myös yksi keitetty kananmuna, kurkkua ja paprikaa. Maitoa kyytityttönä. Jälkiruokana murokahvia ja suussa sulavia pikkuleipiä, joita Paula Raerinne myi poikien jääkiekkoharrastuksen hyväksi.
Kyllä tuolla pöperöllä aivotyö käy ylikierroksilla.
Panen läppärin kiinni ja palaan sen äärelle iltauutisten jälkeen.
Ierikka
Värtsin toimitukseen kiitokset. Olen yleisellä tasolla ajatellut noin ettei verkkolehti saa tulla ”väärällä lääkinällä” olevien temmellyskentäksi.
Kun nyt olemme ”siivoamassa” Värtsin sisältöä, mihin varmaankin on aihetta, niin haluaisin Kalevilta täsmennystä ja selitystä, mitä hän tarkoittaa ”väärällä lääkinällä”. Ilmaisu on hyvin hämärä. En löydä sille minkäänlaista sisältöä. Kuitenkin sellainen on nyt tarpeellista. Muuten tämä kirjoittelun tason ja sisällön parantaminen ei onnistu tai se karkottaa kirjoittajia.
Ierikka
Väliaikatietoa 16.11. tukimyyjäisistä Itähuolinnalla. Seuraavia tuotelahjoituksia on luvattu:
– purkitettuja kala- ja muita jalosteita (mm. graavilohi-smetanaa, tulista savusinappia, savumuikkuja mausteöljyssä…)
– piiraita
– kukkoja
– käsitöitä
– kranssi
– hunajaa
– taulu
– mahdollisesti muutama savulohifilee jos saan tukkurit mukaan talkoisiin:)
Kuivakakkuja, pulla, pipareita, leipää, sämpylöitä, piirakoita, kukkosia ja vastaavia kaivataan.
Käytössämme on siis yksi pöytä, jos kaikki myytävä ei siihen sovi, voimme nostella myytävää sitä myötä lisää esille.
Pari talkoolaista tarvitaan myös varsinaiseen myyntipäivään.
Itähuolinta on avoinna 16.11. klo 8-14.
Lahjoitukset, tiedustelut jne… p. 040 3773612
Ilmoittaudun talkoisiin 15. ja 16.11. tänä vuonna.
Erkki Johannes Toivonpoika Lintunen.
Katselin yhdistysrekisterin tietoja Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen innoittamana. Huomio kiintyi muutamiin muihinkin yhdistyksiin, jotka torkkuvat tai pitävät ”sapattivuosia”. On normaalia että yhdistyksien toiminta hiipuu ja lakkaa kokonaan. Jos ne unohtuu lopettaa virallisesti niin ne jäävät tilastoihin roikkumaan pitkiksi ajoiksi.
Olen luullut, että esim urheiluseura Värtsilän Teräs olisi lopetettu, mutta siellä se vielä on. Ja muutama muukin, joita olen luullut loppuneeksi.
Alpoaatos, rekisteristä voi poistua, poistaa, säilyä siinä ja siellä olevia herätellä henkiin.
Vaan mitä voisi tehdä, kun ELY-keskus on eilisen jälkeen poistanut Via Karelia -tien varrelta kokonaisen kylän? Nimittäin Kaustajärven kylän. Ovat lopulta toteuttaneet pyyntöni, että kävisivät täällä keskustelemassa noista viitoituksista. Olivat käyneet, vaan eivät halunneet keskustella.
Mitä ne tekivät? Poistivat 4 sinistä nuoliviittaa, joissa luki Kaustajärvi. Ja asensivat uudenkiiltävät neljä myöskin sinistä nuoliviittaa, joissa lukee – Mökkivaara. Ainoa Kaustajärvestä kertova viitta on valkoinen tienviitta, joka johtaa kylmillään olevan entisen rajavartioston ohi hautausmaalle.
Ilmoitin kunnanjohtajalle, että ovat poistaneet valtakunnastaan yhden kylän ja perustaneet sen tilalle uuden ja että siellä on pieni kumpare metsän keskellä, vaan ei yhtään taloa.
Olen toivonut, että siniset viitat poistetaan eikä niiden tilalle tarvita uusia. Mökkivaaran olen nimenomaan torjunut, koske sellaisesta puhuminenkin on typerää. Se mitä lisäkustannuksia aiheuttaen toivoin, oli kylätaulut Kaustajärven etelä- ja pohjoispuolelle. Ne olisivat maksaneet vähemmän kuin nuo siniset Mökkivaara-viitat, jotka tien varrelta ennen tai myöhemmin poistetaan. Emmehän me asu missään hölmölässä, vaikka niin Kuopiossa näytetään ajateltavan.
Kunhan käyn nyt ensin tervehtimässä kotiseutuneuvos Otto Rummukaista, niin laitan sitten herra Patrik Hublinille YLY-keskuskeen haisevan tervehdyksen.
Pitäkää hauskaa, rakkaat entiset kaustajärveläiset ja opetelkaa elämään mökkivaaralaisina, ainakin te järven eteläpuolella olevat. Ja me muut koetetaan selittää niille, joilla ei ole navigaattoria, milloin ovat tulleet entisen Kaustajärven kylään.
Ierikka
Onko mahdollista että siitä myyjäistaulusta saisi kuvan ja tekijätiedot Värtsiin.
Vaikka tämä julkaisu ei ole millään lailla kaupallinen niin tässä tapauksessa pieni ainutkertainen ”taidehuutokauppa” voisi olla paikallaan.Tauluhan voisi olla vielä myyjäisissäkin kaupan mutta tämän palstan avulla sille olisi saatu pohjahinta.
Pappi Erkin viimeistä kommenttia tienviitoista lukiessani tuli mieleeni, että oliko se kirjailia Kafka joka kertoi tämän tapaisia tarinoita.
Selailin aikani kuluksi vanhoja lehtiä,vanhin hallussani oleva oli ilmestynyt 1941 torstaina kesäkuun 26 pnä.
Lehti on SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTI.Etusivun kirjoitus on:
NEOVOSTOLIITTO ALOITTANUT ALOITTANUT SOTATOIMET SUOMEA VASTAAN.
Suomi päättänyt puolustautua kaikin keinon.
Tälläistä oli silloin
Näistä nuorista lehdistä on talella tiistaina 28.4.1987.ilmestynyt
Koti-Karjala
Lauantaina 3.8.1991.ilmestynyt Tohmajärven Värtsilän LEHTI.
Tohmajärvellä oli silloin 6000-6500 asukasta,kuvassa olevien tyttöjen
arvion mukaan.
Eirikka Pitääköhän meijän ruveta pelaaman, se Väte on kerran rekisterissä.Asiaan. Kuule se kylttiasia.Oikea tie on se,että otat yhteyden henkilöön,joka vastaa hälytys tehtävistä.Näet,että jos on pieninkin mahdollisuus osoitteessa erehtyä asia hoituu varmasti,ja nopeasti kuntoon.Usko pois näin on.
Tavallisesti Värtsin lehteä on ilo lukea, mutta luettuani tänään päätoimittajan ilmoituksen ”Värtsilän kirkot osa3” sulkemisesta asiattomien kommenttien vuoksi, tulin melkolailla surulliseksi.
Kun koulussa oli kirjoitettava aine jostain aiheesta niin minun oli tuon tuostakin vilkaistava otsikkoa, koska otsikko ei tuntunut sopivan enää millään kirjoitukseeni. Vaikeaa oli pysyä asiassa jo silloin. Mutta nyt ollaan jo aika-ihmisiä ja pitäisi edes suurin piirtein pysyä asiassa.
Tämä panee ajattelemaan, että kehtaako Värtsiin tehdä ”juttuja” jos me kommentoijat käytämme toisten tekemiä juttuja vain omien senhetkisten tuntemusten purkamispaikkoina. Minun mielestäni sellainen käyttäytyminen on loukkaus jutun tekijää kohtaan.
Tälläinen ns ”juttu” on kuitenkin tekijälleen iso urakka. Siinä voi vierähtää päivä – tai yökausia.
Alpolle. En tuota kovinkaan mielelläni tehnyt.
Pitkään asiaa toki sydän syrjälläni seurailin.. monet puhelut asiasta puhunut ja koettanut kannustaa kestämään ja loiventaa tunteita ja reaktioita… kunnes asiat loksahtivat eilen kohdalleen…
Aikuisia ihmisiä joutuu suitsimaan.. onhan se hiukan noloa..
Koettakaamme jatkossa olla fiksumpia! ja vaikka nukkua yön yli…
Ehkä poistan tuon ns. lukituksen jossakin vaiheessa.. (kun peruna jäähtynyt kunnolla.. ja nahistunut kuoreltaan.. ) =)
Eira, teit ihan oikein, vaikka sieluun koskeekin niin siellä kuin täälläkin. Minä otin jo välillä päiväettoneet, mutta ei paljon auttanut.
Kun lueskelee ”normaaleja” keskustelufoorumeita niin ylilyönnit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Harmittaa Erkki Lintusen kirjoittaman HIENON JUTUN kommentoinnin jäädyttäminen. Niin hienot kuvatkin oli lisänä jutussa; uruista ja alttaritaulusta.. (oma kehu(ko?) haiskahtaa..)
Eira toimenpiteesi oli aivan oikea, siinä mentiin överiksi pahemman kerran.
Verkolehtien ja Facebookin ongelma on juuri tuo keskustelijoiden itsekontrollin puute. Nyt tämä muistetaan joitakin viikkoja ja sitten kun tulee intohimoja sytyttävä aihe niin keskustelut repeävät joutavanpäiväisiksi.
Sitten henkilökohtainen näkemys: kenenkään ei tarvitse kirjoittaa suolentoiminnoistaan verkkolehteen.
Lainaus Kalevi Tikan kommenttiin vaatii hiukan täsmennystä ja ”meriselitystä”.
” Olen yleisellä tasolla ajatellut noin ettei verkkolehti saa tulla ”väärällä lääkinällä” olevien temmellyskentäksi.”
Ei ole sopivaa, edes huumorimielessä kirjoitettuna! Varmasti joku tälläisestä mielensä pahoittaa!
Lukijoiden tulkinta tekstistä, vaikkakin se on kirjoitettu lainausmerkeissä, ei ole mikään helppo juttu. Ilmeet, eleet ja kirjoittajan oma huumorintaju eivät kirjoitetussa tekstissä välity tässä mediassa, toivotusti.
Nämä ovat näitä nettikirjoittelun varjopuolia.. valitettavia faktoja, joiden kanssa on vain opittava elämäään!
Toivottavasti ymmärsitte mitä ajan takaa…
Ja vielä.. toivottavasti se päivä ei koita Värtsin historiassa, että kirjoitetut kommentit pitäisi ennakkotarkistaa ennen julkaisua!
Yleensä nettimedioissa tämä ennakkotarkastus on arkipäivää! Värtsi on poikkeuksellisesti ollut avoin! Toivon että pysyy myös sellaisena jatkossa. Vähentäisi minun työtaakkaa melkoisesti iltaisin!! Juttujen siirtämisessä ja asettelussa on TARPEEKSI työtä, päivätyön jälkeen.
Toivottavasti tämä ”ojennus” ei ole Värtsille ”vahingollista” ”väärin ymmärrettynä”. Valitettavaa ja sydäntä särkevää on kirjoitella tälläisiä ohjeistuksia, mutta tämäkin päivä on nyt sitten nähty Värtsin historiassa.
Toivottavasti palaamme pian normaali arkeen! Kirjoittakaa jatkossakin kommentteja ja varsinkin juttuja! Niitä tarvitaan! Ilman kirjoittajia ja heidän tekemiä juttuja VÄRTSI lehteä EI OLE OLEMASSA! Kommenttien lukumäärästä lehden elinvoimaisuus ei ole kiinni!
Ei tälläinen keskustelu ainakaan Värtsi verkkolehden PROFIILIA nosta..
Eira Pyydän nöyrästi anteeksi omalta osaltani, jos olen aiheuttanut kirjoituksillani häiriötä.
Mielestäni meidän tulisi nyt keskittyä siihen,miten saadaan rahat kirkon korjaukseen, ja EL suunnitelmat toteutettua.Aika rupeaa käymään vähiin.Tulemme tarvitsemaan metsäkiinteistöstä varoja kirkon ym muiden asioiden kuntoon saattamiseksi.Palaan asiaan yön yli nukuttua.
Kaustajärven viitoituksella ja kirjailija Kafkalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta olisi hyödyllistä lukea Värtsistä, mitä mieltä ollaan tuosta viitoituksen uudimisesta. Olen yli vuoden ajan yrittänyt selvittää ELY-keskuksen kanssa, miten viitoitus saatettaisiin ajantasalle. Tulos on nyt tämä!
Ierikka
Olen eläissäni käyttänyt kaksi kertaa varsinaista nimimerkkiä. Molemmilla kerroilla se on enemmän tai vähemmän surkeasti epäonnistunut.
Toimittajahommien alkutaipaleella kirjoittelin erääseen paikallislehteen nimimerkillä Agentti. Kun ensimmäisen jutun jälkeen menin käymään kunnantoimistolla, siellä väki naureskeli että ”mitteepä Akentti, tulitko meitä kytteemään”.
Eiköhän Värtsilänkin kartsalla ala jo liikkua puheita, että se Jormanainen on tullut hulluksi. Minä olin tuo Ullabella Uikkunen. En viitsinyt ruveta edes vääntelemään sähköpostiosoitettani, kuten jotkut tekevät.
Aloin monien muitten tavoin ihmetellä kirkkojutun yhteydessä käytyä aitakeskustelua, joka vain jatkui ja jatkui saman jauhamisena. Kokemukseni perusteella keskustelua on turha yrittää lopettaa nimimerkkien kyhäämillä mustilla listoilla. Toimittajalla on oikeus ilmoittaa, että keskustelu päättyy, jos asiassa ei ole tullut mitään oleellisesti uutta esille. Näin menetellään usein, jos keskustelu alkaa jauhaa paikoillaan.
Kun aitajutut alkoivat taas viritä, mieleeni pätkähti nimimerkki, jota joku muu käytti aiemmin todella rumassa kommentissaan. Silloin se herätti lähinnä hyväksynnän hyrinää.
Ajattelin, että vedän kommenttini niin korkealta yli, että keskustelu on pakko lopettaa. Se olikin ainoa asia, jossa Ullabellana onnistuin. Eira oli hommansa tasalla.
Pyrin reippaasti parodioimaan varsinkin sosiaalisesta mediasta tuttua uskontokeskustelujen kieltä, mutta metsäänhän se meni ja pahasti. Monet ovat pahoittaneet mielensä, kuten on kommenteissa näkynyt.
Nyt on anteeksipyynnön paikka. Tämä on sitten vihoviimeinen kommenttini Värtsissä – ellei jotain maata kaatavaa aihetta ilmaannu. Silloinkin teen sen taatusti omalla nimelläni.
Jos Ullabella onnistui tällä kertaa herättämään keskustelua Värtsin sisällöstä ja tietyistä periaatteista, niin hyvä on. Ainahan sitä on parannettavaa.
Itseäni on hieman harmittanut – ja onhan siitä moni minulle puhunut – että Värtsi alkaa olla liian uskontopainotteinen julkaisu, mikä rusentaa alleen monta muuta hyvää asiaa. Lehdessä on muutamia aktiivisia kirjoittajia, jotka tuovat jatkuvasti esille uskontokäsityksiään monine raamatunlauseineen. Pitäkää toki joskus vapaapäiviä. Ehkä tämäkin vaikutti Ullabellan kommenttien sävyyn. Nyt on teidän vuoronne antaa tänne päin, mitä kuului ja kuka käski.
Eiköhän jo voitaisi keskustella Vireän Värtsilän kehittämisestä ja siihen pyrkivistä tavoitteista – ja niihin liittyvistä mielipiteistä, ideoista ja toimintatavoista? Eikä vain keskustella siitä, miten pitäisi keskustella.
Olisi monta aihetta kirjoitella mm. siitä, miten Tohmajärven kunta ja seurakunta ovat liian vähän kiinnostuneita itäisen osansa kehityksestä.
Esimerkkejä: Kaustajärven tieviitoitukset, Kaustajärven entisen rajavartioston tulevaisuus, Asuntorannan C-talon tila, entisen urheilutalon tieviitta, Värtsilän kirkon lämmityksen uusiminen ja ulkoseinien maalaus, kirkolla järjestettyjen tilaisuuksien vähyys, seurakunnan omistama rivitalokaksio, seurakunnan metsäomaisuuden käyttö
Omalta osaltani ilmoitan, että yritän tehrä jotain. Tämän tekemisen yksi keino on kirjoittaa Värtsiin ja muihinkin medioihin. Tätä kaikkea saa – ja on toivottavaakin – arvostella. Siitäkin saa huomauttaa, jos toimintaani vaikuttaa kristillinen – ei uskonnollinen – elämänkatsomus. Torjun kuitenkin ehdottomasti sen ja puoluepolitiikan sekoittamisen. Poliittisten valintojen pitää perustua järkeen, joka kylläkin on vakaumukseni mukaan Jumalan ihmiselle antama kyky.
Se mitä nyt olen kirjoittanut, ei ole tarkoitettu kommentoitavaksi, tai en ainakaan osallistu sen penkomiseen. Vain se MITÄ kirjoitan, sanon tai teen tai jätän tekemättä on kommentoinnin kohde, ja siihen olen valmis vastaamaan. MITEN esiinnyn, siitä päätoimittaja tekee johtopäätökset ja toimii saamallaan valtuudella.
Näillä reunaehdoilla olen valmis myös huumorin, satiirin ja ironian käyttöön. Nautin niistä kaikista, jos ne edistävät itse ASIAA.
Nimimerkkiä käytän kulloisenkin mielialan mukaan. Mutta kansalaisen virallisen nimen voi lukea juttujeni yläpuolelta.
Kommentteja voi esittää myös puhelimitse. Tätä tapaa käyttäen eräs lehdessämme kirjoitellut käytti muutama päivä sitten, ja se on tähän asti paras kommentti, jonka olen saanut. Se auttoi väärinkäsitysten korjaantumisena.
Olen nyt kirjoittanut näin, koska toivon, että Värtsissä ja Tohmajärven Värtsilän pitäjässä vallitsisi parempi keskustelujen ja päätöstentekemisten kulttuuri kuin muualla Keski-Karjalassa.
Ierikka
”Ei nimi miestä pahenna
jos ei mies nimeä”.
Nyt kävi niin, että mies pahensi nimen.
Ierikka Mökkivaaran kylän naaputista
Erkki J:lle
Enpä olisi arvannut, miten pahasti sinulla, kokeneella veteraanitoimittajalla meni överiksi kun omia sanojasi lainaten aloit parodioimaan sosiaalisesta mediasta lainattua uskontokeskustelujen kieltä ja metsään meni. Mikähän sana tuota olisi paras kuvaamaan. Ällöä !
Jokainen kirjoittaja tietysti sekoilee ihan omaan piikkiinsä.
Onhan se jotakin sekin, että itse ilmoittauduit Ullabella Uikkuseksi ja esitit anteeksipyyntösi. Värtsin lukijoiden ja kirjoittajien muistia se tuskin pyyhkii tyhjäksi vaikka nettilehden kommenttipalstalta kaikki siirrettäisiinkin johonkin bittiavaruuteen.
Toisaalta luulen jotenkin ymmärtäväni huolesi Värtsistä, mutta nyt on lapsi vaarassa mennä likaveden mukana.
Itse en ole tähän kirkolliseen kommentointiin osallistunut enkä ota enemmälti kantaa sen tasoon tai määrään muutoin kuin toteamalla, että kommenttien kirjoittajienkin pitäisi pysyä oikeassa pilttuussa, eli sen jutun aiheessa jonka perään kommenttinsa kirjoittavat. Jonkinasteinen rajoittaminen lienee mahdollista mikäli nähdään aiheelliseksi.
Isänpäivään huipentuva Miestenviikko on
alkamassa.
Kirjastoimmeisen tapaan yritin laittaa ”Värtsin
miehiä” aakkosjärjestykseen Alpoaatoksesta alkaen.
Joku nimi saattaisi jäädä vahingossa pois joten
lienee paree etten laita listaani framille.
Joka tapauksessa Hyvää Miestenviikkoa meille kaikile!
Mielestäni jonninjoutavia tälläiset miestenviikot tai vastaavat viikot.. kiitos Tellelle kuitenkin kauniista ajatuksesta.
Tänään TV:n uutiskynnyksen oli ylittänyt kyläläisten toiminta jossain kunnassa. Siellä toimintoja ei ollut vain ”ulkoistettu”, siellä oli myös ”sisäistetty”. Tarkoitti sitä että vapaaehtoiset kyläläiset ottivat hoitaakseen kyläkoulun aputoimia, kuten lämmityksen hoitamisen.
Uutiseen liitettiin näkymiä, että ajatustahan voisi laajentaa muillekin elämän alueille. Eli rivien välistä sen saattoi lukea sen tarkoittavan niitä asioita, joita kunnat tai seurakunnat sivät pysty tai halua hoitaa.
Alpoaatoksen esille ottamaan asiaan liittyen: Tänä iltana Värtsilän kylätalossa klo 19 elvytetään toimintaan Värtsilän Kotiseutuyhdistys. Se ei tarkoita, että Värtsilän Pitäjäyhdistys kävisi tarpeettomaksi eikä sitä, ettei Värtsiläisten Seuraa kaivattaisi. Myös muita yhdistyksiä tarvitaan.
Kysymys on työnjaosta appiukko Jetron neuvon mukaisesti.
Siis tänä iltana klo 19 kylätalolle, mars, mars!!!
Pottupappi
En kommentoi tuota isänpäivää mutta kun on vielä sulat maat ja suppilovahvero kasvaa ja voi hyvin niin käykääpä keräilemässä niitä. Suppilot ovat minusta paremman makuisia kuin keltavahvero eli kanttarelli.Tänään ennen sadetta kävin sankollisen suppiloita. Samalla saatte hyötyliikuntaa ja raitista ulkoilmaa.
Raittiista ilmasta pieni asenne juttu. Olin Ension kanssa pilkillä pääsiäisen alla joskus -90 luvulla. Pilkkimisen alue oli Ryösiön sunnalla. Satoi vesiräntää ja tuullä ärvötti. Kala ei syönyt mutta miehet kastuivat. Kun olimme kotona ja Ensio nousi autosta hän sanoi: ”olipa hyvä päivä sai raitista ilmaa”.
Eikö Värtsilän kylällä ole mitään muuta tärkeää asiaa
enää kuin kirkon kunnostus ja aita Jänisjoen rannalla.
Keskustelu asioiden ympärillä on ollut tosi vireää
ylilyönneiltäkin ei olla vältytty.Liika vouhottaminen
ei ainakaan edistä tässä vaiheesssa asioiden etenemistä.
Mutta siirryn toiseen aiheeseen Värtsiin kun aikaisemmin
kirjoitteli sivulle jopa noin 30 kirjoittajaa nyt niitä
vain alun toistakymmemtä , kommenttipalstalla on vähän
enemmän.Ihan hyvä että tämä pieni ryhmä jaksaa ahertaa
juttujen ympärillä.Mutta kävijä määrät sivuilla on kyllä
kasvaneet,mikä sen on saanut aikaan siinäpä pähkinää
purtavaksi. Toivoisin että kommenteissa ei astuttaisi
yli laidan siinä on se vaara joku voi jopa loukkaantua.
Kun kätkeydytään nimimerkin taakse ainakin mielipide
on syytä olla siihen asiaan liittyvä.
Mitäpä arvelet Imari olisiko noin, että tätä foorumia hallitsee muutama ylivoimainen kirjoittaja. Me muut sitten katselemme mitä nämä ovat saaneet aikaan. Siloin kun olen kotona klikkaan nämä sivut auki 3 – 4 kertaa päivässä odottaen sitä jos joku on kirjoittanut mehevän jutun kaikkien meidän iloksi. Jos toisetkin vierailevat saman verran niin se osaltaan selittää kävijämäärää.
Olen jo kauan pohdiskellut halutaanko
Värtsiin edes päivän uutta kirjoitusta,
riittääkö vain ”Viikon puheenaiheet” ja
kommenttipalsta.
Koko päivän on soinut mielessä Sleepy
Sleepersien:
”Kuka siellä saunassa meteliä piti, mitä häh?
Olinko se minä, vai olitko se sinä, mitä häh?”
Siitä vaan kynät sauhuamaan, jos niin halutaan.
Entiset ja uudet joukolla mukaan!
*
Sedälläni oli kolme villiä poikaa. Kerran kun juoksentelivat
edestakaisin, niin äitinsä totesi aivan rauhallisesti että
”Minutkin vielä kaadatte!”
Luen lähes päivittäin Värtsi lehteä ja mukavia juttuja, historiaa, tapahtumia, mielipiteitä ym. ym. Kiitos vaan lehden toimittamisesta.
Tässä kerron miten tuli ensi kertaa käytyä Värtsilässä. Olen yli 50 vuotias ja lapsuuden koti oli tuolla Tohmajärven toisella laidalla Riikolassa. Värtsilässä päin ei käyty koskaan, kun ei ollu sukulaisia ja tuttavia siellä.
Mutta, sitten ennen yläkoulua olin musiikkileirillä Uusi-Värtsilän koululla ja tutustuin Karhisen tyttöihin. He asuivat Niiralassa. Kun sitten menin 7 luokalle, osuuttiinkin Jaanan kanssa samaan luokkaan. Siitä meistä tuli bestikset. Paljon oltiin toistemme luona yötä ja pääsin tutustumaan Värtsilään ja värtsiläläisiin.
Kylällä oli elämää. Kesällä lerintäalueen kioskilla tapailtiin nuoria ja Värtsilän mopopojat tuli tutuksi.
Hauska muisto on kun kerran sitten ajateltiin liftata illalla kylille, siis Kemieen vai olikohan ajatus ihan Kiteelle asti. Jaanan kanssa kävelimme siihen Niiralan suoralle. Mutta, siinä pitkä aika odoteltiin eikä yhtään autoa. Ei auttanut, mennä takaisin vartiolle (Karhiset asuivat vartiolla).
Tämän tapauksen muistan lähes aina kun ajan tuota suoraa pitkin puoleen tai toiseen. Kyllä nyt kulkis autoja mihin Jaanan kanssa liftata.
Nyt, kun olen jo yli 30 vuotta asunut Kaurilassa on Värtsilä ja värtsiläiset tuttuja ja mukava tehdä kylien välillä yhteistyötä.
joujou
Telle heitti ihan huomioon otettavan ajatuksen; että olisi vain yksi palsta. Viikon aihe kommentteineen. Toimisihan se jollain tavalla niinkin. Näin äkkiä ajatellen minä en sitä kovin lämpimästi kannata. Olisiko ”Päivän aihe” parempi.
Luultavasti silloin ne muutamat kirjoittajat lakkaisivat kirjoittamasta. Sitten osa ”sivusta seuraajista” lakkaisi sivusta seuraamasta koska ei olisi odotettavissa mitään seurattavaa.
Nykinen systeemi on mielestäni parempi, jos vain Eira tai joku muu joutaa toimimaan toimittajana.
Kaleville itse olen pohtinut tätä samaa asiaa annettais
niitten kirjoittaa jatka hallitsevat hyvin nämä asiat, ja
me tavan tallaajat kommentoisimme kirjoituksia tarvittaessa.
Mutta jonkinlainen ohje olis paikallaan,että myös alueen
uutisista kirjoitettais sillä nehän aina elävöittävät
lehden sisältöä. Mitä mieltä olis lehden perustaja EJ onko
tämä ajatus jo kuolleena syntynyt vai olisko tästä työstämällä
saatavissa jonkinlainen toiminta muoto.Vai jos kukat kukkivat
ei anneta niitten kuolla , myös niissä olevat rönsyt sallittais.
Irikka Ettei ihan ilimasimänis Lemiläiset lapaset,tarjoon alux 25e per pari.Katotaan jatko löytyykö huutajia,tai miten käy myyjäisissä.
Siitä se vasta metakka alkaisi, jos rupeaisin neuvomaan toimitusasioissa. En suurin surminkaan.
Ihan säikähin, kun Telle alkoi pohtia, riittäisikö pelkkä viikon puheenaihe ja kommentit. Pukeudun mustaan säkkiin ja hyppään järveen, jos näin käy.
Joskus luin kummallisen kommentin, että Värtsin ilmestymistä on jatkettu sen takia, ettei EJ:n tekemä työ menisi hukkaan. Kyllä se on niin, että minä en menetä Värtsin myötä kovin paljon. Näkisin asian siten, että Värtsin ilmestymisestä hyötyvät hienojen juttujen kirjoittajat, lukijat ja kenties eniten Värtsilä. Sen takia kannattaa jatkaa.
En nähnyt aikoinaan yhtään huonosti kirjoitettua juttua. Kaikki meni Värtsiin eikä aina piisannut. Eikä huonoja kirjoituksia ole näkynyt myöhemminkään. Toivottavasti juttuja tehdään jatkossakin. Värtsi ei ole mitään ilman niitä.
Kommenteista sanon vain, että niitä kirjoittakoon jokainen mielensä mukaan,raportoikoon vaikka aamuisia huussireissujaan. Toivottavaa olisi tietysti, että niissäkin huomioitaisiin hyvät tavat ja laki. Kommenttipalsta perustettiin Värtsiin aikoinaan lyhyitä,nasevia mielipiteitä varten. Pitemmille ja perustellummille mielipiteille oli oma palstansa, Näkövinkkeli.
EJ:n edellä olevat mielipiteet ovat ihan hyviä, vaikka ”kukan ei olekaan profeetta” omassa lehdessään.
Pistäydyin illankorvan huussissa ja luin siellä paperipalasesta vastauksen, kun olin ensin istunut kotvan aikaa mietiskellen, mikä miekkkonen mie olenkaan: ”Olen mukava kaveri vaikka hieman ujo.” – Partakin on pitkä ja pujo.
Leikki leikkinä. Värtsi on loistava lehti ja niin tärkeä yhteisöllinen ilmiö, ettemme taida oikein sen merkitystä käsittää. Onkohan täällä maaperässä tai ilmanalassa jotain ekspansiivista, kun Wärtsilän rautatehtaan laivat purjehtivat maan ääriin ja Värtsin jutut risteilevät maanosasta toiseen?
Eikä minua harmita yhtään, että lukijamittauksissa on havaittavissa tietynlaista Helsinki-keskeisyyttä. Jos ei siis nimi miestä pahenna, niin ei lehteäkään.
Ikänsä on tullut kirjoiteltua pöytälaatikkoon. Se on ollut terapeuttista puuhaa. Nyt laatikko on pohjaton kuin se väärin tulkittu papinsäkki.
Sekin tässä on mainitsemisen arvoista, ettei tämä kirjoittelu – niinkuin kynällä – ärsytä sormien väliin syntynyttä rystyä. Ja sormenpääthän ovat pehmoisia näpyttelyn välineitä. Joskus tosin kyllä kynsikin yrittää päästä osalliseksi.
Hyvää jatkoa Värtsille ja voimia Eiralle. Kiitoksia kaimalle, kivoja kipinöitä Kiteeltä vireään Värtsiin!!!
Ierikka
Peralle: – ensimmäinen…ensimmäinen…ensimmäinen…
Tiedän, ettei tule viäree syöttöö!
Pottupappi
Kaima,
jos minua tarkoitat, niin kerron, etten viitsi asua Kiteellä, koska siellä on korkea verotus ja yhä huononevat palvelut. Asun Kontiolahdella, kuten sinäkin kai parina edellisenä talvena. Missä lienet itse kirjoilla?
Värtsilässähän mie oon kirjoilla. En hän mie muuten olis
Pottupappi
Muuttasit vain sinähi pysyvästi tänne Kontiolahelle. Tiällä suapi käyvä posliinipytyllä, ja kaupoista saa ostaa vessapaperia, joissa on viissatasen kuvia.
Mänöö nuo paikat ihan sekasin. Ensimmäinen Lintunen tuli 1640-luvulla Kiteen Muljulaan, mutta muutti parinkymmenen vuoden kuluttua Tohmajärven Peijonniemeen ja sieltä eräs myöhempi Lintunen Patsolaan ja hänen jälkeläisensä iski silmänsä 16-vuotiaaseen Nissisen Valpuriin ja sai kotivävyn pestin Uudenkylän puolelta. Siinä niitä Lintusia sitten on hauduttu ja on muutama sukupolvi kuoriutunut. Jotkut jääneet pesänvartijoiksi, jotkut muuttuneet muuttolinnuiksi. Minä palasin keväällä 1991 ja asun nyt toisessa pesässä täällä Kaustajärven rannalla. Mutta lähden nyt- en muuttolintuna vaikkakin tohmajärveläisenä Tietäväisen koululle metallipiiriin myyjäisiin romuja tekemään. Tietäväisen koulu vetää senkin vuoksi, että se Algot oli mummoni serkku, vaikka ei se mummo sitä koskaan sanonut. Syy on paljastunut vasta myöhemmin tutkimusteni aikana.
Kävin muuten pyhäinpäivänä Leminrinteen hautausmaalla ja jouduin tulitikkuja lainaamaan. Sukuvika!
Pottupappi
Tänään sain puhelimessa selvitellä näitä Värtsissä kirjoittelemiani aitajuttuja. Nyt on sanottava, että tieto ei lisännyt tuskaa, vaan rakensi ymmärrystä. Tingin jopa kylään kahville, ja sain myöntävän vastauksen, kun aika järjestyy.
Ehkä se rouvasikin keittäisi kahvit, jos löydän ovelle nappia painamaan. Olis kiva jutella! Vaikka potuista! Pottuilematta tietysti.
Toivossa on hyvä elää, varsinkin kun on ujo piimä.
Ierikka
Aamuraportti
Emäntä ei suostunut keittämään aamukahvia. Oli lukenut eilisiä kommenttejani Värtsistä ja katseli minua kuin entinen isäntä syksyllä sikojaan: ”Ei oo talavelle jätettävvee…”
Kommentointini päättyy siis joksikin aikaa tähän. Värtsiläissyntyinen kotisensuuri iskee silloin tällöin, ihan aiheellisesti. Keskityn kasvattelemaan poninhäntätukkaa 70-vuotispäivieni kunniaksi. Ne ovat muutaman vuoden päästä. En pujopartaa.
Olen Värsiä lukiessani ensimmäiseksi hyökännyt sinne, missä näkyy E.J:n kynän jälki. Joten toivottavasti saamme jatkossakin nauttia tuotoksista. Etukäteisonnittelut tulevan juhlapäivän johdosta!
Aamuraportti huussin ja järvessä pulikoinnin jälkeen, rullasta revittyä:
”Mua vähän naurattaa. Tää on niin ihanaa!”
”Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin.”
”Tavallisesti valkosipuli erottaa ihmiset, mutta meidät se yhdistää.”
”Rakkaus on keskiyön yhteinen hammaspesu.”
”Kuiskataanko yhdessä tuikkivat tähdet taivaan ylle?”
Tässä nykypäivän ”kirjakäärön” viisautta!
Ierikka
Mietin tässä, mikä kirjoittamisen ripuli minua tänään riepoo. Joka palstalla on juttujani, joillakin useita.
Nyt selvisi. Söin mustaa maatiaista (Kainuun eli Vanhaa mustaa) kraavilohen kera. Joukossa oli myös yksi keitetty kananmuna, kurkkua ja paprikaa. Maitoa kyytityttönä. Jälkiruokana murokahvia ja suussa sulavia pikkuleipiä, joita Paula Raerinne myi poikien jääkiekkoharrastuksen hyväksi.
Kyllä tuolla pöperöllä aivotyö käy ylikierroksilla.
Panen läppärin kiinni ja palaan sen äärelle iltauutisten jälkeen.
Ierikka
Värtsin toimitukseen kiitokset. Olen yleisellä tasolla ajatellut noin ettei verkkolehti saa tulla ”väärällä lääkinällä” olevien temmellyskentäksi.
Kun nyt olemme ”siivoamassa” Värtsin sisältöä, mihin varmaankin on aihetta, niin haluaisin Kalevilta täsmennystä ja selitystä, mitä hän tarkoittaa ”väärällä lääkinällä”. Ilmaisu on hyvin hämärä. En löydä sille minkäänlaista sisältöä. Kuitenkin sellainen on nyt tarpeellista. Muuten tämä kirjoittelun tason ja sisällön parantaminen ei onnistu tai se karkottaa kirjoittajia.
Ierikka
Väliaikatietoa 16.11. tukimyyjäisistä Itähuolinnalla. Seuraavia tuotelahjoituksia on luvattu:
– purkitettuja kala- ja muita jalosteita (mm. graavilohi-smetanaa, tulista savusinappia, savumuikkuja mausteöljyssä…)
– piiraita
– kukkoja
– käsitöitä
– kranssi
– hunajaa
– taulu
– mahdollisesti muutama savulohifilee jos saan tukkurit mukaan talkoisiin:)
Kuivakakkuja, pulla, pipareita, leipää, sämpylöitä, piirakoita, kukkosia ja vastaavia kaivataan.
Käytössämme on siis yksi pöytä, jos kaikki myytävä ei siihen sovi, voimme nostella myytävää sitä myötä lisää esille.
Pari talkoolaista tarvitaan myös varsinaiseen myyntipäivään.
Itähuolinta on avoinna 16.11. klo 8-14.
Lahjoitukset, tiedustelut jne… p. 040 3773612
Ilmoittaudun talkoisiin 15. ja 16.11. tänä vuonna.
Erkki Johannes Toivonpoika Lintunen.
Katselin yhdistysrekisterin tietoja Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen innoittamana. Huomio kiintyi muutamiin muihinkin yhdistyksiin, jotka torkkuvat tai pitävät ”sapattivuosia”. On normaalia että yhdistyksien toiminta hiipuu ja lakkaa kokonaan. Jos ne unohtuu lopettaa virallisesti niin ne jäävät tilastoihin roikkumaan pitkiksi ajoiksi.
Olen luullut, että esim urheiluseura Värtsilän Teräs olisi lopetettu, mutta siellä se vielä on. Ja muutama muukin, joita olen luullut loppuneeksi.
http://yhdistysrekisteri.prh.fi/ryhaku.htx?kieli=1&hakuraja=0&nimi=v%E4rtsil%E4n*&kotipaikka=&ensrek=&viimrek=&osoite=&evlu=&orto=&vapaa=&sb_haku=Hae
Alpoaatos, rekisteristä voi poistua, poistaa, säilyä siinä ja siellä olevia herätellä henkiin.
Vaan mitä voisi tehdä, kun ELY-keskus on eilisen jälkeen poistanut Via Karelia -tien varrelta kokonaisen kylän? Nimittäin Kaustajärven kylän. Ovat lopulta toteuttaneet pyyntöni, että kävisivät täällä keskustelemassa noista viitoituksista. Olivat käyneet, vaan eivät halunneet keskustella.
Mitä ne tekivät? Poistivat 4 sinistä nuoliviittaa, joissa luki Kaustajärvi. Ja asensivat uudenkiiltävät neljä myöskin sinistä nuoliviittaa, joissa lukee – Mökkivaara. Ainoa Kaustajärvestä kertova viitta on valkoinen tienviitta, joka johtaa kylmillään olevan entisen rajavartioston ohi hautausmaalle.
Ilmoitin kunnanjohtajalle, että ovat poistaneet valtakunnastaan yhden kylän ja perustaneet sen tilalle uuden ja että siellä on pieni kumpare metsän keskellä, vaan ei yhtään taloa.
Olen toivonut, että siniset viitat poistetaan eikä niiden tilalle tarvita uusia. Mökkivaaran olen nimenomaan torjunut, koske sellaisesta puhuminenkin on typerää. Se mitä lisäkustannuksia aiheuttaen toivoin, oli kylätaulut Kaustajärven etelä- ja pohjoispuolelle. Ne olisivat maksaneet vähemmän kuin nuo siniset Mökkivaara-viitat, jotka tien varrelta ennen tai myöhemmin poistetaan. Emmehän me asu missään hölmölässä, vaikka niin Kuopiossa näytetään ajateltavan.
Kunhan käyn nyt ensin tervehtimässä kotiseutuneuvos Otto Rummukaista, niin laitan sitten herra Patrik Hublinille YLY-keskuskeen haisevan tervehdyksen.
Pitäkää hauskaa, rakkaat entiset kaustajärveläiset ja opetelkaa elämään mökkivaaralaisina, ainakin te järven eteläpuolella olevat. Ja me muut koetetaan selittää niille, joilla ei ole navigaattoria, milloin ovat tulleet entisen Kaustajärven kylään.
Ierikka
Onko mahdollista että siitä myyjäistaulusta saisi kuvan ja tekijätiedot Värtsiin.
Vaikka tämä julkaisu ei ole millään lailla kaupallinen niin tässä tapauksessa pieni ainutkertainen ”taidehuutokauppa” voisi olla paikallaan.Tauluhan voisi olla vielä myyjäisissäkin kaupan mutta tämän palstan avulla sille olisi saatu pohjahinta.
Pappi Erkin viimeistä kommenttia tienviitoista lukiessani tuli mieleeni, että oliko se kirjailia Kafka joka kertoi tämän tapaisia tarinoita.
Selailin aikani kuluksi vanhoja lehtiä,vanhin hallussani oleva oli ilmestynyt 1941 torstaina kesäkuun 26 pnä.
Lehti on SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTI.Etusivun kirjoitus on:
NEOVOSTOLIITTO ALOITTANUT ALOITTANUT SOTATOIMET SUOMEA VASTAAN.
Suomi päättänyt puolustautua kaikin keinon.
Tälläistä oli silloin
Näistä nuorista lehdistä on talella tiistaina 28.4.1987.ilmestynyt
Koti-Karjala
Lauantaina 3.8.1991.ilmestynyt Tohmajärven Värtsilän LEHTI.
Tohmajärvellä oli silloin 6000-6500 asukasta,kuvassa olevien tyttöjen
arvion mukaan.
Eirikka Pitääköhän meijän ruveta pelaaman, se Väte on kerran rekisterissä.Asiaan. Kuule se kylttiasia.Oikea tie on se,että otat yhteyden henkilöön,joka vastaa hälytys tehtävistä.Näet,että jos on pieninkin mahdollisuus osoitteessa erehtyä asia hoituu varmasti,ja nopeasti kuntoon.Usko pois näin on.
Tavallisesti Värtsin lehteä on ilo lukea, mutta luettuani tänään päätoimittajan ilmoituksen ”Värtsilän kirkot osa3” sulkemisesta asiattomien kommenttien vuoksi, tulin melkolailla surulliseksi.
Kun koulussa oli kirjoitettava aine jostain aiheesta niin minun oli tuon tuostakin vilkaistava otsikkoa, koska otsikko ei tuntunut sopivan enää millään kirjoitukseeni. Vaikeaa oli pysyä asiassa jo silloin. Mutta nyt ollaan jo aika-ihmisiä ja pitäisi edes suurin piirtein pysyä asiassa.
Tämä panee ajattelemaan, että kehtaako Värtsiin tehdä ”juttuja” jos me kommentoijat käytämme toisten tekemiä juttuja vain omien senhetkisten tuntemusten purkamispaikkoina. Minun mielestäni sellainen käyttäytyminen on loukkaus jutun tekijää kohtaan.
Tälläinen ns ”juttu” on kuitenkin tekijälleen iso urakka. Siinä voi vierähtää päivä – tai yökausia.
Alpolle. En tuota kovinkaan mielelläni tehnyt.
Pitkään asiaa toki sydän syrjälläni seurailin.. monet puhelut asiasta puhunut ja koettanut kannustaa kestämään ja loiventaa tunteita ja reaktioita… kunnes asiat loksahtivat eilen kohdalleen…
Aikuisia ihmisiä joutuu suitsimaan.. onhan se hiukan noloa..
Koettakaamme jatkossa olla fiksumpia! ja vaikka nukkua yön yli…
Ehkä poistan tuon ns. lukituksen jossakin vaiheessa.. (kun peruna jäähtynyt kunnolla.. ja nahistunut kuoreltaan.. ) =)
Eira, teit ihan oikein, vaikka sieluun koskeekin niin siellä kuin täälläkin. Minä otin jo välillä päiväettoneet, mutta ei paljon auttanut.
Kun lueskelee ”normaaleja” keskustelufoorumeita niin ylilyönnit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Harmittaa Erkki Lintusen kirjoittaman HIENON JUTUN kommentoinnin jäädyttäminen. Niin hienot kuvatkin oli lisänä jutussa; uruista ja alttaritaulusta.. (oma kehu(ko?) haiskahtaa..)
Eira toimenpiteesi oli aivan oikea, siinä mentiin överiksi pahemman kerran.
Verkolehtien ja Facebookin ongelma on juuri tuo keskustelijoiden itsekontrollin puute. Nyt tämä muistetaan joitakin viikkoja ja sitten kun tulee intohimoja sytyttävä aihe niin keskustelut repeävät joutavanpäiväisiksi.
Sitten henkilökohtainen näkemys: kenenkään ei tarvitse kirjoittaa suolentoiminnoistaan verkkolehteen.
Lainaus Kalevi Tikan kommenttiin vaatii hiukan täsmennystä ja ”meriselitystä”.
” Olen yleisellä tasolla ajatellut noin ettei verkkolehti saa tulla ”väärällä lääkinällä” olevien temmellyskentäksi.”
Ei ole sopivaa, edes huumorimielessä kirjoitettuna! Varmasti joku tälläisestä mielensä pahoittaa!
Lukijoiden tulkinta tekstistä, vaikkakin se on kirjoitettu lainausmerkeissä, ei ole mikään helppo juttu. Ilmeet, eleet ja kirjoittajan oma huumorintaju eivät kirjoitetussa tekstissä välity tässä mediassa, toivotusti.
Nämä ovat näitä nettikirjoittelun varjopuolia.. valitettavia faktoja, joiden kanssa on vain opittava elämäään!
Toivottavasti ymmärsitte mitä ajan takaa…
Ja vielä.. toivottavasti se päivä ei koita Värtsin historiassa, että kirjoitetut kommentit pitäisi ennakkotarkistaa ennen julkaisua!
Yleensä nettimedioissa tämä ennakkotarkastus on arkipäivää! Värtsi on poikkeuksellisesti ollut avoin! Toivon että pysyy myös sellaisena jatkossa. Vähentäisi minun työtaakkaa melkoisesti iltaisin!! Juttujen siirtämisessä ja asettelussa on TARPEEKSI työtä, päivätyön jälkeen.
Toivottavasti tämä ”ojennus” ei ole Värtsille ”vahingollista” ”väärin ymmärrettynä”. Valitettavaa ja sydäntä särkevää on kirjoitella tälläisiä ohjeistuksia, mutta tämäkin päivä on nyt sitten nähty Värtsin historiassa.
Toivottavasti palaamme pian normaali arkeen! Kirjoittakaa jatkossakin kommentteja ja varsinkin juttuja! Niitä tarvitaan! Ilman kirjoittajia ja heidän tekemiä juttuja VÄRTSI lehteä EI OLE OLEMASSA! Kommenttien lukumäärästä lehden elinvoimaisuus ei ole kiinni!
Ei tälläinen keskustelu ainakaan Värtsi verkkolehden PROFIILIA nosta..
Eira Pyydän nöyrästi anteeksi omalta osaltani, jos olen aiheuttanut kirjoituksillani häiriötä.
Mielestäni meidän tulisi nyt keskittyä siihen,miten saadaan rahat kirkon korjaukseen, ja EL suunnitelmat toteutettua.Aika rupeaa käymään vähiin.Tulemme tarvitsemaan metsäkiinteistöstä varoja kirkon ym muiden asioiden kuntoon saattamiseksi.Palaan asiaan yön yli nukuttua.
Kaustajärven viitoituksella ja kirjailija Kafkalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta olisi hyödyllistä lukea Värtsistä, mitä mieltä ollaan tuosta viitoituksen uudimisesta. Olen yli vuoden ajan yrittänyt selvittää ELY-keskuksen kanssa, miten viitoitus saatettaisiin ajantasalle. Tulos on nyt tämä!
Ierikka
Olen eläissäni käyttänyt kaksi kertaa varsinaista nimimerkkiä. Molemmilla kerroilla se on enemmän tai vähemmän surkeasti epäonnistunut.
Toimittajahommien alkutaipaleella kirjoittelin erääseen paikallislehteen nimimerkillä Agentti. Kun ensimmäisen jutun jälkeen menin käymään kunnantoimistolla, siellä väki naureskeli että ”mitteepä Akentti, tulitko meitä kytteemään”.
Eiköhän Värtsilänkin kartsalla ala jo liikkua puheita, että se Jormanainen on tullut hulluksi. Minä olin tuo Ullabella Uikkunen. En viitsinyt ruveta edes vääntelemään sähköpostiosoitettani, kuten jotkut tekevät.
Aloin monien muitten tavoin ihmetellä kirkkojutun yhteydessä käytyä aitakeskustelua, joka vain jatkui ja jatkui saman jauhamisena. Kokemukseni perusteella keskustelua on turha yrittää lopettaa nimimerkkien kyhäämillä mustilla listoilla. Toimittajalla on oikeus ilmoittaa, että keskustelu päättyy, jos asiassa ei ole tullut mitään oleellisesti uutta esille. Näin menetellään usein, jos keskustelu alkaa jauhaa paikoillaan.
Kun aitajutut alkoivat taas viritä, mieleeni pätkähti nimimerkki, jota joku muu käytti aiemmin todella rumassa kommentissaan. Silloin se herätti lähinnä hyväksynnän hyrinää.
Ajattelin, että vedän kommenttini niin korkealta yli, että keskustelu on pakko lopettaa. Se olikin ainoa asia, jossa Ullabellana onnistuin. Eira oli hommansa tasalla.
Pyrin reippaasti parodioimaan varsinkin sosiaalisesta mediasta tuttua uskontokeskustelujen kieltä, mutta metsäänhän se meni ja pahasti. Monet ovat pahoittaneet mielensä, kuten on kommenteissa näkynyt.
Nyt on anteeksipyynnön paikka. Tämä on sitten vihoviimeinen kommenttini Värtsissä – ellei jotain maata kaatavaa aihetta ilmaannu. Silloinkin teen sen taatusti omalla nimelläni.
Jos Ullabella onnistui tällä kertaa herättämään keskustelua Värtsin sisällöstä ja tietyistä periaatteista, niin hyvä on. Ainahan sitä on parannettavaa.
Itseäni on hieman harmittanut – ja onhan siitä moni minulle puhunut – että Värtsi alkaa olla liian uskontopainotteinen julkaisu, mikä rusentaa alleen monta muuta hyvää asiaa. Lehdessä on muutamia aktiivisia kirjoittajia, jotka tuovat jatkuvasti esille uskontokäsityksiään monine raamatunlauseineen. Pitäkää toki joskus vapaapäiviä. Ehkä tämäkin vaikutti Ullabellan kommenttien sävyyn. Nyt on teidän vuoronne antaa tänne päin, mitä kuului ja kuka käski.
Eiköhän jo voitaisi keskustella Vireän Värtsilän kehittämisestä ja siihen pyrkivistä tavoitteista – ja niihin liittyvistä mielipiteistä, ideoista ja toimintatavoista? Eikä vain keskustella siitä, miten pitäisi keskustella.
Olisi monta aihetta kirjoitella mm. siitä, miten Tohmajärven kunta ja seurakunta ovat liian vähän kiinnostuneita itäisen osansa kehityksestä.
Esimerkkejä: Kaustajärven tieviitoitukset, Kaustajärven entisen rajavartioston tulevaisuus, Asuntorannan C-talon tila, entisen urheilutalon tieviitta, Värtsilän kirkon lämmityksen uusiminen ja ulkoseinien maalaus, kirkolla järjestettyjen tilaisuuksien vähyys, seurakunnan omistama rivitalokaksio, seurakunnan metsäomaisuuden käyttö
Omalta osaltani ilmoitan, että yritän tehrä jotain. Tämän tekemisen yksi keino on kirjoittaa Värtsiin ja muihinkin medioihin. Tätä kaikkea saa – ja on toivottavaakin – arvostella. Siitäkin saa huomauttaa, jos toimintaani vaikuttaa kristillinen – ei uskonnollinen – elämänkatsomus. Torjun kuitenkin ehdottomasti sen ja puoluepolitiikan sekoittamisen. Poliittisten valintojen pitää perustua järkeen, joka kylläkin on vakaumukseni mukaan Jumalan ihmiselle antama kyky.
Se mitä nyt olen kirjoittanut, ei ole tarkoitettu kommentoitavaksi, tai en ainakaan osallistu sen penkomiseen. Vain se MITÄ kirjoitan, sanon tai teen tai jätän tekemättä on kommentoinnin kohde, ja siihen olen valmis vastaamaan. MITEN esiinnyn, siitä päätoimittaja tekee johtopäätökset ja toimii saamallaan valtuudella.
Näillä reunaehdoilla olen valmis myös huumorin, satiirin ja ironian käyttöön. Nautin niistä kaikista, jos ne edistävät itse ASIAA.
Nimimerkkiä käytän kulloisenkin mielialan mukaan. Mutta kansalaisen virallisen nimen voi lukea juttujeni yläpuolelta.
Kommentteja voi esittää myös puhelimitse. Tätä tapaa käyttäen eräs lehdessämme kirjoitellut käytti muutama päivä sitten, ja se on tähän asti paras kommentti, jonka olen saanut. Se auttoi väärinkäsitysten korjaantumisena.
Olen nyt kirjoittanut näin, koska toivon, että Värtsissä ja Tohmajärven Värtsilän pitäjässä vallitsisi parempi keskustelujen ja päätöstentekemisten kulttuuri kuin muualla Keski-Karjalassa.
Ierikka
”Ei nimi miestä pahenna
jos ei mies nimeä”.
Nyt kävi niin, että mies pahensi nimen.
Ierikka Mökkivaaran kylän naaputista
Erkki J:lle
Enpä olisi arvannut, miten pahasti sinulla, kokeneella veteraanitoimittajalla meni överiksi kun omia sanojasi lainaten aloit parodioimaan sosiaalisesta mediasta lainattua uskontokeskustelujen kieltä ja metsään meni. Mikähän sana tuota olisi paras kuvaamaan. Ällöä !
Jokainen kirjoittaja tietysti sekoilee ihan omaan piikkiinsä.
Onhan se jotakin sekin, että itse ilmoittauduit Ullabella Uikkuseksi ja esitit anteeksipyyntösi. Värtsin lukijoiden ja kirjoittajien muistia se tuskin pyyhkii tyhjäksi vaikka nettilehden kommenttipalstalta kaikki siirrettäisiinkin johonkin bittiavaruuteen.
Toisaalta luulen jotenkin ymmärtäväni huolesi Värtsistä, mutta nyt on lapsi vaarassa mennä likaveden mukana.
Itse en ole tähän kirkolliseen kommentointiin osallistunut enkä ota enemmälti kantaa sen tasoon tai määrään muutoin kuin toteamalla, että kommenttien kirjoittajienkin pitäisi pysyä oikeassa pilttuussa, eli sen jutun aiheessa jonka perään kommenttinsa kirjoittavat. Jonkinasteinen rajoittaminen lienee mahdollista mikäli nähdään aiheelliseksi.