Hitlerin vierailu

Syntymäpäivien kiusallinen vieras
Analyysia Hitlerin vierailusta
Kun Hitler kävi Suomessa

Jukka Partanen: Mannerheim ja Hitler, Gummerus 2012

mannerheimjahitlerHitlerin vierailu kenttäolosuhteissa järjestetyille Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiville oli toisaalta kiusallinen episodi, vaikka yhteneväisyyttä esim. Venäjän roolin suhteen oli molempien ajattelussa.

Tohtori Jukka Partanen on tunnettu mm. Karjalan ja sotien historioitsijana. Tämän kirjan kuvallinen anti ja tekstistä suurin osa liittyy Hitlerin vierailuun ja tietysti sitä seuranneeseen vastavierailuun.

Kuvamateriaali on runsas ja ennen vähäisesti julkistettu. Salaisten neuvottelujen äänittäminen johti spekulointeihin, koska saksalaiset eivät tästä tykänneet.

Myöhemmin äänitteitä tutki mm. Kustaa Vilkuna, joka toimi sensuuripäällikkönä. Lopuksi äänitteiden sijoituspaikka oli Yleisradion arkisto.

Sitkeä huhu, joka liikkui Hitlerin lentokoneen vaikeuksista, kun se oli törmätä Kaukopään tehtaan piippuun, osoittautuu tämän kirjan mukaan pötypuheiksi ja kupposen ääressä keksityksi jutuksi siitä, mitä moinen onnettomuus olisi saanut aikaan kansainvälisessä politiikassa.

Lentäjäritari Hasse Wind, joka oli huhun pukannut oli siis lasketellut päissään luikuria ja legendaa.

Kirja on tietysti oivallinen dokumentti noilta maamme kannalta merkityksellisiltä ajoilta. Puheita pidettiin ja toisiaan kiiteltiin, mutta sisäiset jännitteet ja eripurat pidettiin visusti omana tietona.

Totuushan oli, että Suomessakin ajateltiin jo tuolloin varsin laajasti, että Saksan ”tehtävä” maailmansodan voittajana olisi ylivoimaisen vaikea.

Niin tai näin. Kirja ei tuo paljon uutta ja merkittävää tietoa joskin esitystapa on analyyttinen ja jos mahdollista, vapaa arvotuksista.

Jouko Varonen

 

Share

5 comments for “Hitlerin vierailu

  1. Katselin “netistä” tietoa tuosta lennosta. Hitlerin koneen lentäjä Hans Bauer kertoo sään olleen hyvin sateinen suomenlahden päältä alkaen, joten hän lensi vain 50 metrin korkeudessa vähän puiden latvojen yläpuolella. Salpausselän pohjoispuolella sää hieman selkeni. Meiltä oli varattu Malmille kaksi hävittäjäpartiota suojaamaan lentoa. Hans Widin partio eksyi sumussa eikä löytänyt Hitlerin konetta. He saivat luvan laskeutua Vesivehmaan kentälle. Lentäjät Joel Savonen ja Veikko Rimminen saattoivat Hitlerin koneen Immolaan. Muuta dramatiikkaa siihen laskeutumiseen ei liittynyt kuin lentokoneen laskutelineiden toisen puolen pyörien jarrujen laahaaminen ja niiden ylikuumeneminen.

    Lainaan vielä Max Jakobsonin kirjatrilogiasta 20.VUOSISADAN TILINPÄÄTÖS ensimmäisestä osasta sivu 334 hänen nuoremman veljensä Leo Jakobsonin kertomusta siitä kun hän tuli komennukselle päämajaan, jossa tarvittiin Saksankielen taitoisia upseereita. 25 päivä maaliskuuta 1942 ilmoittautuessaan esimiehelleen majuri af Ursinille tämä kuulusteli tulokasta, minkä verran tämä oli selvillä sotatilanteesta. Ilmeni, ettei rintamaupseeri Uhtuan suunnalta juuri tiennyt maailman sotatapahtumien kehittymisestä. Lopuksi af Ursin kysyi: “Kai luutnantti kuitenkin sen ymmärtää, että Saksa on tämän sodan hävinnyt?”
    Ei Suomen sodanjohto elänyt toiveiden harhassa Hitlerin vierailun aikaan.

  2. Selailin juuri sattumalta viime kesänä Pälkjärven pitäjäseuran arkistosta kuvaamiani lehtileikkeitä. Yksi leikkeistä on Juho A. Leskisen (s.1909 Pälkjärvellä) Karjalaisessa toukokuussa 2000 julkaistu muistokirjoitus.

    Ote muistokirjoituksesta: “Sodassa hänen kätevyytensä ilmeni sekä korsutalkoissa että puhdetöissä. Kun ylipäällikkö Mannerheim täytti 75 vuotta,ojennettiin hänelle rintamamiesten lahjana taidokas puulipas. Sen oli tehnyt kiväärimies Juho A. Leskinen Syvärin etulinjasta. Lipas on yhä nähtävissä Mannerheim-museossa.”

  3. Kaksi sotilaspukuista rinnakkain. Molemmilla rähinäremmi. Mitenkähän olisivat maailmankirjat kirjoitetut toisin, jos Saksan fuhreriksi olisi tullut oikealla puolella askeltava eikä tuo vasemmanpuoleinen? Ehkä tämä Venäjän entinen kenraali Mannerheim olisi Hitleriä paremmin tulkinut georgialaisen Stalinin sielunsykkeitä. Mene tiedä. Spekulaatiot ovat tietenkin fiktiivisiä. Tulipahan vain jostain mielen päälle.

    Mannerheim on minulle tärkeä ei vain siksi,että hän oli Suomen armeijan ylipäällikö ja tasavallan presidentti, vaan myös siksi, että olen saanut pappisvihkimykseni Tampereen tuomiokirkossa 4.6.1964, marskin syntymäpäivänä. Hänen kotoani peritty kuvansa on seinällä tärkeällä paikalla, ympärillään Alkio, Kallio ja Kekkonen. Jos seinällä olisi tilaa, voisi siihen vielä naulata Tannerin ja Paasikiven kuvat havainnollistamaan Suomen itsenäisen olemassaolon perusteita.

    Ierikka

  4. Luin aivan äskettäin kymmeniä vuosia sitten julkaistun kirjan, joka kertoo puolanjuutalaisen Martin Grayn elämästä. Hän oli yksi harvoista jotka pääsivät pakenemaan tai yleensä selvisivät hengissä Treblinkan tuhoamisleiriltä. Karmaisevaa luettavaa, niinkuin ovat myös Polttouhrit, Eric Dorfin päiväkirjat ym. vastaavanlaiset julkaisut. Mm. You Tubesta löytyy myös aiheen mukaista videomateriaalia, jota on katsottava vedet silmissä.

    Kaikenkaikkiaan, sotahistoriasta kiinnostuneena olen pohtinut pienessä päässäni paljon Toisen Maailmansodan kuvioita; taustoja, syitä ja seurauksia. Me suomalaiset voimme olla sinänsä kohdaltammekin tyytyväisiä lopputulokseen; hirvittää ajatellakin mitä olisi tapahtunut jos Saksasta olisi tullut ns. maailmanvalta, EU:n napa siitä kuitenkin tuli!

  5. Sotia käyneet miehet suuntasivat tulevaisuuteen heti kotiin päästyään. Raivasivat tilaa ja mahdollisuuksia suomalaisia lapsia perheessä kasvattaen vaimonsa kanssa. Olisikohan suurtenikäluokkien vähitellen syytä ymmärtää. Sota on historiaa. Tämänpäivänsuomi tarvitsee lapsille ja lapsenlapsille pedata tulevaisuutta. Olisi kiva kuulla kairoilla lasten kirmaisuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *