Lintujen äänet

Lintujen äänet
Havainnollinen lintukirja
Peiposta harmaasorsaan

Hannu Jännes & Owen Roberts: Lintujen äänet luonnossa,
Minerva Kustannus Oy

Tuli mieleen ensimmäinen kosketus lintujen ääniin. Sehän oli kesäyössä mäkättävä taivaanvuohi tai pellossa tasaisesti rääkyvä ruisrääkkä, puhumattakaan kehrääjästä, jonka hurina kuului myös lapsuuden kesäiltoihin. Taitavat nuokin lajit olla nykyjään vähenevien listalla. Mutta lista jatkuu.

Vanha kansa sanoi: kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. Kuovin ääni on niitä ikimuistoisia ääniä, jotka tuovat vääjäämättä mieleen lapsuuden ja nuoruuden vahvat kevään tunnot. Tähän listaan liittyi myöhemmin nokikanaa, peipposta, joutsenta, töyhtöhyyppää, punatulkkua, korppia, närhiä, pensastaskua, härkälintua jne. . Mutta yksi oli ylitse muiden, kottarainen, tuo virtuoosi, joka matki vaikka moottorisahaa jos sille päälle sattui. Joka talon pihakoivussa oli pönttö odottomassa noita keväisiä tulokkaita. Nykyisin noihin pönttöihin ei enää löydy useinkaan asukkaita.

No, muistelut sikseen. Tarkempi äänien tunnistus vaatii työtä ja taitoa. Tämä kirja on siitä hyvä, että ääninäytteet ovat tarpeeksi pitkiä ja sisältävät usein samalta linnulta erityyppisiä äännähdyksiä. Monen lintujen ääniä opiskelevan haittana nimittäin on se, että sama laji ääntelee eri tilaiteissa, kuten soitimella, vaarassa, lennossa, jne. eri tavalla.

Ääniä varten on kirjassa oma cd, jossa on aina äänien välillä pieni tauko, mutta tietysti aloittelija odottaisi, että äänet olisi myös cd:llä numeroitu ja numerot mainittu levyllä ennen näytettä linnun nimen kera.

Kirjassa on myös tekstiosuus ja soittimen ruudulla näkyy vain linnun latinalainen nimi. Pienet ongelmat, jotka tuli mainittua, ovat asiantuntijalle mitättömiä, mutta jos lapset käyttävät kirjaa, voi tulla tenkka poo. Lisäksi ääniä olisi tekstissä voinut analysoida laajemmalti. Mutta homman kyllä oppii jos asiaan on innostusta.