Savotassa

savotassa

Eläkkeellä olijakin haluaa olla jotenkin hyödyksi. Pakkaspäivänä tekee mieli ulos. Siis hyödyllisesti ulos? Hyötyliikuntaa?

Isännän toimesta on todettu, että polttopuut riittävät seuraavaksikin talveksi, mutta pienistä klapeista voi tulla pula. Mökkimme kupeella suolla kasvaa muutama tiheäsyinen koivu. Runko on paksu ja latva leviää jo muutaman metrin korkeudessa valtavaksi oksa-pensaikoksi. Nehän ne joutaa kaataa! Tuumasta toimeen. Tola koivun luo poljetaan leveillä metsäsuksilla. Moottorisaha pannaan pauhaamaan, eikä aikaakaan, kun ensimmäinen koivu on nurin.

Minun tehtäväni oli sitten saada pätkitty koivu suolta hakkuupöllin luo pihamaalle. Lasten pulkille tuli uusiokäyttöä. Toinen pulkka jää tien viereen ja toisen kanssa urhoollisesti suolle. Jo ensi askeleella vajoan tien viereiseen ojaan. Ahteri penkalle ja isännältä lainaamaani huopikasta kiskomaan pajunvitsaksen tekemästä satimesta. Lähtihän se aikani ähellettyäni! Matka jatkuu onnistuneesti koivupöllien luo.. Mätän pulkan täyteen ja sitten takaisin tielle. Mutta HUPS! Pieni horjahdus ja jalka ottaa tukea polun ulkopuolelta. Sinnehän se liian suuri huopikas taas upposi. Pipo tupsahti silmille ja silmälasit lensivät jonnekin. Onneksi lasit eivät hävinneet hankeen. Ne tulivat kuitenkin tuomituiksi koteloon ja taskuun. Parempi niin, huurussa olivat koko ajan. Pipokin oli helppo suoristaa.

Mutta ylös nouseminen oli kokonaan toinen juttu. Olen jo tottunut siihen, että nykyään pitää laittaa kädet maahan, nostaa peppu ensin ylös ja sitten nostaa muu ruoto suoraksi mielellään jostakin kiinni pitäen. Sillä tavallahan pienet lapset nousevat mukin tehtyään. Kovalla pohjalla nouseminen onnistuu vielä toistaiseksi aika kevyesti, mutta nyt oli vain pehmyttä lunta ja lähin puun runkokin oli käden ulottumattomissa. Hiki virtasi ja koskematon hanki sai merkillisiä kuvioita. Näytti siltä kuin karhu olisi noussut pesästään. Tämäkin vastoikäyminen tuli voitettua. Pöllit jatkoivat matkaa, kunnes jokin lumikokkare kaatoi koko kuorman. Pulkkaan latominen sujui jo opitun kertauksena. Vihdoin olin tiellä, jossa suoritin pulkan vaihdon. Seuraava pulkallinen tuli jo huomattavasti vähemmällä vaivalla. Tietä pitkin vedin kahta pulkkaa etukenossa kuin Volgan lautturit Repinin kuuluisassa taulussa.. Näin työ jatkui ja koivu matkasi hakkuupaikalle.

Kunto kohosi!! Nyt kestää paremmin ne hiukkaspäästöt, jotka nämäkin puut poltettaessa ilmoille pössäyttävät.

Share

4 comments for “Savotassa

  1. Hauska talvisen työn kuvaus!

    Varmasti noiden pulkkien veto kuntosalin korvaa.

  2. Irene se jaksaa ja ehken haluaakin.
    Me Sepon kanssa olemme harrastaneet viime aikoina autoilua hyvän ruoan ääreen pienissä erissä sukulaisten tai ystävien kanssa. On ollut hyvä vaihtoehto.
    Nyt viimeksi olimme Värtsiläisten Seuran kokouksessa Joensuussa asti. Oli ihan hauskaa ja varsinkin, kun meille ystävät tarjosivat ruoan kokouspaikassa etukäteen, saimme käydä Simosen Annelin kotiakin katsomassa. Kiitti Anneli siitä.
    Tänään ja huomenna odotamme vieraita täältä lähettyviltä.
    Terv. kaikille. Kyllä Vläisten Seura on kiva kultturellinen seura.
    Ihanaa elämää myös teille lukijat. MirjaSisko

  3. Heippa,Irene
    Ajattelin luettuani tarinasi, että kyllä ne nuoret jaksaa.
    Olen ikionnellinen, että mökki on vuokramaalla.Ei sieltä
    mennä koivuja kaatelemaan.Kuntokaan ei taitaisi kestää
    mokomaa rääkkiä.Kuvaus oli ihailtavan perusteellinen.
    Lämpimät terveiset Sinulle ja sille moottorisahurillesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *