Halorengas
Tammikuun ensimmäinen perjantaiaamu, viikon jatkuneen lauhan ja sateisen & sumuisen jakson jälkeen, valkeni erilaisena syvärin rannalla yläsavossa. Yön aikana oli pakastunut, järven jäälle kertynyt vesi- ja sohjokerros oli jäätynyt, ja jo aamuvarhaisella paikallinen Eki K. oli ajanut valaistun latureitin isolla latukoneella. En enää keksinyt mitään tekosyytä olla lähtemättä talven ensimmäiselle hiihtoretkelle. Pikavoidetta suksien pohjiin, pikkukamera taskuun ja eikun menoksi.
Aurinko ei noussut kovinkaan paljon horisontin yläpuolelle, mutta se näyttäytyi sitäkin komeampana. Parhaillaan aurinko näytti paistavan kolmesta kohtaa samanaikaisesti, ja sen keskimmäisen ympärillä oli komea rengas spektrin väreissä. Haloilmiöstä lienee kyse. Valokuvat eivät valitettavasti tee oikeutta tälle valoilmiölle.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.
Hyvä oli hiihtäjien hiihdellä hienolla kelillä ja loistavilla laduilla Tahkon uuden golfkentän maisemissa. Välillä pääsi myös huilaamaan kotatulen ääreen ja seurustelemaan itänaapurista saapuneiden turistien kanssa. Heitä oli muuten Tahkon maisemissa tuohon aikaan kiitettävän runsaasti, myös Nilsiän kaupoissa, ja siitähän kauppiaat & kassakoneet tykkäsivät.
Kotatulet.
Teksti ja kuvat: VTOH
Onpa komea haloilmiö. Joskus noita näkee, mutta vaikeita kuvata, varsinkin kamera ei satu olemaan mukana. Kerran heräsin kun aurinko oli jo noussut noin parin vaaksan korkeudelle. Siis ihan oikeaan aikaan. Mutta miten se voi nousta ETELÄSTÄ? Sitten näin että oli aurinkoja oli useampiakin ja ikkunan lasin peilaukset lisäksi.
Tuleepa tuosta nuotiosta mieleen ne sotilaiden kertomukset venäläisten pienistä kynsitulista.
Iltasnomien verkkosivujen lukijainkuvissa on kuva ilmeisesti hieman vaatimattomammasta haloilmiöstä.Kuvatekstissä kerrotaan, että eilen aamulla Orimattilassa on ihmetelty ylösalaisin olevaa sateenkaarta.
Haloilmiöt ovat upeaa katseltavaa.
Kun luin aamulla jutun otsikon muistin että
minäkin olen kirjoittanut joskus tarinan
”Sivuauringot”. En tosin Värtsiin vaan aivan vain
itselleni kun olin toipumassa eräästä sairaudesta.
Sinä kevättalvena näitä sivuaurinkoja (haloilmiö)
näkyi useana päivänä Nepenmäellä Niinivaaralla.
Kun tarina oli valmis se katosi tietsikan uumeniin
niin tarkasti ettei atk-miehetkään sitä sieltä enää
esiin saaneet.
Sivuauringot olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä,
toipuminen pääsi pikkuhiljaa alkamaan.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla oli Hesarin tiede palstalla juttua halo ilmiöstä. Siinä selitettiin sen syntymekanismia. Haloja nähdään silloin kun yläilmakehässä on pieniä jääkiteitä joista auringon valo heijastuu, lisäksi katsojan on oltava tietyssä kulmassa tulevaan valoon nähden. Sen takia niitä yleensä nähdään vain talvella ja silloin kun aurinko on lähellä taivaanrantaa. Erikoista on sekin kun se halokuva voi olla sivussa todellisesta auringon paikasta. Olen joitakin kertoja Oriveden jäällä hiihdellessä ilmiön nähnyt ja aina se on pysäyttänyt ihmettelemään että ihailemaan.