Oskarin aamu

Tämä oli taas niitä aamuja mistä Osku (oikeasti Oskari) ei tykännyt yhtään. Hän oli herännyt jo aikoja sitten, mutta isä ja äiti nukkuivat vielä. Aurinko paistoi kirkkaasti sälekaihtimen reijistä ja siitä Osku päätteli että kello on jo ainakin sataviisi.

Vanhemmat nukkuivat samassa huoneessa ja siksi hän ei uskaltanut nousta ylös omille töilleen koska vanhemmat olisivat saattaneet herätä ja silloin he olisivat taas vihaisia.

Osku yritti saada ajan kulumaan miettimällä mukavia asioita. Mukaan yritti tulla myös ikäviä asioita, mutta ne hän sai hätisteltyä pois keksimällä uusia mukavia asioita. Voi miksi he eivät jo herää..

Oskari oli viisivuotias pojan nassikka. Perhe oli muuttanut tänne pikkukaupungin laitamille pari vuotta sitten eikä Oskulla ollut ketään leikkikavereita. Ukki oli hänen paras kaverinsa, mutta ukki ja mummi jäivät maalle kun he muuttivat tänne kaupunkiin. Kerran hän yritti mennä mukaan yhteen poikaporukkaan kun he heittelivät palloa, mutta siitä ei tullut mitään. Pojat vain kiusasivat häntä ja laittoivat pallon hänen pipoonsa ja heittelivät sitä sitten toisilleen. Kun Osku ei suostunut sanomaan nimeään eikä sitä missä hän asuu niin tyrkkäsivät hänet kuraojaan. Vaatteet kastuivat ja menivät ihan hirveän näköisiksi eikä Osku uskaltanut mennä kotiin ennenkuin vaatteet kuivuisivat koska äiti taas suuttuisi. Vasta iltamyöhällä Osku tuli kotiin, mutta äiti huomasi heti likaiset ja märät vaatteet ja haukkui taas häntä aivan mahdottomaksi lapseksi. Osku päätti ettei virka äidilleen mitään. Eikä virkkanut. Osku tiesi, että hän oli vanhemmilleen pelkkä riesa. Äiti oli se niin monta kertaa sanonut. Sen vuoksi hän yritti kaikin tavoin olla suututtamatta heitä ja oli niin paljon omissa oloissaan kuin mahdollista. Osku oli päättänyt, että aina kun äiti huutaa hänelle niin hän ei vastaa mitään, pitää suunsa kiinni. Eipähän sitten ainakaan sano mitään mistä äiti hermostuisi lisää. Vielä kun oppisi sulkemaan omat korvansa ettei kuulisi mitään niin eipähän itsekään pahottaisi mieltään. Aika hyvin Osku ne taidot oppikin. Tuo kuulemattomuus oli vähän vaikeampi oppia, mutta kun ajatteli silloin omia mukavia asioita niin kyllä sekin onnistui.

Seuraavana päivänä äiti istui taas kauan puhelimen ääressä ja kertoi kaikille naisystävilleen kuinka kamala lapsi Oskari on. Ihan niinkuin Osku ei kuulisi mitään mitä hän sanoo. Osku alkoi osata äidin jutut jo ulkoa. Oikeastaan häntä kävi sääliksi kun äiti on hänestä aina niin surullinen.

Miksi he eivät jo herää.. kohta loppuu mukavat ajatukset..

Myös isän mielestä Osku on aivan toivoton tapaus. Isä on yrittänyt opettaa hänelle jalkapalloa, mutta Oskua se ei yhtään kiinnostanut. Joskus isä on ottanut hänet viereensä katsomaan televisiosta jotain muuta urheilua ja selittänyt sen urheilun sääntöjä ja muita hienouksia, mutta Oskua ei vain kiinnostanut. Kuitenkin hän joskus katsoi urheilua isän mieliksi, vaikka hän ei olisi joutanut istumaan telkkarin ääressä koska hänellä olisi paljon omia töitä ulkona. Osku oli päättänyt tehdä maailman hiukan kauniimmaksi ja kylvi kukan siemeniä sinne missä ei kukkasia näyttänyt ennestään olevan. Mummi oli kylvänyt ja istuttanut maalla myös kukkia ja se työ oli Oskusta hyvin mukavaa. Niitä hoitaessa oli kyllä paljon työtä.

Isä ja äiti olivat illalla olleet rentoutumassa. He sanoivat, että joskus täytyy rentoutua. Osku ei ymmärtänyt miksi isä ja äiti nukkuivat rentoutumisen jälkeen niin kauan aamulla ja olivat aina niin vihaisia. Hän ei kyllä isona ikinä rentoutuisi kun siitä tulee niin vihaiseksi Oskulta menisi taas puoli päivää aivan hukkaan kun ei voinut nousta omille töilleen. Hänellä olisi niin paljon tärkeitä töitä.

Miksi he eivät jo nouse..

Täällä oli kolme huonetta, keittiö kamari ja makuuhuone. Kamariin Osku ei saanut mennä, se oli vieraita varten. Osku ajatteli jos hän pääsisi hiipimään isän ja äidin heräämättä keittiöön niin hän voisi livahtaa ulos omille töilleen. Keittiön lattialla nukkui Tessu koira. Tessu heräisi kyllä varmasti ja jos se haukahtaisi niin silloin heräisi äiti ja olisi vihainen. Ei kannata yrittääkkään.. Osku kuunteli vanhempiensa hengitystä. Hän tiesi, että kun äiti alkaa herätä niin ensin hän huokaisee kerran ja on sitten hiljaa vähän aikaa ennenkuin huokaisee toisen kerran. Toisen huokaisun jälkeen äiti tavallisesti herää. Mutta nyt ei.. Äiti alkoi uudelleen hengittää raskaasti. Tulisipa isälle vessahätä niin silloin Osku ehkä ehtisi livahtaa Tessun ohi ulos. Jos Tessu haukahtaisi niin siihen äiti ei heräisi koska luulisi Tessun haukahtaneen isälle.

Voi miksi he eivät jo herää..

Nyt äiti huokaisi taas kerran. Osku pidätti hengitystään odottaen toista huokausta, nyt on oltava erityisen hiljaa. Jos silloin äiti heräisi niin hän taas haukkuisi Oskua ja silloin isä heräisi ja huutaisi että eikö täällä saa edes nukkua. Kuuluu toinen huokaus ja äiti herää. ”Oletko sinä jo valveilla, Oskari. Noustaan keittämään isälle aamukahvit”. He nousevat. Äiti on hyvällä tuulella. Oskarin sunnuntai on alkanut.

Ps Tämä ei ole minun keksimä tarina. Joulusiivousta tehdessäni löysin nurkkaan unohtuneen lasten kirjan. Olihan se luettava kun on kerran edellisiltä siivouksilta säästynyt. Ja voihan tuota joulusiivousta jatkaa vaikkapa ensi jouluksi.

Alpo