Oskarin aamu

Tämä oli taas niitä aamuja mistä Osku (oikeasti Oskari) ei tykännyt yhtään. Hän oli herännyt jo aikoja sitten, mutta isä ja äiti nukkuivat vielä. Aurinko paistoi kirkkaasti sälekaihtimen reijistä ja siitä Osku päätteli että kello on jo ainakin sataviisi.

Vanhemmat nukkuivat samassa huoneessa ja siksi hän ei uskaltanut nousta ylös omille töilleen koska vanhemmat olisivat saattaneet herätä ja silloin he olisivat taas vihaisia.

Osku yritti saada ajan kulumaan miettimällä mukavia asioita. Mukaan yritti tulla myös ikäviä asioita, mutta ne hän sai hätisteltyä pois keksimällä uusia mukavia asioita. Voi miksi he eivät jo herää..

Oskari oli viisivuotias pojan nassikka. Perhe oli muuttanut tänne pikkukaupungin laitamille pari vuotta sitten eikä Oskulla ollut ketään leikkikavereita. Ukki oli hänen paras kaverinsa, mutta ukki ja mummi jäivät maalle kun he muuttivat tänne kaupunkiin. Kerran hän yritti mennä mukaan yhteen poikaporukkaan kun he heittelivät palloa, mutta siitä ei tullut mitään. Pojat vain kiusasivat häntä ja laittoivat pallon hänen pipoonsa ja heittelivät sitä sitten toisilleen. Kun Osku ei suostunut sanomaan nimeään eikä sitä missä hän asuu niin tyrkkäsivät hänet kuraojaan. Vaatteet kastuivat ja menivät ihan hirveän näköisiksi eikä Osku uskaltanut mennä kotiin ennenkuin vaatteet kuivuisivat koska äiti taas suuttuisi. Vasta iltamyöhällä Osku tuli kotiin, mutta äiti huomasi heti likaiset ja märät vaatteet ja haukkui taas häntä aivan mahdottomaksi lapseksi. Osku päätti ettei virka äidilleen mitään. Eikä virkkanut. Osku tiesi, että hän oli vanhemmilleen pelkkä riesa. Äiti oli se niin monta kertaa sanonut. Sen vuoksi hän yritti kaikin tavoin olla suututtamatta heitä ja oli niin paljon omissa oloissaan kuin mahdollista. Osku oli päättänyt, että aina kun äiti huutaa hänelle niin hän ei vastaa mitään, pitää suunsa kiinni. Eipähän sitten ainakaan sano mitään mistä äiti hermostuisi lisää. Vielä kun oppisi sulkemaan omat korvansa ettei kuulisi mitään niin eipähän itsekään pahottaisi mieltään. Aika hyvin Osku ne taidot oppikin. Tuo kuulemattomuus oli vähän vaikeampi oppia, mutta kun ajatteli silloin omia mukavia asioita niin kyllä sekin onnistui.

Seuraavana päivänä äiti istui taas kauan puhelimen ääressä ja kertoi kaikille naisystävilleen kuinka kamala lapsi Oskari on. Ihan niinkuin Osku ei kuulisi mitään mitä hän sanoo. Osku alkoi osata äidin jutut jo ulkoa. Oikeastaan häntä kävi sääliksi kun äiti on hänestä aina niin surullinen.

Miksi he eivät jo herää.. kohta loppuu mukavat ajatukset..

Myös isän mielestä Osku on aivan toivoton tapaus. Isä on yrittänyt opettaa hänelle jalkapalloa, mutta Oskua se ei yhtään kiinnostanut. Joskus isä on ottanut hänet viereensä katsomaan televisiosta jotain muuta urheilua ja selittänyt sen urheilun sääntöjä ja muita hienouksia, mutta Oskua ei vain kiinnostanut. Kuitenkin hän joskus katsoi urheilua isän mieliksi, vaikka hän ei olisi joutanut istumaan telkkarin ääressä koska hänellä olisi paljon omia töitä ulkona. Osku oli päättänyt tehdä maailman hiukan kauniimmaksi ja kylvi kukan siemeniä sinne missä ei kukkasia näyttänyt ennestään olevan. Mummi oli kylvänyt ja istuttanut maalla myös kukkia ja se työ oli Oskusta hyvin mukavaa. Niitä hoitaessa oli kyllä paljon työtä.

Isä ja äiti olivat illalla olleet rentoutumassa. He sanoivat, että joskus täytyy rentoutua. Osku ei ymmärtänyt miksi isä ja äiti nukkuivat rentoutumisen jälkeen niin kauan aamulla ja olivat aina niin vihaisia. Hän ei kyllä isona ikinä rentoutuisi kun siitä tulee niin vihaiseksi Oskulta menisi taas puoli päivää aivan hukkaan kun ei voinut nousta omille töilleen. Hänellä olisi niin paljon tärkeitä töitä.

Miksi he eivät jo nouse..

Täällä oli kolme huonetta, keittiö kamari ja makuuhuone. Kamariin Osku ei saanut mennä, se oli vieraita varten. Osku ajatteli jos hän pääsisi hiipimään isän ja äidin heräämättä keittiöön niin hän voisi livahtaa ulos omille töilleen. Keittiön lattialla nukkui Tessu koira. Tessu heräisi kyllä varmasti ja jos se haukahtaisi niin silloin heräisi äiti ja olisi vihainen. Ei kannata yrittääkkään.. Osku kuunteli vanhempiensa hengitystä. Hän tiesi, että kun äiti alkaa herätä niin ensin hän huokaisee kerran ja on sitten hiljaa vähän aikaa ennenkuin huokaisee toisen kerran. Toisen huokaisun jälkeen äiti tavallisesti herää. Mutta nyt ei.. Äiti alkoi uudelleen hengittää raskaasti. Tulisipa isälle vessahätä niin silloin Osku ehkä ehtisi livahtaa Tessun ohi ulos. Jos Tessu haukahtaisi niin siihen äiti ei heräisi koska luulisi Tessun haukahtaneen isälle.

Voi miksi he eivät jo herää..

Nyt äiti huokaisi taas kerran. Osku pidätti hengitystään odottaen toista huokausta, nyt on oltava erityisen hiljaa. Jos silloin äiti heräisi niin hän taas haukkuisi Oskua ja silloin isä heräisi ja huutaisi että eikö täällä saa edes nukkua. Kuuluu toinen huokaus ja äiti herää. “Oletko sinä jo valveilla, Oskari. Noustaan keittämään isälle aamukahvit”. He nousevat. Äiti on hyvällä tuulella. Oskarin sunnuntai on alkanut.

Ps Tämä ei ole minun keksimä tarina. Joulusiivousta tehdessäni löysin nurkkaan unohtuneen lasten kirjan. Olihan se luettava kun on kerran edellisiltä siivouksilta säästynyt. Ja voihan tuota joulusiivousta jatkaa vaikkapa ensi jouluksi.

Alpo

Share

11 comments for “Oskarin aamu

  1. Villen kalajuttu kesällä 2006

    Eräänä kesäisenä päivänä Ville ja Raija lähtivät kalalle.
    Sitten kun he olivat siellä kalapaikalla, niin he laittoi
    syväongen veteen. Sitten kala nyki, eivätkä he saaneet sitä
    kalaa veneeseen.

    Seuraavana kalapäivänä he lähtivät soutuvenellä kalaan.
    Ja sitten tärppäsi. Sitten Ville sai kalan veneeseen. Se
    oli iso kala se ahven. Toisen kerran tärppäsi ja sitten
    Raija sai kalan veneeseen. Sekin oli ahven. Vieläkin tärppäsi
    ja Ville sai kalan vedetyksi aivan itse veneeseen. Tällä
    kerralla kala olikin muikku. Ja toisen kerran tärppäsi ja
    sekin kala oli muikku.

    Eräänä kesäisenä päivänä tuli mökille mies ja nainen.
    Heidän nimi oli Asta ja Tapsa. Ja sitten Tapsa Villen kanssa
    lähti kalalle. Ja sitten he löysivät mukavan paikan.
    Ville sai sieltä mato- ongella hauen ja se oli suuri.
    Tapsa sai pienen ahvenen. Sitten he kokeilivat vielä ja
    Ville sai yhden kalan. Se oli särki.

    Viekijärvi oli tyyni. Äiti tuli uiden katsomaan Villeä ja
    Tapsaa. Sitten he läksivät kotiin. Tapsan ja Villen luota
    lähti Raija takaisin uiden. He palasivat laiturille ja
    näyttivät Astalle haukea. Hauesta otettiin monta valokuvaa.
    Ville perkkasi Tapsan kanssa kalan. Kala paistettiin heti
    ja Ville söi sen kokonaan.

    Ville kertonut jutun 5 – vuotiaana.

  2. Siinäpä oli ajattelemisen aihetta Oskun vanhemmille.
    Toden tuntuinen kertomus.

  3. Jos lapsi on vanhemmille pelkkä riesa ja kaverit kiusaa
    häntä, niin miten tasapainoiseksi on mahdollista edes kasvaa?

  4. Ei kai se Ville ole sama Ville kuin se Haapasalo, joka kierrättää meitä TV:ssa suomensukuisten kansojen keskuudessa? Kertomisen tapa on ihan samaa tyylilajia!

    Ierikka

  5. Ierikalle: Ei ole tämä Ville Haapasalo. Tämä meidän
    nyt 11- vuotias Ville on innokas kalastaja. Tuo hänen
    juttunsa on aikuisen muistiin kirjoittama.

  6. Kiva juttu Villeltä! Isoja saaliita kalareissuilta! Joko osaat “puhkaista” kalat? Tuolla sanalla opin aikanaan nimittämään kalojen perkaamista. Isä oli taitava kalastaja Jänisjoella ja Sääperin järvellä. Keväisin tuli valtavia lahnasaaliita. Suurin oli yli 12 kiloinen hauki. Niitä oli eksynyt lahnojen joukkoon.

    Terveisin Ierikka

  7. Niinhän ne kalat ennen puhkaistiin tai puhdistettiin. Perkaamisesta ei tiedetty mitään.

    Muistin tuon “Oskari-pojan” kirjan nimen, se on Elvis ja auringonkukka. Joku ruotsalainen kirjoittaja. Mukava kirja. Nyt se on jo kirppiksellä uutta lukijaa odottamassa

  8. Maria Gripe: Elvis ja auringonkukka
    suom. Eila Kivik’aho
    Leija, sarja 27 ; 1974
    Alkuperäinen nimi:
    Elvis Karlsson

  9. Luin tuon Oskarin aamu – jutun. Todella surullinen tarina. Mutta
    surullisista tarinoista syntyy usein klassikkokirjallisuutta.
    Ei olisi taidetta ilman tuskaa.

  10. Kyllä Villestä kunnon kalajutun kertoja tulee. Muistan kun kirjoitin siskojen 4-h – kerholehteen jutun hauesta jota
    luultiin aluksi hakotukiksi. Olin pollea, kun se julkaistiin
    lehdessä, joka oli käsin tehty. Siihen aikaan ei ollut printtereitä, kuvaohjelmia tai tekstinkäsittelyä, varsinkaan
    maaseudulla. Se oli jotakin 50 – luvun loppua. Siskos saivat
    sitten lehden teosta palkkioksi Helsingin matkan. Tuliaisiksi
    he toivat Aku Ankan vuosikerran kirjaksi sidottuna. Nam.

  11. Tosi hyvä tuo Villen kala-tarina ja kiva että joku on sen tallettanut.
    Onnittelut Joukolle näin jälkikäteen. Olit menestyvä kirjoittaja jo silloin!

    Ei tuo Oskarin (Elviksen) tarina surullinen ollut, pikemminkin hauska. Varmaankin se värittyi kun minä ulkomuistista yritin jotain kertoa. Kirjailija on hienosti osannut ajatella asiat pikkupojan näkökulmasta.
    Elvis oppi jatkuvasti uusia asioita. Hän jopa keksi lukemisen jalon taidon Auringonkukka siemenpussista. Hän keksi yhdistää kukan kuvan ja kirjaimet. Hän opetteli lisää kirjaimia tienviitoista, kadun nimistä, hautakivistä jne. Hän oli pollea ja kulki rinta rottingilla kun tiesi että osaa lukea. Hän ei vain kertoisi kellekään että osaa lukea. On niin mukava pitää salaisuuksia..
    Lukeka itse lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *