Parhaina aikoina Uudessa-Värtsilässä oli melkoinen tekemisen meininki. Kuvat Helge Ratilainen.
Värtsissä on Uuden-Värtsilän elämää käsitteleviä juttuja silloin tällöin. Osalle lukijoista saattaa paikan syntyhistoria olla tuntematonta, joten muutama sananen siitä. Kylä syntyi sotien jälkeen Wärtsilän perustaman sulattimon ympärille Tohmajärven Peijonniemeen noin peninkulman päähän rajasta.
Uusi tehdas rakennettiin rautatien varteen Suomen puolelle jääneiden kahden Jänisjoen voimalaitoksen läheisyyteen. Aikanaan voimalaitoksia rakennettiin kaksi lisää.
Sulattimon päätuotteena oli harkkorauta, joka pääosin meni Wärtsilän muille tuotantolaitoksille. Raaka-ainetta tuotiin pääosin Venäjältä rautateitse. Parhaaksi mainitaan karkea sorvilastu.
Loppuaikoina sulattimo toimi myös valimona. Wärtsilän omistuksessa se oli vuoteen 1968 ja sen jälkeen eri yrittäjillä vuoteen 1984. Enimmillään tehdas työllisti vajaat parisataa henkeä ja pyöri kolmessa vuorossa.
Ympärille kehittyi vilkas teollisuusyhteisö, jonka käyttöön rakennettiin työsuhdeasuntoja, koulu ja kerhotalo. Tuon ajan elämää Värtsin lukijat voivat seurata Jouni Ratilaisen kirjoitusten ja hänen isänsä Helgen valokuvien myötä. Värtsi haluaa jutuilla ja kuvilla kunnioittaa Uuden-Värtsilän rautakouria ja heidän kuvaajaansa.
Nykyisestä hiljentyneestä kylätiestä kerrotaan täällä.
Tunnetuin uusivärtsiläinen on Katri Helena, joka kuvassa voimistelee eturivissä (toinen oikealta). Hän ponnisti kerhotalolta suuremmille esiintymisareenoille.
Voimistelijat vasemmalla edessä Tuulikki Laakkonen, Maila Harinen, Katri, Terttu Jokivirta. Takana vas. Pirkko Väänänen, Riitta Koski, Leena Moilanen, tuntematon. Oltiin samalla luokalla kaikki. Ryhmää ohjasi Bertta Sipi ja pianolla säesti Åhmanin rouva.
Meillä oli toinenkin voimisteluesitys, musiikkina ’Hullu kello’ ja käsissä tamburiinit tai kapulat. Tässä jotkut paperikukat.