Piispan pakinat

Eero Huovinen: Lähdön aika, WSOY 2011.

Eero Huovisen tuntee televisiota katsova kansa niiltä ajoilta, kun hän osallistui keskusteluihin tsunami-katastrofin ja Estonia-onnettomuuden tiimoilta. Itselleni jäi mieleen melkein kyynelehtivä piispa, joka kertoi kyselleensä Taivaan Isältä vastausta tapahtumien oikeutukselle, mutta jääneensä muistaakseni ilman vastausta. Suomalaiset kokivat Huovisen isähahmona, jonka olemus lohdutti surevaa ja shokissa olevaa kansaa.

Huovinen otti vastaan Helsingin piispan viran vuonna 1991 ja jäi eläkkeelle vuonna 2010. Tämä kirja sisältää lyhyitä muistumia tuolta ajalta ja lukukemus on mielestäni melkoisen ihmisläheinen ja lämmin. Muistuu mieleen esim. tilanne, kun Irja Askola valittiin Huovisen seuraajaksi vuonna 2010 ja Huovisen piti antaa jokin lahja seuraajalleen. Epävirallisena lahjana Huovinen ojensi mansikoita, mikä oli yhteinen muisto heidän opiskeluajaltaan.

Huovinen tunnetaan myös Luther-tutkijana ja hänen osallistuessaan virkansa puolesta Luther-säätiön jumalanpalvelukseen, piispaa pyydettiin jäämään pois ehtoolliselta, koska sitä ei hänelle jaettaisi. Myöhemmin Luther- säätiön papit, jotka olivat osallistuneet ehtoolliselta eväämiseen, tuomittiin virkavirheestä menettämään virkansa määräajaksi.

Huovisen muistelmat ovat päiväkirjanomaisia muistumia piispan taipaleelta. Hän kertoo tapaamistaan henkilöistä, niin viran puolesta kuin sattumalta tutuiksi tulleista. Huovisella on myös lämmin huumori kirjoituksissaan ja niitä lukee asialle vihkiytymätönkin mielellään. Itse vietin Huovisen kirjan parissa monet iltahetket ja täytyy sanoa, että miehen tyyli, johon kuului myös välttää kannanottoja naispappeuteen tai homo-keskusteluun on hyvin lukijaystävällistä ja henkisesti ravitsevaa.

 

1 comment for “Piispan pakinat

  1. Olen myös lukennut kirjan.Huovisen kirja on ihan mielenkiintoinen.Suosittelen!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *