Tuli syksy, lähti linnut
loppui kesäiset kiireet
Lähti ukko pohjolasta
lähti Kultansa keralla
meni Muorikon mukana.
Tuli noille Turkin maille,
Atatyrkin aukioille,
hikisille hietikoille.
Pois jo jouti villapaita
pussihousut ja pusakat.
Näytti naiset nuoremmilta
oma kulta kauniimmalta.
Käänty pääkin jo paremmin. . .
niska jäykkä norjistuvi.
* * *
Mikäpä kotiin tullessa,
Suomen syksyyn palatessa
Karjalan kauniin kujasille.
Maha täynnä muisteloita,
Sielu saanut siunausta,
ruumis saanut rusketusta.
Emo entistä ehompi.
Oli “blondi” lähtiessä
rusakko palattaessa
Sitä ehkä muistelevat
täkin alla tuumailevat.
Talviviimain viuhuessa,
öistä unta ootellessa:
” Muistatkos, kun silloin siellä
hikisellä hietikolla,
– siellä poukaman perillä,
tehtiin temput jouhten lailla
soidintanssit taivaan alla.”
Laitoin kaivatun pussihousurunon paremmin näkyville eli omaksi jutukseen runo-osastoon. Jotain tuolle osastolle pitäisi keksiä, nyt ei löydä etsimälläkään.
Laitan tähän oman kalevalamittaiseni, joka liippaa samaa aihepiiriä kuin Alpoaatoksen runo eli etelänmatkailua.
Seksiseikkailua
Tuli tuisku tammikuussa
pyry pakkasen perästä,
ihmiset etelään lensi
katselemaan kaukomaita.
**********************
Mutta täällä Pohjolassa
järven synkissä syvissä
vaelsi Matikan Mötky.
Tytön tyylikkään tapasi,
Pupun Pulleamahaisen.
Kihnutti se kylkeänsä,
oli lantio lupaava.
”Kovin katsees on komea”,
Pupu vienosti visersi.
Viehättyi väkisin siitä
Mötky myyty miehenpuoli.
Leuassa vipatti viiksi,
simasuulle suukon antoi.
”Viehkeä oot veen elävä”,
Mötky miehevä mölisi.
Vaelsivat vieretysten
kiihkeästi kumppanukset
etsimään kutukaria.
Eivät tienneet ensinkänä,
että sinne on vetäissyt
Ville viisi verkkoansa.
Siihen silmihin sekosi
kohdallensa kumpainenkin.
Loppui lemmen liehtominen,
katos kiire kesken kaiken.
Oli liiankin lihava
Pupu Pulleamahainen,
Mötky melkein metrin pitkä.
**********************
Miten sattuikin somasti
etelän ovilla siellä:
tapasi turisti heilan.
Hetken heilui hurmiossa,
sujui seksi suotuisasti.
Liikaa läikytti lasia,
kunnes otti ohraleipä.
Saldo painui pakkaselle,
pohjaan poonukset putosi.
Sai myös taudin tarpeettoman.
Muhevaa runoilua. Ihan tuossa alkoi viiksi vipattamaan lukiessa.
Semmosta se on tuo etelän matkailu. Parempi on oman mamman kanssa
”kutukuusen” juurella, jossa ei sotkeudu viekkaisiin verkkoihin.
Oikeessa oot Lassi.MP
Kyllä tuo Erkki on oikein viimesen päälle juureva kalamies. Osaa pistää paperille mitä ajattelee.
Minä kun en oikein osannut sanoa mitä tarkoitan, niin täytyy tässä hiukan selittää.
Puhuin (runossa) aikaisemmin joutsenten elinikäisestä avioliitosta ja siitä, että kuitenkin he suorittavat kosintamenot uudelleen joka vuosi. Siitä tässä pussihousupojallakin on kyse. Ei ihmisten seksistä vaan jostain muusta. Olisiko se vaikka liiton-uusimis-rituaali.
Olin kerran Eila Pienimäen tilaisuudessa kun hän lauloi kauniin laulun ”Joutsenet”. Nimikirjoitusta hakiessani huomautin häntä, että hän on unohtanut siitä laulusta tärkeän asian. Että vaikka joutsenilla onkin elinikäinen liitto niin se on uusittava vuosittain. Hän lupasi korjata asian, mikäli tekee vielä joutsenlaulun.
Tässä linkki kyseiseen lauluun
http://www.youtube.com/watch?v=KgmVKz46EGc
Ihanat runot ovat Erkillä ja Alpoaatoksella!
Kirjoitan tähän naisnäkökulmaa eläinmaailmasta.
Mehiläiskuningatar
jälkeen häälennon
valtiatar koko kennon
kuin jumalatar
tuo kuningatar
se kuhnureita kesän rakastaa
jälkeen yhden kesän kestävän rakkauden
pois päättyy aika kuhnureiden
kukkii kaikki pellot
mettä tuovat työläiset hennot
vain hunajaa
on elämä tää…
Kyllä te osaatte tuon kalevala tyylin runouden ja sitten Maija-Liisan Mehiläiskuningatar , miten ihana runo.
Minäkin olen tehnyt pienen mehiläis runon.
Etsin sinua kuin
mehiläinen mettä
mikään ei vielä
medeltä maistanut.
Maila
Kylläpä kolahti tuo Mailan ”Meden maistelu” minun tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen nimittäin parhaillaan etelän auringossa, ollut jo muutaman viikon, ja kyllä selvästi näkee kuinka moni täällä on etsimässä jotain medeltä maistuvaa.
Minä olen ”katkaisuhoidossa” enkä etsi mitään. Meinaan katkaista talven ja aloittaa kevään. Niin yksinkertaista on.
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Alpolle etelän vipinää varpaisiin seuraavin villahoususävelin (laulun sanoihin en kylläkään yhdy)
Eero & Jussi & The Boys vuonna 1989 Hyvää syntymäpäivää
http://www.youtube.com/watch?v=G6qj7iCz9bY
Kiitos Sakarille. Enpä huomannut kommenttia siellä ”hikisillä hietikoilla” ollessani. Nyt ollaan jo täällä villahousumaisemissa ja elämä palaa pikkuhiljaa päiväjärjestykseen, mutta on silti ihanaa