Pussihousuruno

Tuli syksy, lähti linnut
loppui kesäiset kiireet

Lähti ukko pohjolasta
lähti Kultansa keralla
meni Muorikon mukana.
Tuli noille Turkin maille,
Atatyrkin aukioille,
hikisille hietikoille.

Pois jo jouti villapaita
pussihousut ja pusakat.
Näytti naiset nuoremmilta
oma kulta kauniimmalta.
Käänty pääkin jo paremmin. . .
niska jäykkä norjistuvi.

* * *
Mikäpä kotiin tullessa,
Suomen syksyyn palatessa
Karjalan kauniin kujasille.
Maha täynnä muisteloita,
Sielu saanut siunausta,
ruumis saanut rusketusta.

Emo entistä ehompi.
Oli “blondi” lähtiessä
rusakko palattaessa

Sitä ehkä muistelevat
täkin alla tuumailevat.
Talviviimain viuhuessa,
öistä unta ootellessa:

” Muistatkos, kun silloin siellä
hikisellä hietikolla,
– siellä poukaman perillä,
tehtiin temput jouhten lailla
soidintanssit taivaan alla.”

 

10 comments for “Pussihousuruno

  1. Laitoin kaivatun pussihousurunon paremmin näkyville eli omaksi jutukseen runo-osastoon. Jotain tuolle osastolle pitäisi keksiä, nyt ei löydä etsimälläkään.

  2. Laitan tähän oman kalevalamittaiseni, joka liippaa samaa aihepiiriä kuin Alpoaatoksen runo eli etelänmatkailua.

    Seksiseikkailua

    Tuli tuisku tammikuussa
    pyry pakkasen perästä,
    ihmiset etelään lensi
    katselemaan kaukomaita.

    **********************
    Mutta täällä Pohjolassa
    järven synkissä syvissä
    vaelsi Matikan Mötky.

    Tytön tyylikkään tapasi,
    Pupun Pulleamahaisen.
    Kihnutti se kylkeänsä,
    oli lantio lupaava.

    ”Kovin katsees on komea”,
    Pupu vienosti visersi.
    Viehättyi väkisin siitä
    Mötky myyty miehenpuoli.
    Leuassa vipatti viiksi,
    simasuulle suukon antoi.
    ”Viehkeä oot veen elävä”,
    Mötky miehevä mölisi.

    Vaelsivat vieretysten
    kiihkeästi kumppanukset
    etsimään kutukaria.
    Eivät tienneet ensinkänä,
    että sinne on vetäissyt
    Ville viisi verkkoansa.

    Siihen silmihin sekosi
    kohdallensa kumpainenkin.
    Loppui lemmen liehtominen,
    katos kiire kesken kaiken.
    Oli liiankin lihava
    Pupu Pulleamahainen,
    Mötky melkein metrin pitkä.

    **********************
    Miten sattuikin somasti
    etelän ovilla siellä:
    tapasi turisti heilan.
    Hetken heilui hurmiossa,
    sujui seksi suotuisasti.
    Liikaa läikytti lasia,
    kunnes otti ohraleipä.
    Saldo painui pakkaselle,
    pohjaan poonukset putosi.
    Sai myös taudin tarpeettoman.

  3. Muhevaa runoilua. Ihan tuossa alkoi viiksi vipattamaan lukiessa.
    Semmosta se on tuo etelän matkailu. Parempi on oman mamman kanssa
    ”kutukuusen” juurella, jossa ei sotkeudu viekkaisiin verkkoihin.

  4. Kyllä tuo Erkki on oikein viimesen päälle juureva kalamies. Osaa pistää paperille mitä ajattelee.

    Minä kun en oikein osannut sanoa mitä tarkoitan, niin täytyy tässä hiukan selittää.

    Puhuin (runossa) aikaisemmin joutsenten elinikäisestä avioliitosta ja siitä, että kuitenkin he suorittavat kosintamenot uudelleen joka vuosi. Siitä tässä pussihousupojallakin on kyse. Ei ihmisten seksistä vaan jostain muusta. Olisiko se vaikka liiton-uusimis-rituaali.

    Olin kerran Eila Pienimäen tilaisuudessa kun hän lauloi kauniin laulun ”Joutsenet”. Nimikirjoitusta hakiessani huomautin häntä, että hän on unohtanut siitä laulusta tärkeän asian. Että vaikka joutsenilla onkin elinikäinen liitto niin se on uusittava vuosittain. Hän lupasi korjata asian, mikäli tekee vielä joutsenlaulun.

    Tässä linkki kyseiseen lauluun
    http://www.youtube.com/watch?v=KgmVKz46EGc

  5. Ihanat runot ovat Erkillä ja Alpoaatoksella!

    Kirjoitan tähän naisnäkökulmaa eläinmaailmasta.

    Mehiläiskuningatar

    jälkeen häälennon
    valtiatar koko kennon
    kuin jumalatar
    tuo kuningatar
    se kuhnureita kesän rakastaa

    jälkeen yhden kesän kestävän rakkauden
    pois päättyy aika kuhnureiden
    kukkii kaikki pellot
    mettä tuovat työläiset hennot

    vain hunajaa
    on elämä tää…

  6. Kyllä te osaatte tuon kalevala tyylin runouden ja sitten Maija-Liisan Mehiläiskuningatar , miten ihana runo.
    Minäkin olen tehnyt pienen mehiläis runon.

    Etsin sinua kuin
    mehiläinen mettä
    mikään ei vielä
    medeltä maistanut.

    Maila

  7. Kylläpä kolahti tuo Mailan ”Meden maistelu” minun tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen nimittäin parhaillaan etelän auringossa, ollut jo muutaman viikon, ja kyllä selvästi näkee kuinka moni täällä on etsimässä jotain medeltä maistuvaa.

    Minä olen ”katkaisuhoidossa” enkä etsi mitään. Meinaan katkaista talven ja aloittaa kevään. Niin yksinkertaista on.

    Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.

  8. Kiitos Sakarille. Enpä huomannut kommenttia siellä ”hikisillä hietikoilla” ollessani. Nyt ollaan jo täällä villahousumaisemissa ja elämä palaa pikkuhiljaa päiväjärjestykseen, mutta on silti ihanaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *