Tohmajärven kunnanvaltuusto antoi yksimielisesti rukkaset Keski-Karjalan kuntaliitoksille. Neuvottelut Joensuun kanssa kiinnostavat sen verran, että niitä koskeva aloite jäi pöydälle äänin 15-12.
Keski-Karjalan neuvotteluja esitti Kesälahden kunta. Aloite neuvotteluista Joensuun suuntaan tuli valtuutettu Aarne Laasoselta, kd. Pöydällepanoa esittivät demarit.
Valtuuston kokouksesta uutisoineen verkko-Karjalaisen mukaan puheenvuoroissa oli ”lievää tukea” Joensuun suunnalle.
Kohtapuoliin jaellaan rukkasia valtuutetuille.
Siltainssi olet oikeassa.
Lehtikatsaus:
Kumpainenkaan paikallislehti ei maininnut valtuustokokousten otsikoissa mitään kuntaliitosasioista. Olisiko tullut käsky korkeammalta taholta.
Uutisalasin kertoi otsikon ”Valtuusto rukkasi budjettia” jälkeen ensimmäisessä kappaleessa: ”Tohmajärvi ei lähde selvittelemään kuntaliitoksia suuntaan tai toiseen. Koko valtuusto haluaa säilyttää kunnan itsenäisenä.”
Koti-Karjala oli uhrannut asialle samoin yhden kappaleen keskellä Kesälahden valtuustojuttua: ”Tohmajärvi oli mukana ensimmäisessä neuvottelussa, mutta päätti maanantaina, ettei se halua olla mukana Keski-Karjalan yhteisneuvotteluissa toistaiseksi.”
Aina on kuntalaisen tietysti varauduttava siihen, että Tohmajärven valtuuston päätökset olisivat teatteria. Se ei kuitenkaan olisi omiaan kohentamaan valtuuston arvovaltaa, joka viime vuosina on hieman ryvettynyt.
Entäpä jos lakkautettaisiin läänit. Nehän ovat jäännettä Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän tsaarien ajoilta. Kuntien tilalle muodostettaisiin maakuntia, joilla on suora yhteys ministeriöihin. Maakunnissa syntyisi kansalaisten vapaaehtoista toimintaa kylätalojen ympärille. Lakisääteiset toiminnot hoitaisi maakunta. Kansalaisten omaehtoinen ja vapaaehtoinen toiminta antaisivat elämälle maun. Asioita eivät enää hoida hevoskyydeillä kokoon saapuneet luottamushenkilöt. Nyt ovat käytössä autot ja läppärit. Hallintomenojen säästöillä voitaisiin tihentää ihmisten tarvitsemien palvelujen verkostoa.
Yhden hallintopäällikön palkkaan tarvittavilla euroilla voisi panna töihin pari sairaanhoitajaa!? Tämä on kieltämättä radikaalia ajattelua. Se kun menee sanan oikeassa merkityksessä juurille: ihmisten elämisen laadun ylläpitämiseen siellä missä hän asuu ja tekee työtänsä. Ierikka
Sosiaali-, terveys- ja sivistyspuolen asiat ovat tietysti oma lukunsa. Niitä palveluja tarvitaan esimerkiksi Tohmajärven kokoisella paikkakunnalla, ja niiden on oltava kunnossa.
Sen sijaan hallintopalveluiksi riittäisi monipalvelupiste sellaisia asioita varten, joita on vaikea hoitaa puhelimella tai netissä. Aivan niin paljon ei pitäisi palveluvarustusta riisua kuin Värtsilän osalta on tapahtunut kuntaliitoksen jälkeen.
Paikallinen toiminta ja yhteistyö eri suuntiin ei kuntaliitoksissa välttämättä katoaisi. Omatoimisuus kylätalojen jne. ympärillä pitäisi siitä huolen, sitä olisi vain kunnan tuettava, ei käytettävä lypsylehmänä. Omatoimisuuden ja keskustelun viriämisestä on Värtsilä hyvä esimerkki. Vielä näytämme närhin värkit, jos ei muuten niin jakelemalla rukkasia valtuutetuille, kuten siltainssi ja Make tuolla edellä aikovat.
Läänijärjestelmä on käsittääkseni käytännössä lakkautettu ja maaherrat pistetty eläkkeelle tai muihin hommiin. Tilalle on pykätty aluehallintovirastot, nämä avit, jotka hoitavat sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistystoimen ja valtion lupaviranomaisen hommat. Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana on Elli Aaltonen. Työvoima- ja elinkeinojen kehittäminen on sitten näiden ely-virastojen kontolla.
Edelleenkin ihmettelen sitä, että mistään aikaisemmasta ei ole opittu mitään, vaan etupäässä luulojen varassa mennään eteenpäin. Mentiinpä sitten Kiteen tai Joensuun suuntaan niin haluaisin kyllä saada luettavaksi vertailukelpoisen selvityksen kummankin hyödyistä ja haitoista sekä kustannukset. Ja rinnalle vielä sama selvitys, mikäli jatketaan itsenäisenä, mitkä ovat itsenäisyyden reunaehdot. Sitä en yhtään ihmettele, että tohmajärveläiset valtuutetut eivät luota toisten kuntien valtuutettuihin. He pelkäävät, että heille tehdään sama temppu kuin Värtsilälle tehtiin. Luvattiin höylisti, mutta nieltiin lupaukset vähitellen erilaisilla syillä (joista osa saattoi hyvinkin olla tekosyitä). En vain ymmärrä höyläämistä tämän kuntaliitosasian tiimoilta. Tehtäisiin avoimesti vain selvitykset eri vaihtoehdoista ja valittaisiin paras (tai vähiten huonoin) olipa se sitten kuntaliitos tai pysyminen itsenäisenä kuntana. Mistä vain löytäisi sen tarpeeksi puolueettoman selvityksen tekijän, joka kelpaisi kaikille poliittisille ryhmille.
Hyvä Markus,kirjoitat asiaa, tälläistä kommentia olen odottanut.
Kyllähän kalliit konsultit tekevät selvityksiä suitsait, kuten Hellissä.
Saattaa euro/markka olla näissä asioissa paras konsultti. Luultavasti valtio antaa tällä kertaa Tohmajärvelle ja muillekin seudun kunnille valmiit sapluunat alkuvuodesta.
Jos onnistuneen kuntaliitoksen mallia etsitään, se löytyy tuosta naapurista Tuupovaarasta. Eikä nokka tuhissut. Palvelujakin löytyy värtsiläisille jakaa veroprosentista puhumattakaan.
Totta kai itsenäisyys on etusijalla ,mutta ”rahat ei riitä jukulauta”Konsultit vievät tuhkatkin pesästä.Tulevaisuudessa viisumivapaus tuo varovaisestikin arvioituna noin miljoonaa rajanylitystä vuodessa Niiralassa.Sanokaa miten tähänkään haasteeseen vastataan Keski-Karjalan voimin.Aletaan katsella tulevaisuuteen ,eikä murehdita menneitä.
Eipä taida olla kaikki Tuupovaaralaiset samaa mieltä mitä Erkki.
Tein ns. graduni Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran seurakuntaliitoksesta. Otos oli tosin tietoisesti kapea, kun haastattelin kummankin entisen seurakunnan työntekijöitä, mutta siinä ohessa sai kuulla mm. terveyspalvelujen toiminnasta niin K- kuin T-vaarassa. Sen kuulemani pohjalta olen taipuvainen olemaan siltainssin kanssa yhtä mieltä T-vaaran liitoksen onnistuneisuudesta. Taitaa nokka tuhista nyt jälkeenpäin.
Konsulteista en puhunut ollenkaan, selvityksistä puhuin ja niillä tarkoitin, että päätöksenteon on pohjauduttava dokumentoituun tietoon, ei oletuksiin ja luuloihin. Kunnan hallinnon tehtävänä on tuottaa oikeaa tietoa ja luottamushenkilöiden pitäisi osata tulkita sitä, ei se sen kummempaa ole. Sen tiedon pohjalta voidaan sitten käydä keskustelua ja pohtia eri vaihtoehtoja sekä tehdä laskelmia. Numeroita voi heitellä, mutta mihin ne pohjautuvat olisi tärkeää tietää, jotta niitä voi arvioida.
Niiralan kehittäminen on yksi haaste, merkittävämpänä pitäisin kuitenkin koko seutukunnan (vetämättä rajoja tiukasti mihinkään suuntaan) elinvoimaisena pitämistä, eikä sekään ole yhden kunnan resursseilla tehty.
Omalta osaltani lopetan kommentoinnin tähän. Saatan sitten arvioida myöhemmin tehtyjä päätöksiä.
Elä nyt Markus kesken lopeta.
Siitä vain viranhaltijat, joita Keski-Karjalasta löytyy runsain mitoin, palkkansa eteen tekemään selvityksiä, jos konsultit eivät kerran käy. Tuskin veronmaksajilla on mitään sitä vastaan.
Mutta kuka enää uskoo Keski-Karjalan mahdollisuuksiin yhtenä seutukuntana. 1960-luvun lopulta viime vuosiin seurasin työkseni ns. yhteistyötä, jota vähän väliä toitotettiin ja mukamas yritettiin milloin avoimin, milloin suljetuin ovin, milloin yhteistyötoimikunnassa, milloin seutuvaltuustossa ja milloin missäkin kummajaisessa. Ja oli siinä pippiä ja pappia, konsulteista puhumattakaan jelppaamassa vuosien varrella. Terveyskeskusyhteistyöstä puhuttiin suureen ääneen jo 1970-luvun alussa. Mutta kun ei niin ei. En kehtaa sanoa, mistä kunnasta se useimmiten oli kiinni. Siitä, joka halusi useimmissa asioissa olla itsenäinen hintaan mihin hyvänsä.
Muistelen näitä menneitä vain siinä mielessä, että pitäisi ottaa virheistä opikseen. Menneitten vuosikymmenten kokemuksiin viitaten epäilen, että Keski-Karjalan kunnasta syntyisi melko riitainen. Siellä ei saataisi minkäänlaisia päätöksiä aikaan.
Ei tarkoitus ole lopettaa kommentointia. Piti kirjoittamani jotain tähän malliin, että lopetan kommentoinnin tähän miten pitäisi toimia ja kenen kanssa neuvotella.
Enemmän minua kiinnostaisivat tässä vaiheessa kriittiset analyysit eri vaihtoehdoista ja dokumentoituun tietoon perustuvat näkemykset.
Joensuussa ei riitoja tulisi, Tohmajärveltä vain puuttuisi edustus.
Lienetkö Markus tutustunut 126-sivuiseen kirjaseen ”Keski-Karjalan kuntien yhteistyön kehittäminen”. Se tehtiin 1989-1991, jolloin myös Värtsilän kunta oli vielä olemassa.
Silloin Keski-Karjalan yhteistyötä kehitteli toista vuotta päätoimenaan tohtori Matti Luostarinen apunaan useita satoja alueen kuntien työntekijöitä. Jonkin verran tuo touhu maksoi. Laatokan Karjalan Instituutistakin raportissa mainittiin.
Tämä yhteistyön tehostamisprojektin loppuraportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa heti valmistuttuaan. Sieltä löytyy runsaasti ”kriittisiä analyyseja eri vaihtoehdoista ja dokumentoituun tietoon perustuvia näkemyksiä”, ei nyt kuntaliitoksista ehkä, mutta pohjaksi niille.
Yleisesti olen sitä mieltä, että Keski-Karjalan yhteistyöstä on tehty vuosikymmenten mittaan selvityksiä sen verran, ettei niitä enää tarvita. Puheista olisi pitänyt ryhtyä tekoihin jo aikapäiviä sitten.
Kriittisten analyysien lisäksi päättäjiä luulisi kiinnostavan, mitä me tavalliset kansalaiset ajattelemme kuntaliitoksista. Sen keskustelun aika on nyt. Olisi suotavaa, että mediassa tuotaisiin mielipiteitä runsain mitoin esille. Olen iloinen, että myös Värtsissä on syntynyt keskustelua.
Sattumalta tuo projekti on varsin tuttu ja edelleenkin harmittelen, että se ”kaatui” ja monet hyvät ideat jäivät toteutumatta. Osa niistä taisi olla aikaansa edelläkin. Keski-Karjalan johtavat luottamushenkilöt olivat varsin yksimielisiä hankkeen etenemiseen, mutta kunnanjohtajat kokivat varpailleen astutun. Ja taisipa eräs laajalevikkinen sanomalehtikin tätä kuvaa luoda. Edesmennyt Kiteen kaupunginvalt. pj. Reino Kareinen oli varsinkin tulilinjalla puolustaessaan ko. hanketta ja sen jatkoa varten suunniteltuihin toimenpiteisiin.
Niinpä, olisi hyvä kysyä ketkä senkin raportin hautasivat? Ja onhan aika nyt kuitenkin toinen.
En ota sinällään kantaa, mitä pitäisi tehdä nyt; mutta tahdon tuoda esille muutaman ajatuksen asiaan enemmän tai vähemmän liittyen. Olin luottamushenkilön ominaisuudessa mukana järjestelytoimikunnissa sekä Värtsilän seurakuntaa että kuntaa alasajettaessa. Selkeä mielipiteeni oli silloin seurakuntaliitokselle EI ja kuntaliitokselle KYLLÄ. Näin vuosien jälkeen olen edelleen täsmälleen samaa mieltä. Sopimustekstien tulkintaa voisin luonnehtia lyhyesti: ”Sama kirjain, mutta eri henki”.
Itsenäisenä kuntana tulevaisuutemme oli sinetöity, joten ratkaisuja tarvittiin. Toin joskus välähdyksenomaisena heittona esille silloisen Tuupovaaran suunnan, mutta tästä ei juuri saanut edes keskustella. Ei kuulemma ollut Värtsilälle ns. luonnollinen suunta. Eihän Tuupovaarasta toki tietenkään silloin olisi ollut itsessään Värtsilän pelastajaksi, mutta Joensuuhunhan se nykyisin kuuluu, niin kuin mahdollisesti kohta myöskin Tohmajärvi -Värtsilä.
Kielteistä kantaani seurakuntakuvion osalta perustelin paikallisen seurakuntaelämän näivettymisellä, joka valitettavasti on ollut vielä kuviteltuakin voimakkaampi. Sunnuntaisia jumalanpalveluksia oli alkuvaiheessa vielä jopa pari kertaa kuukaudessa, mutta erityisesti kuluneen vuoden aikana kirkkotie on konkreettisesti ruohottunut. Ikävä todeta, mutta oudolta tuntuu, kun Joulunakin kirkon ovet ovat kiinni.
Aivan kerrassaan mainioita ajatuksenkulkuja on kaikki edellä esitetyt. Minulle uutta ja jälkiajatuksia herättänyt kysymys oli tuo Jussin mainitsema ajatus liittyä Tuupovaaran kanssa. Siinä tapauksessa taitaisi, jos oikein ymmärsin, olla Värtsilä Joensuun kaupunginosana nykyisin ja Tohmajärvi hattu kourassa kärvistelevä pikku kunta suut ammollaan Värtsilän suuntaan.
Kysynkin, onko se jo loppuun kaluttu kysymys. Laki tuntee alueellisenkin kuntaliitoksen eli kunnanosan liittämisen naapurikuntaan, jos asukkailta löytyy riittävää kannatusta ja miksi ei löytyisi, jos emo-Tohmajärvi ei käsittääkseni ole noudattanut edes antamiaan liitoslupauksia.
Ei muuta kuin bensaa rattaisiin, kyllä se siitä syttyy, näin leikkisästi ja ihan kotiseutuhengessä; pidettäisiin kotiseutu hengissä. Ajan ja elon henki on ajanut ohi Keski-Karjalan. Nyt on pöksyissä jo kuolon mannaa, älä sitä enää helli, ota kiinni elon oksasta ja siinä vasta kelli!
Värtsilässä ei ole joulukirkkoa eikä
Kaustajärven hautausmaalla aattohartausta.
Kaustalta on Joensuun puolelle, Hoilolan
kirkkoon kymmenen kilometriä. Siellä näyttäisi olevan
messu Tapaninpäivänä.
Juttelin äskettäin erään Joensuuhun liitetyn entisen Tuupovaaran
kylän asukkaan kanssa kuntaliitoksista. Hän oli tyytyväinen
että kylän nimet olivat säilyneet ennallaan ja nurkkakohtaiset
pähkäilyt olivat jääneet historiaan nyt kun Tuupovaara kylineen kuuluu osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Värtsilän seurakunnan palauttaminen takaisin Tohmajärven emäseurakuntaan on varsin moniselitteinen asia. Yritän siitä jotain sanoa. Prosessi alkoi siitä, kun soitin silloiselle piispalle v. 1999, että aion ikääni vedoten pyrkiä eläkkeelle. (Lukijoille tiedoksi: olin v. 1990 hakenut kirkkoherran virkaa, kun se tietääkseni oli auki kahdeksatta kertaa!!!) Piispa vastasi soittooni, että eiköhän se Värtsilä pitäisi nyt liittää Tohmajärveen. Olisin voinut siirtää eläkeelle lähtöä, mutta minulla ei ollut siinä vaiheessa tähän mahdollisuutta. Jos kirkkoherran työhön kuuluisivat vain ne varsinaiset papin tehtävät, olisin hyvinkin jaksanut jatkaa. Mutta kun on paljon muutakin, nimenomaan hallinnon taholla. – No niin, uusi kirkkoherra olisi tietysti voitu saada, jos kirkkohallitukselta olisi herunut enemmän avustuksia tai uusi olisi tehnyt työt huomattavasti pienemmällä palkalla ja asunut velattomassa talossa tai jonkun pohatan peräkammarissa korvauksetta ja syönyt päivittäin kotikäynneillä tarjottua karjalanpaistia (niinkuin Lemillä yhtenä vuonna yli 90 kertaa). Se vain on nyt niin, että kirkkomme olisi uudistuttava läpeensä, jotta 600 jäsenen kokoinen seurakunta voisi toimia nykyisen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisesti. Yksi mahdollisuus ehkä saattaisi olla. Perustetaan säätiö, jolla on tuottoa. Sitten pitäisi keksiä keinoja kirkon ylläpitämiseksi toimintakunnossa. Kirkollisverotusta ei voida korottaa. Tietysti voisi sen rinnalle kehitellä vapaaehtoisen ”veron” muoto, joka olisi eräänlainen progressio ilman lain vaatimusta. – Paluuta itsenäiseksi seurakunnaksi ei Värtsilällä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole. Mutta kirkon tärkein tehtävä on Värtsilän kirkossa mahdollista hoitaa, jos halutaan. Silloin messulla on keskeinen tehtävä. Siihen on mahdollista kutsua tohmajärve-läisiä hyvinkin kaksi kertaa kuussa, ehkä joinakin kuukausina useamminkin. Otetaan esimerkkiä Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta. Papeilla ja kanttoreilla lauluryhmineen on isolla alueella liturgioita, vigilioita ym. vuosisataisia koolle tulemisen muotoja. Jos messussamme olisi kulloinkin vain yksi pappi (enempää ei tarvita, tiedän sen yksipappisen seurakunnan papin kokemuksesta), silloin voisi olla samalla kellonlyömällä kaksikin messua. Alkamisaikojakin voisi säädellä, niinkuin tapahtuu Vaara-Karjalan seurakunnassa.
Kanttorin tarve voidaan hoitaa monella tavalla. Varsinainen ongelma on siinä, ettei jumalanpalvelus (messu) ole seurakunnan hallinnossa saanut sille teologisesti kuuluvaa asemaa. Helpoin ratkaisu Värtsilän kirkkoon jumalanpalveluselämän palauttamiselle olisi lakkautetun seurakuntapiirin tilalle perustettava Värtsilän kappeliseurakunta. Toisen papin (olipa hän kappalainen tai seurakuntapastori) työstä 50 % kuuluisi Värtsilän kirkkoon ja sen ympärillä oleviin kyliin. Tämä ratkaisu herättäisi ihmisten aktiviisuuden, niinkuin kylätalosta nyt huomaamme. Kymmenen vuoden ”kokeilu” on antanut uusia ajatuksia. Menneitä päätöksiä voidaan ilman häpeää ja ketään syyttelemättä korjata. Rovasti (kyseenalaisin perustein)
Tietämykseni mukaan kuntaliitosten myötä on myös seurakuntien pakko yhdistyä. Yleensä pienempien yhdistymiskuntien seurakunnista on silloin tullut kappeliseurakuntia. Onko tosiaan nyt niin, että Värtsilän liittyminen Tohmajärveen lakkautti Värtsilän seurakunnan tekemättä siitä kappeliseurakuntaa?
Te tiedätte. Minähän vain kysyn ja ihmettelen kädet ristissä pää ällikällä tätäkin ilmeistä sortovaltaa, tosin kyyneleet silmäkuopista valuen.
Värtsilän seurakunnalla oli kolme vaihtoehtoa:
1. kappeliseurakunta, 2. seurakuntapiiri, 3. ei kumpikaan. Neuvotteluissa päädyttiin seurakuntapiirimalliin. Se on nyt lakkautettu, kun piirineuvostoa ei enää valita. Jos jumalanpalvelusta pidetään keskeisimpänä seurakunnan koolle tulemisen muotona, silloin kappeliseurakuntamalli on sopivin. Sehän asettaa kirkon/ kappelin keskeiseksi paikaksi. Mutta tämä edellyttää liturgista kiinnostusta ja messun kahden suuntaisen liikkeen ymmärrystä: messuun tullaan (eklesia) ja messusta lähdetään arkeen, järjelliseen jumalanpalvelukseen, kutsumukseen (missio, messu-nimen juuri). Kysymys tänään: voiko vielä ”perustaa” Värtsilän kappeliseurakunnan, kun tuo kaunis ja historiallisesti todella arvokas kirkko seisoo keskellä kylää? Mielestäni voi! uskoo messufani rovasti
Asiatuntuntijalle kiitokset nopeasta ja osaavasta vastauksesta. Tuntuisi jotenkin hienolta ja hyvältä tuo Värtsilän kappeliseurakunta antamastasi vastauksen pohjalta itsekkäästi toivoen.
Minulle kelpaisi tilalle ihan kiitosmaininnoin myös Ierikan kappelin srk, mutta sehän ei sopine mammuttitautisten oppehin alkuunkaan.
Värtsiläinen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Markus Kontiainen voisi antaa selvityksen, miksi Värtsilässä ei ole joulukirkkoa.
Luterilaisen kirkon lisäksi Hoilolan ortodoksisessa kirkossa on jouluaattona kello 14 liturgia. Joulun tienoossa on Tuupovaaran puolella jumalanpalveluksia myös Tuupovaaran ort. kappelissa ja Sonkajanrannan ort. kirkossa. Ne kuuluvat kunta- ja seurakuntaliitosten myötä Joensuun seurakuntaan.
Hoilolasta löytyy esimerkiksi hyvä kyläkauppa, jonka yhteydessä on kahvio ja näyttelytila. Erittäin hyvin varustettu näyttelytila on Tuupovaaran kirkolla Ullakolla. Siellä on jatkuvasti kuukausittain vaihtuvat näyttelyt.
Valitettavasti Korpiselkätalo Hoilolassa ei toimi, mutta se joutuikin kasinomiesten kieputeltavaksi kohta valmistumisensa jälkeen.
Totta mitä Erkki sanoi Hoilolan kaupasta, mutta niin on Niiralassakin kyläkauppa,kalakauppa ja Itähuolinta. Kannattaa käyttää näitä yrityksiä jotka osaltaan ovat niitä parhaita Niiralan kehittäjiä.Toisekseen kun Joensuuhun liitytään niin nämä pienet yritykset puretaan sen ”suuren” ostoskeskuksen tieltä.
Vastaus kysymykseen, vaikkakin ymmmärrän sen johtuvan esittämästäni mielipiteistä.
Joulukirkkoa ei ole siksi, koska kirkko on ns. peruslämmöllä joulukuun alusta pääsiäiseen. Tälle vuodelle varatut lämmityksen määrärahat on jo talouspäällikön mukaan käytetty.
Päätöksen kirkon pistämisestä kiinni teki kirkkoneuvosto. Toki joulukirkon (tarkoittaakohan EJ sillä jouluaamun, joulupäivän tai tapaninpäivän jumalanpalvelusta vai jouluaaton hartautta) olisi voinut pitää seurakuntasalin puolella. Jouluaaton hartaus on Lemin hautausmaalla, jossa ne muutenkin takavuosina olivat.
Jumalanpalvelussuunnitelman on valmistellut kirkkoherra ja kirkkoneuvosto on sen hyväksynyt.
Komeasta tittelistä huolimatta kirkkovaltuuston puheenjohtajalla ei ole muita oikeuksia kuin olla läsnä ja puhua kirkkoneuvoston kokouksissa, muut tekevät päätökset. Selvityksetkin kuuluisivat kirkkoherran tehtäviin, joten ylitän tässä tonttini rajat.
Keskustelu näyttää muuttuneen päivällisen kommenttini myötä vahvasti seurakuntapainotteiseksi, joka tietysti ei ole välttämättä huono asia. Värtsilän ja Tohmajärven osalta seurakuntaliitos tapahtui ennen kuntaliitosta, joka ei ehkä ole se aivan tavanmukainen marssijärjestys. Niin tai näin, kuntakenttä tullee muun valtakunnan tavoin muuttumaan myös Pohjois-Karjalassa. Nämä muutokset vaikuttavat merkittävästi myös seurakuntiin, joka tulisi ehdottomasti kaikkialla tiedostaa.
Raha tai paremminkin sen puute ratkaisee siis Värtsilän kirkonmeininkien kohtalon. Saatan sinänsä kohtuullisen hyvin ymmärtää tämän selityksen, mutta en vieläkään täysin ymmärrä esimerkiksi vuosien takaista hintavaa pääkirkon (Kirkkoniemi) remonttia. Tiedän, että seurakuntien on huolehdittava kiinteistöjensä kunnossapidosta, mutta järjen käyttö on oltava sallittua, jopa suotavaa. Toin aikanaan mielipiteenäni esille, että kalliiden korjaustoimenpiteiden myötä kyseisen kirkkorakennuksen käyttöasteen tulisi selkeästi parantua. On mielestäni kyseenalaista tehdä miljoonaremontti, kun kyseessä on kärjistetysti sanottuna lähinnä vain ”kesäkirkko”. Tunnuslukuja en tiedä enkä muista, mikä oli paikallisseurakunnan, mikä taas kirkkohallituksen avustuksen osuus, mutta yhteisellä kukkarolla joka tapauksessa käytiin.
Hurskastelua, jos maallikko yrittäisi joulukirkolla tarkoittaa jotakin muuta kuin jouluaamuna pidettävää Jumalanpalvelusta.
Mielestäni luottamushenkilöillä niin seurakunnan kuin kunnan puolella on automaattinen oikeus ja velvollisuus vastailla asiallisiin kysymyksiin, eikä tiedon jakamiseen välttämättä tarvita edes kysymyksiä. Oikein mukava olisi, jos luottamushenkilöt myös ottaisivat julkisesti kantaa erilaisiin paikkakuntalaisia kiinnostaviin asioihin, keskustelisivat. Arvostaisimme sitä kovin.
Seurakunnan hierarkiassa korkeimmalla pallilla istuvalla on erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa palveluihin, joita saamme.
Itse en perusteluja joulukirkon puuttumiseen Värtsilässä tarvitse, mutta tiedän asian askarruttavan osaa Värtsin lukijoista. Siksi kysyin.
Jussi Raerinne, ymmärrän huoltasi kirkollisen elämän näivettymisestä Värtsilän kirkon tienoilla. Seurakuntaliitos olisi toteutunut viimeistään silloin, kun – arvostamasi kuntaliitos – oli tehty. Marssijärjestys (seurakunta edellä) olisi antanut meille pari vuotta kypsyä tapahtunutta parempaan tulokseen. Mutta emme osanneet – minä mukaan lukien – käyttää etsikkoaikaa viisaasti. Asiaintila voidaan vielä korjata! Palaan aiheeseen joulunajan mentyä. Kirkon avain otettiin minulta pois. Käsky tuli tekstiviestinä, kun olin matkalla Petroskoista Aunukseen muutama vuosi sitten. Mutta onhan meillä kylätalo, jossa voimme valvoa etujamme. Terveisin rovasti.
Kiitos, Erkki L. kannanotoistasi. Ymmärrän, että Sinuakin seurakuntapalvelujen nykytila harmittaa; käsittääkseni uskoit tähän hommaan enemmän kuin meistä kukaan muu. Ymmärrän hyvin myös, että seurakuntaliitoksen lykkääminen olisi ollut ehkä lähinnä tekohengitystä. Mieli olisi vain tehnyt sen uhkat tiedostaen venyttää sitä ehdottomaan pakkoratkaisuun saakka.
Arvostinko tai arvostanko sinänsä kuntaliitosta, ei ehkä ole oikea ilmaisu. Lähinnä se varmaankin oli vaihtoehtojen puutteessa se pienemmän riesan tie, koska kuitenkin liitosrahaa Värtsiläänkin luvattiin ja saatiin; mm. merkittävään ympäristöhankkeeseen – Sääperin kunnostukseen.
En tahdo sinänsä syytellä ketään kummankaan liitoksen mukanaan tuomista ongelmista; asia vain näyttää yksinkertaisesti olevan niin, että pienempi antaa periksi.
Mainitun avainkonfliktin yksityiskohtia en tiedä, samaa käytäntöä on ollut myös kunnan puolella. Värtsiläisiltä tahoilta kerättiin viime kesänä Urheilutalon avaimet pois. Syytä ei selkeästi kerrottu, mutta selvisihän se sitten aikaa myöten. Myytävän Peijonniemen koulun irtaimisto kuljetettiin sinne varastoon. Mm. Värtsilän lentopalloporukalta vietiin tällä ratkaisulla pelipaikka. Hölmöläisen hommaa!
Mikä lienee meillä tulevaisuus ja tuleva suunta, monenlaisten intressien ja asioiden vatvomiseen näin kokemuksenkin pohjalta saavat neuvottelijat varautua.
Tiedoksi Värtsin lukijoille, että Peijonniemen koulun kaupat ovat peruuntuneet jo toistamiseen. Asia on esillä kunnanhallituksen kokouksessa huomenna maanantaina. Valtuusto hyväksyi ostotarjoukset 24.10., mutta rahoitus noin 50 000 euron kauppasummalle ei järjestynyt.
Peruuntunut on myös Aseman koulun kauppa. Siitä on uusia tarjouksia sisässä. Värtsilän lääkärien talosta on tehty uusi 68 000 euron tarjous, mutta kunta ei näytä lämpenevän. Urheilutalokin olisi kaupan 20 000 eurolla. Siinä olisi oivallinen paikka yritystoiminnalle.
Urheilutalossa tulisi nykyisellä lämmitysjärjestelmällä (öljy)sekä sähkökulutuksella lähes samanmoinen summa vuosittain maksettavaksi. Mahtaa rajoittaa intoa kehittää yritystoimintaa tiloissa kun kaikki ikkunatkin vielä menisivät uusittaviksi.
Ihan uteliaisuuttani katsoin kunnanhallituksen huomista esityslistaa. Missähän suhteessa Peijonniemen koulun 52500 euroa ja Värtsilän urheilutalon 20000 euron hintapyyntö olisivat verrattavissa toisiinsa. Kokonsa ja näkönsä puolesta urheilutalon voisi saaada (??) huomattavasti pienemmällä summalla? Kuntakin voisi laskea hyödykseen jo sen, että ylläpitokulut jäisivät pois.
34 kommenttia!!! Tässä 35. Kuntaliitosasiat näyttävät olevan todella kiinostavia. Samoin seurakuntien yhteenpanot. Yksi seikka ylitse muiden on esillä näissä puuhissa: talous, rahan puute, mm. kiinteistöjen lämmityskulut. Oliskohan aihetta ottaa oppia Laihialta? Siellä kuulemma terveyskeskuksen (vai olikohan peräti sairaalan)lämmitys hoidetaan niin, että komennetaan kuumepotilaat käytävälle juoksemaan. Ierikka (tiedon eetteristä poiminut keinutuolifilosofi)
Olen sillä kannalla, että kannattaisi suhtautua siellä kunnanvaltuustossa vallattoman avoimesti ja hurvitella ideoinnilla, eikä tikahtua tähän oman kunnan ”ihanuuteen”, kallis on hinta tästä omasta kunnasta, enkä ole niin positiivisia tuloksia nähnyt, että kannattaisi säilyttää. Asukkaat eivät tarvitse hallintoa sinänsä, sen tuloksia kyllä, vaan niitä ei näy. Hyvin toimivat palvelut ihmisille paikallisesti, siinä tavoitetta kummasti. Nykyisin viimeisenpäälle hyvää palvelua saa Tohmajärven kirjastosta, perhepäivähoitajilta ja Värtsilässä työskenteleviltä kunnan työntekijöiltä. Tietysti kokemuksenikin ovat rajalliset, ei sitä kaikkia palveluja tule käytettyä.
Olin paikalla kun Värtsilän Urheilutalolla keskusteltiin Värtsilän ja Tohmajärven kuntien yhdistämisestä. Silloin oli vielä tunteet niin pinnassa itsenäisen Värtsilän puolesta, ettei tosiasioita haluttu uskoa. Veronmaksajia ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi, eikä ole vieläkään. En muista ottiko kukaan puheeksi ajatuksen, että entäpäs jos Tohmajärvikin liitetään joskus johonkin toiseen kuntaan. Mihin suuntaan meitä silloin talutetaan. Se olisi ollut meille sokki. Jos nyt joku heittää ajatuksen koko Itäsuomen suur-kunnasta niin ei se niin hirveältä tunnu. Siitä voi jopa keskustella. Rakentavia keskusteluja ja viisaita päätöksiä toivoen
Löysin sattumalta Youtubesta Tohmajärven esittely videon. En tiedä onko ns. virallinen esittely-video, mutta siltä se näyttää ja kuullostaa. Värtsiläkin on huomioitu!
http://www.youtube.com/watch?v=BKI5YM7ZjtA&feature=youtu.be