Sinilinnun puistossa olivat lehtikuvassa vas. Markus Kontiainen, Tarmo-Oskari Ruotanen, Mirja Vatanen, Aleksander Garamov, William Vikman ja Pertti Purmonen.
Ystävyys 1
Loppuviikolla on historiallinen tapahtuma, kun Venäjän Karjalan ja Pohjois-Karjalan kaupallista joulua avataan yhteisvoimin Niiralan rajapuomilla. Siellä kohtaavat joulupukki, pakkasukko ja pakkastyttö.
Tämän kunniaksi Värtsissä muistellaan tällä viikolla muutamassa jutussa 1980-luvun loppua ja 90-luvun alkua, jolloin kanssakäyminen Niiralan kautta alkoi. Historian siivet havisivat 1989 heinäkuussa, jolloin Värtsilän kunnan edustajat pääsivät ensimmäisen kerran käymään Vanhassa Värtsilässä.
Piakkoin rajan takaa oltiin vastavierailulla Värtsiläpäivillä. Neuvosto-Värtsilän väki ei tosin ehtinyt saada viisumeita, mutta Sortavalasta tuli pari miestä. Pääjuhlassa esitti tervehdyksen kaupungin kulttuuriosaston johtaja Aleksander Garamov: ”Nyt on päästy kulkemaan ystävyyden polkua, josta tulevaisuudessa muodostuu mahtava tie – niin mahtava, että lapsemme eivät tunne jatkossa rajaa.”
Toisena vieraana oli Sortavalan Neuvostoliitto-Suomi -seuran varapuheenjohtaja William Vikman, sittemmin usein tulkin tehtävissä esiintynyt mies. Vieraat kävivät kirkossa, Garamov ensimmäistä kertaa eläessään, Vikman oli edelliskerran käynyt 1931 Amerikassa ollessaan.
Värtsiläpäivillä oli tuolloin ohjelmassa mm. uimakoulun promootio Harkkolammella, nappuladisco Sinilinnussa, nuotiohiipumat sillankorvassa, taidenäyttely kirjastolla, urheilutalon disco ja Oivan kierros, jonka pituus oli 20-40 kilometriä.
Kansainvälisyyden innoittamana päätettiin pitää myöhemmin ystävyysjuhla. Se toteutui runsaat kuukautta myöhemmin.
Uimakoululaisia Harkkolammella. Kuva Ky
15.7.2011 Värtsissä oli Erkki Jormanaisen kirjoitus ”Ystävyyttä”. Kommentoin sitä. Kirjoituksessani kerron, kuinka 28.11.1991 rajan takaa tultiin pyytämään papin työtä Venäjän Värtsilään. Tapauksesta tulee 28.11. kuluneeksi 20 vuotta. Niin se aika kuluu!
Ja sinä aikana on Venäjällä tapahtunut paljon kirkollisella alalla.
E.L.