Matti ja Paavo. Kuva Reino Löppönen.
Värtsi kaihtaa puoluepoliittisia kannanottoja, mutta eihän tällaista kuvaa voi olla julkaisematta. Matti Majoinen luovutti Väyrysen Puavolle perjantaina Tohmajärvellä pitäjän parasta: putelin koivunmahlaa ja kirjoittamani Tanssin taitaja -kirjan.
Meikäläinen on nyt kyllä imarreltu, tiijjä vaikka vastaanottaja olisi Suomen seuraava presidentti.Värtsi lupaa julkaista vastaavanlaisen kuvan myös muitten puolueitten presidenttiehdokkaista, jos heille luovutetaan Tanssin taitaja, joka on ostettu Värtsilän kylätalolta. Silloin rahat menevät kylätalon hyväksi. Siitä vaan kamera käteen, arvoisat puoluepomot.
Presidentinvaalit ovat tärkeä ja arvokas asia. Jos presidenttiehdokkaita osautuu (ei siis eksy) siis osautuu Värtsilään, niin kyllä siitä kerrotaan kuvien kera ja voidaanpa heiltä kysyä jotain Värtsilään liittyvää. Ja jos presidenttiehdokkaille luovutetaan jotain värtsiläisperäistä, vaikkapa kuten yllä, niin siitäkin kerrotaan. Se mitä EJ yllä kirjoittaa on juuri niinkuin olla pitää. Siispä kamerat käteen, puoluepomot ja muut.
Kaikki presidenttiehdokkaat siis Värtsilään, vaikkapa tutustumaan Niiralan rajanylityspaikkaan. Siellä ennakoidaan tänään syntyvän venäläisten ostosryntäyksen myötä uusi päiväennätys, 5 500 ylitystä vuorokaudessa. Eikös se ole enemmän kuin koko Tohmajärven asukasluku. Sitten vaan poliitikot joukolla korjaamaan Niiralan tieyhteyksiä sun muita asioita, puolueisiin katsomatta. Pitkään on ooteltu.
Väyrynen on hyvä mies. Ajattelee järkevästi. Tanssin taitaja oli
tosi osuva lahja, kuten myös se ”kirkas” puteli. Oltiin aikoinaan
Lintusen Erkin kanssa Väyrysen coctailkutsuilla ja silloin tavattiin myös toinen keskustan vahva mies Virolaisen Johannes.
Minun emäntäni määräsi, että Värtsin toimittajan on rynnättävä oitis paikalle, jos nykyinen presidentti Tarja saapuu Värtsilään. ”On se niin hyvä”, sanoi.
Kah, käyvään, käyvvään, jahka tulloo. Jos ei satu olemaan toimittajalla muuta tekemistä.
Joku aika sitten Kekkonen kävi Patsolan maamiesseuran talolla lukemassa puheen. Siinä hän varmaan muistutti että hänet pitäisi valita presidentiksi. Puhe ei jäänyt mieleen, mutta se jäi mieleen kun me pikkupojat juostiin hänen pitkän ja mustan auton perässä. Olisiko ollut peräti Gadillakki. Se oli paljon hienompi kuin Keräsen Alpon Popeda – taksi tai poliisi Svenskin Foordi. Kilvottiin kuka viimeksi liikuttaa takapuskuria
Paavo yrittää kolmatta kertaa Mäntyniemeen. Ensimmäinen kerta oli v. 1988. Olin silloin kyytimiehenä Parikkalasta Helsinkiin. Käytiin matkalla kahvilla Joutsenossa. Ihmiset tunsivat Paavon, ja minä toiminnanjohtajana yritin neuvoa: käypä kättelemässä! Siihen Paavo: ei kuulu suomalaiseen vaalityöhön. Perjantaina totesin Tohmajärven valtuuston istuntosalissa, että miehen olemus on muuttunut rennommmaksi samalla kun pöntöstä tulvi asiaa. Eikä sitä muuten jaksaisi kuutta tilaisuutta päivässä milloin missäkin maan kolkassa. Muuten, edellisen kerran tapasin Paavon Värtsilän kunnantalon pihassa, kun hän ulkoministerinä Anu Vehviläisen kanssa vieraili kunnassa. Kerjäsin kutsua tilaisuuteen vedoten, että kirkkoherran kuuluu olla paikalla. Huttunen neuvotteli Purmosen kanssa, ja kutsu tuli. Otin Ullan mukaan. Paavo halasi häntä ja minä Anua. Että silleen! – Minussa taitaa olla sukuvikaa. Ukkini, kunnallismies ja osuustoiminta-aktiivi oli aikoinaan puuhamiehenä, kun Tyko Reinikasta tuli kansanedustaja, ministeri ja ”sotarikollinen”. Tämä ei ole politiikkaa, vaan pelkkää Värtsilän pojan henkilökohtaista historiaa. Ierikka
Lukutaidoton voisi luulla, että Matti on ostanut pullolla kirjan Paavolta.
Niinpä vain syntyi perjantaina 4.11. uusi vuorokausiennätys Niiralassa, 5817 henkilöä ylitti rajan. Venäläisiä oli 67 prosenttia.