Arppen patsas ennen sotia Vanhassa Värtsilässä. Nykyisin se on Värtsilän kylätalon Arppenpihalla.
Pari päivää sitten ilmestyneessä Koti-Karjalassa joku kehui vanhan Puhoksen aluetta erinomaisena perinnepäivien paikkana, eikä syyttä. Yksi toteamus kuitenkin särähti silmään: ”Kiteen, Värtsilän ja Ilomantsin kautta syntyi maahamme yksi kansainvälisimmistä yrityksistä, Wärtsilä Oyj. Yrityksen syntyjuuret ovat juuri tällä Perinnepäivä -alueella.”
Samaan hengenvetoon kesätapahtuman järjestäjät ilmoittavat kunnioittavansa silloista toimintaa ja lupaavat palauttaa sitä esimerkkien muodossa nykypäivän ihmisten nähtäväksi ja kuultavaksi.
Noh, noh, ei kiteeläisten pitäisi sentään omia Värtsilän rautatehdasta ja sen perustanutta yritystä, vaikka onnistuivatkin 1960-70 -luvuilla Puhoksen teollistamisessa erinomaisesti. Höyrylaivaperinteen vaalimisessa olisi varmasti heille kyllin puuhaa, ja osa Arppestakin kuuluu Kiteelle. Jätettäköön Värtsilän historia sinne missä se on.
Muutoin on toivotettava mitä parasta menestystä kiteeläisten pyrkimyksille perinteitten esiintuomisessa sekä ponnistuksissa lisäteollisuuden saamiseksi Puhokseen. Ja pystyttäkää Puhokseen patsas Lipsas-Topille, maanmainiolle teollistajalle. Muitakin nimiä voisi luetella.
Ja jos sellainen ihme kuin kuntaliitokset Keski-Karjalassa toteutuisivat, niin uuden kunnan nimeksi Värtsilä. Erääksi sen keskuspaikoista kehittynee luonnostaan Niirala, yksi Pohjois-Karjalan tärkeimmistä alueista.
Luetteloon voisi lisätä Aarni Vepsän.
Lisäksi jos Aarne J. Aarniolle ja Olli Heikinheimolle patsaat väsäisi, niin siinähän niitä olisi jo rivi. Riittävätköhän kiteeläisten rahat kaikkiin. Arppen elämäntyöstä ei ole juuri mitään nähtävissä Kiteellä, korkeintaan Puhoksen lehtikuusimetsiköt.
Vaikeuksien ja sinnikkyyden kautta on seura saanut Arppen patsaan
Suomen Värtsilään. Kiitos asiaan vaikuttaneille.
Mirja