Kohta kuuma kesämme on lopuillaan. On aika korjata talteen syksyn sato metsistä marjoineen ja sienineen. Elopelloilta leivän ja vehnäsen ainekset. Puutarhoista omenat ja marjat, sekä erilaiset juurekset, salaatit ja yrtit. Ylipäätään kaikki mitä kukin on keväällä kasvun toivossa maahan kylvänyt ja sitten vaan nauttimaan sadon tuloksista.
Kovin yksioikoista se ruuan laitto oli oman nuoruuteni aikaan ennen sotia. Hyvin kuitenkin tulimme ravituiksi. Kiitos kuului perheessämme äidille ja karjalaiselle ruokaperinteelle.
Vanhassa Värtsilässä, jossa taas tälläkin kertaa vaellan, ajassa ennen sotaa järjestettiin ruokakursseja. Niitä järjestivät eri yhdistysten naisjaostot valtakunnallisten järjestöjen asiantuntijoiden avun tuella. Osanottajia ja innostusta riitti.
Herrojen klubilla
”Heimolaiseni” Annikin kertoman mukaan Värtsilä–Yhtymä oli järjestänyt 1934 keittokoulun. Se oli kestänyt kolme kuukautta ja opetus oli tapahtunut ”herrojen klubilla”. Luulisin, että eiköhän ”Vauhti Villellä” lie ollut sormensa pelissä tässäkin asiassa. Opettajansa suosituksella Annikkikin muistelee kurssille päässeensä. Mukana oli ollut 20 tyttöä ja opettamassa kaksi opettajaa.
Oli leivottu ruokaleivät, pullat, pikkuleivät, kuivat- ja täytekakut. Itse en vielä silloin tiennyt täytekakkuja olevankaan.
Lihapullat olivat olleet silloin kovassa huudossa ruokalistalla. Mausteina niissä oli silloin käytetty sipulia ja pippuria. Kurssilaisten ruokalistalla oli ollut puuroja ja vellejä, muttei lihapullia!
Kattausta ja pöytätapoja oli opetettu viimeisen päälle. Niitä oli tarvittukin, sillä kurssin aikana oli järjestetty kolmet hienot päivälliset herrasväelle. Viinejä ei kuitenkaan ollut tarjolla, mutta rommia ja konjakkia kylläkin!
Värtsin aarteiden etsintää.. Tämä juttu julkaistu 19.8.2011. Ei aiemmin yhtään kommenttia! tämä juttu on nyt pakko nostaa päivänvaloon!