Mökkivaaran kämppä. Kuva Alpoaatos.
Partioonkin tuli aikoinaan vanhemman veljen myötä liityttyä. Olihan se osaltaan kovin sisään lämpiävää puuhaa siinä mielessä, että tämän Kärppä-vartion johtajana toimi vanhempi veljeni ja varajohtajana ikätoverinsa Tarvaisesta. Miehistöön kuuluin vain minä ja Tarvaisesta ikäiseni poika. Koskaan en päässyt näkemään muita Värtsilän partiolaisia. Tiedän kuitenkin, että jossakin heitä silloin tällöin kokoontui Uudenkylän suunnalla, ehkä peräti pappilassa. Johtajillamme oli virkapuvut ja käskyvalta. Meillä nuoremmalla miehistöllä olivat kantamukset ja monenmoiset työpalvelukset, jos pieni liioittelu sallitaan. Mutta paljon tehtiin yhteisiä mieluisia yöretkiä saloille ja muistoksi jäi pysyvä kaipuu luontoon, veden välkkeeseen ja tulen loimuun.
Retkillä käytiin ainakin Kukkolammella, Hernelammella, Ryösiöjärvellä, Kaustajärven Aittolammella ja Varpasalmen niemessä ja talvisin erityisesti Mökkivaaran suunnan vanhalla tukkikämpällä Ryösiön takana. Yleensä yövyttiin pienessä teltassa, joskus laavussa tai kämpässä. Mökkivaaran kämpälle oli helpompi kulkea suksilla talvisin, sillä paikalle ei johtanut minkäänlaista tietä tai polkua, ellei sitten Kaustajärven suunnalta. Sinne mentiin Sääperiltä päin aluksi Ilomantsintietä Otrakankaalle ja Ryösiöjoen ylittämisen jälkeen oikealle. Louhikkoista hakkuuaukiota ja rämeitä pitkin noin pari kilometriä. Kesällä hikistä ja itikkaista herkkua.
Retkillä opittiin leiriytymisen taitoja ihan luonnon menetelmien avulla ja kantapään kautta, samoin luonnon tuntemustakin jossain mitassa. Vieläkin ihmettelen veljeni oivallista ruuanlaittotaitoa, teki ihan herkkuruokaa, ehkä vähän säkälläkin ainakin alussa. Resepti on jokseenkin seuraava: mustaan, nokiseen pakkiin laitetaan pohjalle voita 150 g, parin sentin kuutioiksi paloiteltua lenkkimakkaraa 250 g ja parin sentin kuutioiksi paloiteltua kuoretonta perunaa 500 g. Annetaan kiehua hyvin ja sitten hautua nuotion loimussa niin kauan, että perunat ovat vähintäänkin kypsiä. Annostellaan oman pakin kanteen reilu annos ja nautitaan nälissään hyvällä ruokahalulla, makeaa teetä kyytipojaksi. Varsinaista hyvää olivat myös 50/60-lukujen ryynimakkarat, miedossa nuotionloimussa hellästi siten paahdettuna, ettei kuori päässyt heti alussa halkeamaan, vaan makkara sai kunnon läpirasvakuumennuksen. Kalasta tehtiin myös jotain pientä. Pätkittiin vain ensin nuotion pituisiin paloihin, ettei jää reunoilta raa`aksi. Mutta jääköön kalajutut toiseen kertaan.
Sakari H
Partiolaiset pystyttivät teltan Värtsiläpäivillä. Kuva EJ
Mielenkiintoinen ja muistoja herättävä tarina. Todella hauskasti kerrottu. Kiitos Sakari H. Tutuilta tuntuu nuo sinun seikkailut vaikka en ole partiossa ollutkaan. Mainitsemasi retkipaikkojen nimet kuulostavat niin tutuilta, että kai siellä on tullut retkeiltyä. Jossain paikoissa useitakin kertoja.
Kunnan tai seurakunnan toimesta järjestettiin kesäisin leirejä. Niistä varmaan saadaan omia juttuja.
Hyviä vinkkejä leireiltä tai retkiltä on jäänyt mieleen ohjeeksi elämän varrelle. Esimerkiksi leiripaikan piti jäädä siistimmäksi kuin mitä se oli sinne tullessamme. Perunan kuoria, kalan perkeitä, kahvin poroja ei saanut heittää lampeen. Eikä tietenkään muitakaan roskia.
Ruoaksi paistettiin lettuja lähes aina. Tikkupullaa paistettiin joskus, mutta taikinan tekeminen oli maastossa on aika hankalaa.
Kalakeittoa tietenkin. Kerran kokeilin kalakeiton keittämistä tuohiropeessa. Ei helppoa mutta ei mahdotontakaan. Jos oli makkaraa niin pyttipannua pakkiin
Minulla oli tapana ottaa matkamuistoksi joku kaunis puun käkkyrä ja kaivertaa siihen paikka ja päivämäärä. Vieläkin on tallella kävelykepit Kukkolammelta ja Hernelammelta sekä mäyräkoira Hepolammelta.
Ps
Minun kalat eivät jääneet reunoilta raaksi vaikka olisi ollut miten pieni nuotio.
Huh mikä köntti voita! On siinä pojilla rasva tippunu suupielistä, kun kun ovat keitosta pistelleet poskeensa. Uskon kyllä, että hyvältä on maistunut! Ei oo vielä siinä iässä tarvinnut pelätä kolestrolin kohoamista.
Alpoaatos kopioi tätä Mökkivaaran sijaintia koskevan keskustelun tänne Sakarin partio tarinaan. Koetetaan saada kämppä paikoilleen.
Sakari H 14.9.2011, 16:09
Nyt ollaan kunnolla kartalla. Kiitosta vaan. Suota en silti jaksa muistaa, pitää käydä katsomassa.
Hukkusuo on kuitenkin keskellä entisiä retkipaikkojani: Kaustajärvi, Aittolampi ja Hepovaara. Voi voi tuota muistini mitä se nyt olikaan.
Koska Johanneskin sortui tekstiään tarkentamaan, teen minäkin saman. Partiojutussani mainitsin Mökkivaaran suunnan kämpän. Voisi olla parempi arvaus Hepovaara, alkoi nimi muistumaan kovin tutulta kartalta nähtyäni.
Alpoaatos 14.9.2011, 19:08
Muistelmat pitäisi kirjoittaa silloin kun ne vielä muistaa, mutta silloinhan ei ole aikaa. Sitten kun on aikaa niin ei enää muista. Minäkin olen retkeillyt rajan suunnalla olleella hirsimökillä ja sanoivat sitä silloin Mökkivaaran kämpäksi. Osoitetta ei ollut joten ei ole syytä epäillä nimeä. Nykyisessä kartassa ei ole mitään kämpän näköistä kohdetta, mutta ilmakuvassa on joku kohde. Olisiko se tuo?
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=M%C3%B6kkivaaran+k%C3%A4mpp%C3%A4%3F&srs=EPSG%3A3067&y=6905256&mode=orto&x=693153&lang=fi
Sakari H 14.9.2011, 21:16
Sijainti on melkolailla kohdallaan. Ryösiöjoen jälkeinen suomaastokin sopii hyvin muistikuviin. Uusia teitä ja ojituksiakin varmaan on ilmestynyt ja kuvan kämppä näyttää melko kookkaalta.
Se tönö, missä itse kävin oli ulkomitoiltaan vain luokkaa 3 x 4 m. Eikä myöskään ollut rannassa. Mökissä oli raakalautalavitsa, pikkupöytä pikkuikkunan edessä ja tulisijana taisi olla kamina. Oliko Alpon käyntipaikka samaa loistohuvilatasoa?
On se kumma, kun ei luontoa kukaan pidä ennallaan edes 50 vuotta.
Alpoaatos jatkaa 20.9.2011
Kävin viime lauantai aamuna katsomassa tuon kyseisen maastokohdan. Sinne pääsi nippa nappa autolla. Ei siellä mitään kämppää ollut, ja luultavasti ei ole koskaan ollutkaan. Tarvitaan parempia vinkkejä.
t. Alpoaatos
Kyllä nyt alkaa Alpon innoittamana kiinnostaa todellakin tuon Mökkivaaran kämpän sijainti. Muistikuvia on sinne kulkemisesta. Paneudun asiaan myöhemmin. Nyt alkaa muut tekokiireet painaa päälle. Alustavasti veikkaisin, että kämppä oli kuitenkin Alpon aluksi osoittamasta paikasta etelään eli Ryösiölle päin.
Tässäkin asiassa voisi saada apua vanhoista (perus)kartoista, joissa näkyisi tuon ajan polut ja rakennukset. Jos sellaisia on joillakin nurkissaan, niin voisi olla paikallaan loppusijoittaa niitä vaikkapa kylätalolle tai ainakin esitellä Värtsille, jossa näitä tärkeitä perusjuttuja ei pantata oman selän takana.
Kuukausi meni karttoja tutkiessa suurennuslasin kanssa ja yhden pienen rakennuksen näköisen laatikon löysin uudestakin kartasta. Tämä on Ryösiölle päin ja vanhemmassa kartassa tässä paikassa on useita (3-4) rakennuksia. Nykyisessä kartassa yksi samoin Googlen ilmakuvassa. Olisiko tämä Sakarin muistelema paikka.
Karttasana Kalliola
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=%22M%C3%B6kkivaaran+k%C3%A4mpp%C3%A4%22+%3F&srs=EPSG%3A3067&y=6903546&x=693084&lang=fi
Sakarille ja toisillekin tiedoksi. Kylätalolla on Värtsilän (Suomen puoleisen) peruskartta tilusrajoineen 1970 luvulta. Kartta on kehystettynä seinällä. Tosin huonossa paikassa, mutta kun älyää kysyä niin löytyy
Hyvää työtä Alpo. Tuloksesta en voi olla ihan varma.
Jotenkin tuntuu, että tämä löytämäsi Kalliola olisi enemmänkin se paikka, josta kerroin Kesäkessut jutussa. Kessupaikka oli vanha asuinpaikka useine rakennuksineen. Mökkivaaran kämppä saattoi olla enempikin Hepovaaran – Mökkivaaran maastossa. Arvailen nyt.
Olihan Mökkivaaran kämpälläkin vaatimaton hevostalli tai -katos. Ihan kuin talli ja mökki olisivat olleet rakennettu vain puusavotan lyhytaikaista tarvetta varten eikä paikka vaikuttanut kaminoineen vanhalta vakituiselta asunnolta; ei saunaa, kaivoa, peltoa tms.
Täytyykin poiketa kylätalolla seinää tuijottamassa eli etsimässä neulaa heinäsuovasta.
Alpoaatokselle ja Sakari H:le
Kyllä se kämpän paikka näkyy vanhassa kartassa. (Kalatonlammeste pohjoiseen n.400 m )Minulla oli henkilökohtaisia muistoja ko.kämpästä,kun vuonna 1966 talvella menin Kaustajärven vartiolle rajajääkäriksi.Latu kulki majan ohi jossa joskus kävimme lämmittelemässä ja eväspalaset nauttimassa.
Joskus 1970 luvun paikkeilla majan purkivat Juvanjoen kalastuskunta ja siirsivät Syvän rannalle kunnan maalle.
Mökkivaaran mökki on siis melkotarkkaan pari kilometriä linkkikartan Kalliolasta suoraan pohjoiseen. Johan selvisi. Ilmeisesti tuolle paikalle johtaa tiekin linkkikartassa ja taitaa olla, että Alpo sitä paikkaa jo aikojen alussa (siis edellisemmässä linkissä) oikeaksi tarjosi. Mutta lähellä ainakin ollaan. Hyvä näin.
Suuret kiitokset niin vanhalle konkarille Alpolle kuin uudelle tuttavuudelle Markulle ja tervetuloa palstoille. Yhdessä pinnistäen saamme aikaan jopa oikeaa tietoa, nyt tarkoitan jo kaikkia lukijoita.
Kiitos Markku. Olihan se paikka merkattu vanhaan karttaan mutta minun vanha silmä ei vain keksinyt. Ei paikka ollut siinä autotien kääntymispaikassa vaikka ilmakuvassa näyttis siltä. Hyvä puolukkapaikka siinä kuitenkin oli.
Laitetaas nyt linkki lähes oikeaan paikkaan ja lopetetaan turha etsiminen koska kämppä on viety pois.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=K%C3%A4mp%C3%A4n+paikka&srs=EPSG%3A3067&y=6905376&x=693049&lang=fi
Salapoliisityön päätteeksi löytyi Mökkivaaran kämpän kuvakin.
Kiitos, kiitos, kiitos. En olisi voinut painajaisunissanikaan kuvitella, että ohjelmasarjassa ”Kadonneiden kämppien jäljillä” onnistuttiin näinkin hyvin.
Vaikka kuva vastaa muistikuvaa, on tämä oikea valokuva paljon tarkempi.
Oli varmaankin vuosi 1964, kun me Kaustajärven koulun oppilaat kävimme Mökkivaaran kämpällä hiihtäen retkellä. Meillä oli silloin opettajana Svenskin Tellervo. Mukavat muistot jäi siitä matkasta. Kämppä oli karu, mutta kamina toimi. Mukava nähdä tuo kuva.
Kipa Sihvola
Partiolaiset myyvät lettuja ja kahvia kylätalolla tänään alkaen klo 12 .Samalla uudet partiolaiset voivat ilmottautua sekä yhdessä suunnitella tulevaa toimintaa.
Kylätalo ja kierrätystori ovat myös avoinna.
Tervetuloa ostoksille ja tukemaan nuorten hyvää harrastusta.
No, nythän se selvisi, miksi ELY-keskus aikoi muuttaa Kaustajärven viittakilpiin nimen Mökkivaara. Kyllä Kuopiossa tiedetään. Tosin taaskin vanhan kartan äärellä, jos mökki kerran on siirretty muualle.
Ierikka
Saukkosen Markku kuuleman mukaan osaa kertoa, milloin Värtsin Takojat on perustettu ja mikä oli sitä edeltäneen partiolippukunnan nimi ja milloin se aloitti toimintansa. Ja oliko välissä tauko?
Niitä ennen leikittiin Pitkäsen Eskon kanssa partiotoimintaa Baden Powelin julkaiseman käsikirjan opastuksella. Meillä oli huivit ja olipa partiomajakin, Jänisjoen penkereeseen kaivettu, katettu kuoppa. Se sijaitsi Valkosesta talosta Väyrysen suuntaan, vastaan tulevan ison viemäriojan lähellä.
Retkiäkin teimme, jopa yösellaisia. Mieluisin vaelluskohde oli Ryösiönjoen varsi Ilomantsintieltä vasemmalle.
Emme yöpyneet missään mökeissä, vaan teltasta, jonka äiti oli tehnyt lakanakankaasta. Kukaan ei ollut kuitenkaan neuvonut, että teltassakin pitää olla räystäät. Niinpä kerran sateisena yönä vesi valui seiniä myöten alas ja imeytyi niistä makuualustalle. Aamulla olimme ihan märkiä.
Kerran tehtyämme ekskursion – siis tutkimusmatkan – leiripaikan ympäristöön lampaat söivät eväsleipämme. Onneksi löysimme lähiseudulta ystävällisen talon, josta saimme sen verran leipää, ettei tarvinnut kesken retkisuunnitelman tallustella äitiä avuksi huutamaan.
Hyvin mieluinen retkikohde sijaitsi Miljoonakallion läheisellä Hernelammella. Siellä oli ja on varmaankin vieläkin – pitääpä kömpiä katsomaan – pieni kolo kallion kyljessä. Kuvittelimme, että se on ihan luola. Ainakin se viritti mielikuvituksen luolaelämästä.
Merkittävä omatekoisen partioelämän vaiheista oli käytettynä ostettu satulareppu. Kun sen ensi kertaa väänsin selkääni, tunsin olevani isokin erämaanvaeltaja.
Sitten kun oli kulunut vuosia noista retkistä ja olin aloittanut opinnot teologisessa tiedekunnassa, pyysivät silloiset partiojohtajat minua pitämään jumalanpalveluksen leirillään. Muistelin, että se olisi tapahtunut Pitajärvellä. Mutta siskoni Pirkko kertoi, että leiri olisi ollut Kukkolammella. Kaivoin esille valokuvan, jossa näkyy kivistä kyhätty alttari ja sen päällä krusifiksi. Taustalla on tyyni järvi ja sen vastaranta on selvästi Kukkolampea. Ja kuinka ollakaan Luppotupahan sillä paikalla on nykyään.
Kävin Pirkon kanssa Luppotuvalla. Hän keitti nokipannukahvit. Totesin, että nuorin sisaruksista muistaa vanhinta paremmin. Tässä sitä silloin veisattiin ja minä opettelin messuamaan ilman piispallista lupaa. Tai saattaa olla, että vain virttä veisattiin tektinluvun, rukouksen ja -tietysti – ”saarnan” ohella.
Niin, siis Saukkosen Markku – ja muutkin jotka tiedätte ja muistatte – millaisia ovat partion vaiheet Värtsilässä? Ja tietysti myös sotia edeltäneet ajat kiinnostavat!
Ierikka
Siikaverkkoja pidän ”protestitaukoni” jälkeen taas Kukkolammessa, Luppomaja on ollut kaljaporukan jäljiltä siivossa, toivottavasti aamulla muistan ottaa jätesäkin mukaa (monet kerrat unohtanut) ja siivota paikan!
Luppomajan niemessä on varmaankin partiolaisten jäljiltä koivusta tehty risti, se oli paiskattu pitkin kankaita, nyt se sitten nojaa petäjää vasten arvoisallaan paikalla nuotiopiirin ääressä.
Ennen kuin joku kirjoittaa pyytämiäni tietoja partiotoiminnasta Värtsilässä, korjaan ja lisään edellä olevaa tekstiäni.
Partioliikkeen perusti vuonna 1907 kenraalimajuri Robert Stephenson Smyth Baden-Powell, sittemmin lordi Baden-Powell of Gillwell. Suomeen liike tuli vuonna 1910. Vuonna 2012 oli Suomessa partiolaisia noin 60 000 ja lippukuntia noin 820.
Tunnus ”Ole valmis” sisältää paljon muutakin kuin solmujen tekemistä.
On aihetta kiittää kaikkia Värtsilän partiotoimintaa johtaneita ja siihen osallistuneita. Ja toivottaa intoa edelleen ja toivoa myös tuoreita voimia lasten ja nuorten hyväksi.
Ierikka