Pian on se aika vuodesta, jolloin abiturientit ahertavat kirjoitusten parissa. Äidinkieli taitaa olla niitä aineita, jotka käsitellään ensimmäisenä. Lueskelin Joensuun Seutukirjaston varastossa vanhoja asiakirjoja. Käteeni osui Värtsilän Suomalaisen Reaaliyhteiskoulun vuosikertomus lukuvuonna 1907 – 1908. Kaikki tässä kirjoituksessa esiin tuomani seikat ovat lainausta tuosta vuosikertomuksesta, siis ajalta, jolloin Suomi ei ollut vielä itsenäistynyt.
Värtsilän suomalainen reaaliyhteiskoulu aloitti ensimmäisen toimintavuotensa syyskuun 2. päivänä 1907 nuorisoseuran talossa Värtsilän-kylässä. Luokkahuone on ollut tilava, valoisa ja ilmava. Koska kouluun kirjottautui paljon oppilaita – 55 – on luokka suomessa, ruotsissa ja matematiikassa ollut jaettuna kahteen osastoon.
Kouluneuvosto ja johtokunta
Kouluneuvostoon ovat kuuluneet: Kirjanpitäjä Yrjö Lindqvist, puheenjohtaja, Rouva Tyyne Puhakka, Insinööri Elim Gauffin, Lautamies E. Käihkö, Asemamies A. Toivari.
Koulun johtokuntaan: Rahastonhoitaja Kust. H. Koskelo, puheenjohtajana, Urkuri F. Holmström, varapuheenjohtajana. Muita jäseniä: Rouvat Hilma Eskola, Maria Simonen ja Ida Siitonen, Opettaja Eero Siitonen, Poliisikonstaapeli S. Häkkinen, Viilari Juho Maaranen, Kaupanhoitaja M. Bamberg, rahastonhoitaja sekä Neiti Sohvi Reijonen.
Varajäseniä: Valssari Juho Kosonen, Maanviljelijät J. Käihkö ja P. Nissinen. Mielestäni edellä mainitusta luettelosta käy mukavasti ilmi sen aikaista Värtsilän elinkeinorakennettakin ikään kuin rivien välistä.
Opettajat ja oppiaineet
J. F. Holmström, urkuri, laulua. Rauha Jokela, ylioppilas, matematiikkaa, ruotsia ja voimistelua. Sohvi Reijonen, johtaja, uskontoa, suomea, maantietoa, historiaa, kaunokirjoitusta ja käsitöitä. Eero Siitonen, kansakoulunopettaja, veistoa.
Oppiaineita ovat olleet: Uskonto, Suomenkieli, Ruotsinkieli, Maantieto, Historia, Matematiikka, Kaunokirjoitus, Voimistelu, Käsityöt ja Laulu, tunteja yhteensä 30.
Oppi- ja lukukirjat
Oppikirjojen luettelossa ei ole minulle yhtään tuttua teosta paitsi uskonnossa. Siinä oppikirjana on käytetty myös Pyhää-Raamattua sekä Virsikirjaa. Suoritettuja oppimääriä eri aineissa en käy tässä luettelemaan, mutta esim. Suomenkielessä on ollut Sisästälukua, Oikeinkirjotusta ja Kielioppia. Käsitöissä (tyttöjen) on tehty pieluksenpäällinen, pöytä-, tarjotin- ja esiliinoja sekä pyyhkeenpeitteitä. Ruotsinkielessä opetuskielenä on osaksi ollut ruotsi!
Oppilaat
Oppilaita oli siis 55, joista poikia 28 ja tyttöjä 27. Uskonnoltaan oppilaat olivat luterilaisia kahta lukuun ottamatta. Äitinkielekseen kaikki ovat ilmoittaneet suomenkielen. Oppilaiden vanhemmista on ollut virkamiehiä 2, Kauppiaita 3, Käsityöläisiä 6, Talollisia 23 ja Työmiehiä ja muita maalaisia 21.
Oppilaita on ollut Pälkjärveltä, Tohmajärveltä, Kiteeltä, Soanlahdelta, Ilomantsista, Koverosta ja yksi jopa Viipurista. Luettelen ne oppilaat, joiden kotipaikaksi on merkitty Värtsilä (kylästä ja tehtaasta): Helli Heiskanen, Arvo Henriksson, Eemil Henriksson, Anna Hiltunen, Bertil Holmström, Eino Kakkonen, Arvi Koikkalainen, Impi Kosonen, Martta Nousiainen, Onni Nousiainen, Valto Nousiainen, Otto Raninen, Albert Tenhunen, Lempi Tirkkonen, Impi Turunen.
Tohmajärveltä on Bamberg -sukunimellä peräti viisi oppilasta. Juvosia kaksi, Käihköjä kaksi, Sallisia kaksi, Tiitisiä kaksi samoin kuin Treuthardteja. Tohmajärveläisistä löytyy myös sukunimet Harald, Hämäläinen, Immonen, Juvonen, Laukkanen, Niiranen, Olkkonen, Partanen, Riikonen, Skutnabb, Tenhunen, Tietäväinen ja Väänänen.
Oppilaiden keski-ikä on ollut 13,0 vuotta. Kaikkien oppilaiden keskiarvo on Käytöksessä 10, Huolellisuudessa syksyllä 6,9 ja keväällä 8,1 ja Edistyksen keskiarvo on syyskaudella 6,3 ja keväällä 7,1.
Oppilasten terveys
Terveys on ollut ylimalkain hyvä. Kevätlukukauden alkupuolella paikkakunnalla liikkuva influenza hätyytteli kuitenkin oppilaita haitaten jossain määrin koulun työtä.
Kun silmäilin poissaolotuntien syitä ja lukumäärää yllätyin seuraavista luvuista: Tapaturma 309 (jollekin pojalle on ilmeisesti sattunut tapaturma kevätlukukaudella), Ihotauti 263, sitä on ollut saman verran tytöillä ja pojilla, Influenza 293, tätä enemmän tytöillä. Mitä lienevät sitten olleet Kaulatauti ja Pistokset. Koulun lääkärinä on kevätlukukaudella ollut tehtaan lääkäri.
Oma rakennus
Värtsilän yhteiskoulu.
Koulun oma rakennus on tekeillä. Helmikuun 6. pnä asetettiin se peruskivi, jonka ja sen alle lasketun rakennushankekertomuksen sisältävän laatikon muurasivat koulun nuorimmat oppilaat Iina Väänänen ja Kaarlo Sallinen.
Pääsyvaatimuksia lukiessani hämmästelin, kun kaunokirjotuksessa tuntui riittävän välttävä taito, kun taas suomenkielessä edellytettiin selvää sisästälukutaitoa sekä kykyä luetun kertomisesta omin sanoin. Sanaluokat ja lauseen pääosat oli myös hallittava, mutta oikeinkirjoitustaidoksi riitti välttävä suoritus.
Kouluun pyrkivällä oppilaalla tuli olla todistus ennen saamastaan opetuksesta sekä papintodistus, jossa on mainittu hänen syntymäpaikkansa, ikänsä, vanhempain nimi ja ammatti sekä onko oppilaassa ollut rokko tahi onko hänet rokotettu. Pääsytutkinnossa tulee oppilaalla olla mukana paperia ja lyijykynä.
Värtsilän Suomalaisen Reaaliyhteiskoulun toimintakertomuksen on toukokuun 29. pnä 1908 päivännyt ja allekirjoittanut Sohvi Reijonen.
Tellervo
Sohvi-neiti on kaiketi johtanut koulua! Hyvin hän on hallinnut tuon aikaista ”äitinkieltäkin”. Lukeminen ja kirjoittaminen suomeksi ei liene ollut vielä kovin yleinen taito. Nimikirjoitukseksi riitti monelle puumerkki.
Sekin kiinnittää huomiota, että ns. sivistyneistön lisäksi hallinnossa on ollut tehtaan työväestön ja viljelijöitten edustus. Tämä lienee ollut poikkeuksellista siihen aikaan.
Palaan tähän parin vuoden takaiseen juttuni.
Eilen Arkistopäivillä Joensuun maakunta-arkistossa
löysin ”penkojaislaatikosta” Värtsilän Yhteiskoulun
kertomuksen lukuvuodelta 1926-1927. Kannessa on
omistajan nimikirjoitus. Koska julkaisusta on jo melkein
sata vuotta, voinen mainita että siinä lukee T. Sistonen,
hän on saanut silloin päästötodistuksen V:ltä luokalta.
Täytyy nyt miettiä mitä vihkosella tekisin, ehkä lahjoitan
sen eteenpäin jollekin joka siitä kiinnostuu.
*
Makasiinkierroksella oppaamme otti esille kansion
”Tohmajärven ja Pälkjärven pienet asiakirjat”. Hän
oli valinnut sieltä pari esimerkkiä. Kuinka sattuikaan,
toinen näyte oli Kenraalinkylästä ja toinen Pälkjärveltä!
Siitä koosteesta saattaisi löytyä muutakin mielenkiintoista.
Päänimeke oli Ilomantsin tuomiokunta 1898.
Olipa mielenkiintoinen löytö tuo Värtsilän yhteiskoulun vuosikertomus. Jos mahdollista, voisitko sen lähettää katsottavaksi. Palauttaisin sen lähetyspostimerkkikuluineen sinulle takaisin.
Terv. Vesa Lehti, Perkiöntie 18A, 01670 Vantaa.
Tellervon kirjoitukset ovat todella mielenkiintoista kotiseutuhistoriaa. Oli hyvä, että parin vuoden takainen juttu palautui takaisin Värtsin palstoille.
Oli tarkoitus osallistua arkistopäivään. Mutta eläkeläisen kiireet tulivat esteeksi. Tänään pääsen kuitenkin Sukututkijain seuran kokoukseen kuulemaan Rädyn suvun tarinaa.
On se muuten ollut tämä Värtsilä aikanaan monella tavoin edistyksen kärjessä. Nyt Itä-Suomen yliopisto jatkaa Joensuun yliopiston aloittamaa loistavaa työtä. Toivottavasti sitä ei siirretä kokonaan Kuopioon! Politiikan pelinhenki pelottaa.
Aikoinaan Johannes Virolainen sai aikaan sen, että perustettiin kolme korkeakoulua: Joensuuhun, Kuopioon ja Lappeenrantaan. Kaikki kehittyivät yliopistoiksi. Nyt näistä kolmesta on keskittämisen nimissä jäljellä kaksi. Jos trendi jatkuu, niin seuraava vaihe on nimen muutos: Itä-Suomen tilalle tulee iskevämpi ja painomustetta säästävämpi Kuopio. Joensuuhun jää filiaali.
Joensuussa olevan Wärtsilä-talon nimeä ei ole muutettu, kun tietääkseni Wahlforssin tahto oli ollut, että talon nimessä säilyy lahjoittajan nimi.
Tästä ajankohtaiseen mieliaiheeseeni aasinsillan – siis Jänisjoen – yli: Miten käy Värtsilän kirkon ja Wärtsilä-Yhtymän lahjoittamien urkujen? Ymmärretäänkö Helsingissä ”äitinkieltä”, kun/jos kerjuulle mennään? Soittaako vielä joku urkuri Holmströmin tavoin Värtsilän kirkon urkuja. Hän soitti Värtsilän rautatehtaan hankkimia urkuja kirkossa, joka paloi v. 1941. Entä v.1950 vihityn kirkon urkuja, jotka ovat rautatehtaasta aloittaneen Wärtsilä-Yhtymän, nykyisen Wärtsilä Oyj:n, lahjoittamat???
Wilhelm Wahforssin sydän oli Värtsilässä vielä v. 1938 Helsinkiin muuton jälkeen. Siitä on osoituksena Tohmajärven Peijonniemeen rakennettu Uusi-Värtsilä sulattimoineen. Nyt se on muisto tuosta sydämen rakkaudesta. Jääkö Tohmajärven Värtsilässä vielä seisova kirkko vain rappeutuvaksi muistomerkiksi siitä sydämen rakkaudesta, joka sykki Helsingistä saakka vielä 1950-luvulla Leminrinteen alapuolella, Alangon peltojen laidalla?
Tellervolle vieläkin kiitos! ”Joka ei tunne menneisyyttään, sillä ei ole tulevaisuutta.”
Pottupappi
P.S.
Koulujen nimistä pari sanaa. Kun menin Värtsilästä Joensuuhun kouluun, valitsin äitini entisen koulun, joka oli muuttanut evakossa nimensä Värtsilän keskikoulusta Joensuun keskikouluksi. Mutta Tohmajärven lukio se jatkaa Tietäväisen koulussa. Tässä ei ole kysymys nurkkapatriotismista, vaan kotiseutuhengestä. Onneksi meidän loistava ala-asteemme on vielä Värtsilän koulu. Ainakin tienvarressa niin ilmoitetaan, mikäli lasten ilmeet puhuvat totta, niin perinne säilyy.
Pottupappi
Vesa Lehti.
Ilman muuta saat vihkosen tutkailtavaksesi
lähiviikkoina.