Tyynen baari nykykuosissa.
Värtsilän kyläraitin historiaan kuuluu olennaisesti Malvelan Tyynen baari, joka vuosikymmeniä sitten vaikutti nykyisen Majatalo Sinilinnun vastapäätä, ensimmäisessä talossa Tikan kaupalta heti Savikolle päin.
Minulla itselläni on muutamia muistikuvia nuoruusvuosiltani silloisesta Tyynen baarista – ainakin kuppilan omenaporeen maku maistuu suussani edelleen. Muistan Tyynen olleen minua kohtaan topakka, mutta aina niin ystävällinen täti.
Luvattomat mopoajeluni ja Tyyne ovat myös muistoissani; ukillani Ukko-Topilla oli pappatunturi, jolla jo kymmenen ikävuoden korvilla sain kurvailla ainoastaan Lintulan pihapiirissä. Mutta hyvin nopeasti reviirini kävi auttamatta liian pieneksi, polte pihapiirimme ulkopuolella ajeluun kasvoi, kuten ylivilkkailla pojanvesseleillä yleensä tapana on. Sopiva karkuväylä löytyikin sitten aina Topi-ukin ja Lintusen Kallen peltojen kautta kohti Lemin rinnettä ja Selkäkylää.
Tyynellä, joka kuppilan ikkunasta kylän tapahtumia aktiivisesti seuraili, oli tapana Maija-mummilleni tien taakse samoin tein pirauttaa ja kertoilla, että taasen se pojanvesseli-vintiönne karkasi ukon mopolla luvattomille teilleen…
Sattumoisin selailin Sinilinnun nettivieraskirjaa, missä Tyynen baarin nykyinen omistaja, paluumuuttaja, kyläaktiivimme Eira kyseli talonsa historian perään. Siltä istumalta päädyin heti soittamaan hänelle. Totesimme, että Värtsi on kanava, minkä kautta makoisia tarinoita hän voisi talostaan saada ja samalla me kaikki Värtsin lukijat.
Tyynestä Eira on kuullut puhuttavan mm. nimellä Kuppilan mummo… Hänellä on myös omien vanhempiensa muistoja paikasta. Meillä on hämärän peitossa, oliko baarilla ns. virallista nimeä?
Kertomukset, kuvat ja muistot olisivat erittäin tervetulleita. Kävitkö itse silloin siellä? Kerro muistelosi!
Pari mielikuvaa aiheesta; rakennuksen ulkoseinässä oli julkisivulla Veikkaus Oy.n peltinen logo, joka jätti seinälaudoitukseen pysyvän jäljen. Baarinpitäjää sanottiin Kahvilan Tyyneksi.
1940 – 1950 ko rakennuksen rakensi kauppias A. Tuupainen.
Siinä toimi hänen vaate- ja asusteliikkeensä useita vuosia.
Kauppppias kierteli myös syrjäkylillä myymässä tuotteitaan.
Kotikylälläni kauppiaan asemapaikkana oli tietty talo, ja
muistan että minulle ostettiin tältä kauppiaalta ainakin
golf-housut (silloista pikkupoikien muotia).
Baarissa en muista käyneeni, olin lähtenyt jo kauemmaksi
paikkakunnalta.
Ps
Vaimo sanoo muistavansa vieläkin tuon vaatetusliikkeen
näyteikkunan 60- luvulta. Vaaleanpunaiset naisten alus-
housut (punttipöksyt) olivat näyttävästi esillä.
Kaupunkilaistytölle ikkunasomistus jäi pysyvästi mieleen.
Linja-auto pysähtyi sopivasti viereisen kaupaliikkeen
pihassa.
Olimme sisarukset kolmistaan sukuloimassa lapsena tätimme luona Saaroisissa. Kauppias Tuupainen tuli sinne kaupalle ja täti sanoi, että ostakaapa nyt lapset äitille tuliaiset häneltä.Ja niin tehtiin kaupat, vähistä rahoistamme ostimme äitille tuliaisiksi alushameen.
Matka tehtiin postiautolla ja Iivana-setä haki hevoskyydillä matkalaiset perille. Täti oli voitelemassa piirakoita ja hyviltä ne maistuivatkin.
Mielenkiintoista! En tiennytkään, että tässä ollut vaatekauppakin silloin joskus. Äitini muisteli taannoin niitä aikoja, kun muutettuaan Värtsilään 60-luvun puolivälissä (ja sittemmin avioiduttuaan isäni Sulo Varosen kanssa), että Sulo oli käynyt tupakin ostossa tällöin silloisessa Malvelan Tyynen baarissa ja äitini olisi tällöin baarin ovella myös pyörähtänyt. Muisti miten baarin tila oli puolillaan tupakin savua täynnä, pöydissä istuskeli immeisiä olutpullojen/tuoppien äärellä. Ko. baarin aikainen ns. ”heiluri-ovi” on muuten edelleen jäljellä ja muistona ko. ajoista. Näyteikkunat ovat poistaneet myöhemmin remonttien yhteydessä. Viimevuonna poltetusta piharakennuksesta löytyi mm. näitä vanhoja tavaroita, esim. ”Veikkaus” viiri, yms. vanhaa tavaraa. Toimitin niistä osan kesäteatterin reksiviitaksi, jos tarvitsisivat esim. jossain näytelmässä. Ostinn muuten tämän kiinteistön Malvelan Tyynen tyttäreltä, Seijalta vuonna 2003.
Värtsilän Kisan kioskista olisi myös mukava saada juttuja ja muisteloita, se kuitenkin taisi toimia ainakin kolmessa eri paikassa; Yhteishyvän luona, leirintäalueella ja rajalla.
Kisan historiakírjassa ainakin löytyy kuvia toiminnasta, tulisikin skannata niitä myös tänne!
Tyynen kuppilassa tuli käytyä kymmenet kerrat. Enimmäkseen kesäisin tai alkuillasta lähinnä pajatsoa pelaamassa. Yleensä käydessäni oli muitakin asiakkaita pöydissä, joissa itse en juuri istuskellut, ehkä joitakin munkki-limpsoja lukuunottamatta.
Baari oli siinä suhteessa sisustukseltaan poikkeuksellinen, että mitään palvelutiskiä tai luukkua ei ollut ollenkaan, vaan asiointi tapahtui tuon aiemmin mainitun heilurioven kautta, jonka takana oli pieni hyllyhuone, siis myymälä, jonka hyllyillä oli pikkubostonit ja muut välttämättömyystarvikkeet.
Mutta itselle se tärkein, pajatso, sijaitsi samalla takaseinällä heilurioven kanssa, sen oikealla puolella. Pajatso toimi 10 mk kolikoilla. Muistan järkyttävän yllätyksen, kun yllättäin ja tietämättä pajatso olikin vaihdettu 20 mk kolikoilla toimivaksi. Sehän kävi jo kukkarolle, eikä säästetyt 10 mk kolikotkaan enää kelvanneet. Enteilikö tämä jo suurta talouskasvua ja inflaatiota, sillä 1963 alustahan mainitut markat muuttuivat vastaaviksi penneiksi. Pennipajatsoa en Tyynellä sitten enää koskaan pelannutkaan, enkä tullut sellaista siellä näkemäänkään.
Mitä ilmeisemmin käyntini ajoittuvat 1960-luvun alkuun, joten vaatekaupan, jota en kylläkään muista, on täytynyt sijaita siinä ennen 60-lukua.
Ei sillä Tyynen Kahvilalla mitään muuta nimeä kai ollut. Ja miksi olisi ollutkaan. Toista kahvilaa ei ollut missään lähettyvillä. Kahvila se oli. Ei Baari. Kuuma mehu ja munkki, se vasta oli jotain. Ykkös pilsneristä en tiennyt. Joskus maistoin ja hirveaää se oli. Pullotuotteista muistan sellaisen kaakaon missä oli repäistävä alumiininen korkki. Se oli hyvää.
Tyynen miehen nimeä en muista, mutta me pojat sanottiin häntä ”Ukko-Jööksi” . Nimi tulee siitä että hän hätisteli meitä poikia ja sanoi pelottavan karhealla äänellä ”mie oon paha mies, jöö”
Heillä oli kaksi kaunista tyttöä ja isommat pojan yrittelivät varmaankin tehdä tuttavuutta tyttöihin ja varmaankin sen vuoksi hän ajeli meitä kaikkia kaksilahkeisia pois jonnekkin. Ja esitti pahaa miestä.
Tehtiin joskus Ukko Jöölle pientä kiusaakin. Laitettiin ”Pirunviulun” lanka siihen asunnon puoleisen ikkunan lautaan ja vedettiin rihma Irtolan kaupan luo (vai olikohan se jo Hurrin kauppa). Soitettiin sieltä käsin pirunviulua pikilapulla ja Ukko Jöö ryntäsi ulos. Mutta eihän se pimeässä meitä keksinyt
Kerran lähdettiin Kahvilasta ja päätettiin mennä Kisan kioskille syömään jätskit. Tarjosin yhdelle tytölle kyydin pyörän tarakalla. Ei huomattu että kaupan kohdalla oli Liikkuvan Poliisin partio ja antoi minulle sakot kahdestaan ajamisesta. Koetin venkoilla että ei kai näin pienen tytön kulettamisesta koko sakkoa pitäisi… jos puolilipulla pääsisi. Sanoi että jos on alle 10 vuotta niin olisi pitänyt olla lastenistuin. Kysyin vielä että saisiko samaan hintaan ajaa vielä toiset 50m siihen kioskille, mutta ei antanut. Alkoi uhkailla lisäsakolla suun soitosta
Mainittu heiluriovi on edelleen paikallaan ja toiminnassa. Nukun ex baarissa yöni. Hyvin nukuttaa!