Värtsilän teatteri-ihme

Seitsemän veljestä värtsiläisten tulkitsemana.

Jussi Koski (vas.) ja Kalle Viherpuu tulitikkuja lainaamassa.

Kalle Viherpuun oltua jonkin aikaa ohjaajana alettiin puhua Värtsilän teatteri-ihmeestä, ja sitähän se olikin. Kunnassa oli noin 5 000 asukasta ja ensimmäisellä näytäntökaudella katsojia yli 10 000. Innostus tarttui näyttelijöihinkin, haluttiin aina vain täysipainoisempia esityksiä. Valaisintekniikkaa paranneltiin arpajaisten turvin.

Teatteriin oli kiinnitetty lahjakas ja monipuolinen ammattilainen Helvi Andersin-Pulkkinen, jonka kauniisti laulava unkaritar Zsofi jäi mieleeni. Hän ohjasi myös lukuisat tanssit. Säestyksestä huolehtivat pianolla Onni Varis ja viululla Pekka Pulkkinen, Helvin parempi puolisko. Hänen trionsa soitti myös tanssimusiikkia näytelmän jälkeen. Samoin teatteriväkeä tanssitti torvisoittokunta. Myöhemmin teatteriin kiinnitettiin pianisti Lahja Niemi.

”Seitsemän veljestä” sai ensi-iltansa itsenäisyyspäivänä. Se vaati paljon vaivaa ja uurastusta sekä lavastuskikkoja. Yhtenä lavastajana ollut Väinö Lötjönen kertoi, että esimerkiksi saunakohtauksessa saatiin aidot löylyt viemällä ämpärillinen kiviä ennen näytöksen alkua keskuslämmitysuuniin kuumenemaan. Punahehkuiset kivet pantiin sitten pahvista maalattuun ja pellillä suojattuun saunanuuniin, ja niin veljekset saivat kipakat löylyt.

Torvisoittokunta tahditti.

Viherpuulla oli oma ohjaustyylinsä. Kerran hän vei Lötjösen Vienon ja Savolaisen Sirkan puvustoon ja käski leveälle pöydälle pitkälleen huutamaan. Äänenmuodostusta, luulen. Itse lähti pois ja tytöt huusivat ja huusivat, eikä Kallea kuulunut takaisin.

Temperamenttia Kallesta löytyi toisinaan kipunointiin asti. Ojensipa hän kerran minuakin: ”Etkö tyttö (sensuroitu) tiedä, ettei koskaan, koskaan saa kääntää selkäänsä yleisölle”.

Kalle Nummisuutarien Eskona.

”Nummisuutareilla” juhlittiin Kalle Viherpuun 30-vuotista taiteilijataivalta. Arvostelijat eivät säästäneet superlatiiveja hänen Esko-roolinsa kohdalla. Muutenkin tämän maaseututeatterin taso yllätti. Viherpuu houkuteltiin sitten filmaus- ja muihin puuhiin Helsinkiin. Hänen tilalleen johtajaksi tuli 1939 Kasse Salminen, jonka aika Värtsilässä jäi lyhyeksi.

Kun miehet syksyllä kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, teatterin toiminta päättyi. Kansantalolla järjestettiin yleisöjuhla, johon osallistui kansalaisia korkeinta Värtsilässä ollutta sotilasjohtoa myöten.

Kirjoitus on Vanhan Värtsilän teatterista kertovan kirjoitussarjan neljäs osa. Aiemmat olivat “Vanhassa Värtsilässä näyteltiin” (15.1.), “Ensin näytelmäseura” (18.1.) ja “Kalle tuli Kansantaloon” (21.1.). Kirjoitukset löytyvät Ajan patinaa -palstalta. Sarja jatkuu.

Share

1 comment for “Värtsilän teatteri-ihme

  1. Hieno tämä Värtsilän Työväen Näyttämöstä kertova sarja! Näytelmäseura oli perustettu samoihin aikoihin, kun Värtsilän Nuorisoseura on rekisteröity. Ilmeisesti nuorisoseuran toiminta on alkanut jo aiemmin. Palaan asiaan myöhemmin omana aiheenaan, mutta otan mielelläni vihjeitä vastaan, jos lukijoilla on tietoa Nuorisoseuran alkuvaiheista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *