Pakkasta taisi olla 25 asteen paikkeilla helmikuisena iltana, kun polkaisin Awo-merkkisen moottoripyörän maantien varressa käyntiin ja läksin ajamaan kohti kirkonkylää. Tie oli jäinen ja jalkoja joutui viilettämään pysyäkseen pystyssä. Tästä seurasi, että jalat töksähtelivät kivuliaasti tiellä oleviin jäätyneisiin hevosenkokkareisiin.
Ajovarusteina olivat kumitakki ja housut, päässä ”lentäjänlakki” ja naamalla muovinen ”suppilo” kasvosuojana. Jalassa minulla oli kumisaappaat. Selässä oli eväsreppu, jossa oli murkinaa ja Airam-termospullollinen pannukahvia. Voisin sanoa, ettei vauhti päätä huimannut, talvikelin huomioiden ajonopeus saattoi olla 40 – 50 km/tunnissa. Mutta tosimieshän ei valita, vaikka jäätävä viima olisi kuinka kangistanut. Onneksi työmaalla oli lämmin koppi, jossa voi hetken sulatella itseään ennen yötuurin aloittamista.
Käskynjako
Työnjohtaja jakoi työt muutamalle kymmenelle miehelle. Nuoremman sekatyömiehen roolina oli hyvin usein lumityöt. Kuorma-autot ajoivat työmaa-alueelta lumia Räykynvaaran juurella oleviin lumikasoihin. Koska silloin ei ollut kauhakuormaajia eikä Catepillareita kuului lumikasojen lapiolla tasoittaminen nuoremmille sekatyömiehille. Lähtemättömästi mieleeni on jäänyt aamuöinen tunnelma, kun jo väsytti, nukutti ja vilutti.
Luonnon valoa
Räykynvaaran lumikasoilla ei ollut muuta valaistusta kuin pilvien raosta kurkistava kuu. Lisäksi taivaalle heijastelivat Vanhan Värtsilän ja Niiralan valot. Silloin tällöin rajan toiselta puolelta välähti taivaalle myös valorakettien kaaria. Yötuuri loppui aamuseitsemältä ja uudet, levänneet miehet astuivat remmiin. Yövuorolainen pääsi taas moottoripyöräilemään reilut kymmenen kilometriä.
Hiljaiset sillat
Kun nyt 52 vuotta myöhemmin ylitän autolla tai moottoripyörällä (harrastus virisi uudelleen eläkevuosina) Jänisjoen siltaa Värtsilässä, muistan usein nuo Räykynvaaran öiset lumityöt. Tuntuu ihan hyvältä, että olipahan mahdollisuus olla ns. työttömyystöinä rakentamassa näin laadukasta siltaa, joka on kestänyt isältä pojalle. Täytin sinä talvena kahdeksantoista vuotta!
Johannes
Harmillista..
Värtsissä on monia kirjoituksia, joita en valitettavasti ole nähnyt. Tämä on yksi niistä. Sain tietää Värtsistä vasta myöhemmin, joten alkupuolen artikkelit jäivät lukematta. Olen selannut niiden otsikoita tuossa kuukausiarkistossa, mutta otsikoista ei aina selviä mistä on kysymys. Sen hetken kiinnostus sitten ratkaisee mikä luetaan ja mikä ohitetaan.
Tässä kertomuksessa on siis kyse Jänisjoen siltatyömaasta. Mikähän talvi lienee ollut?
Minäkin olin samalla työmaalla niinkuin Johanneskin. Olin jopa kaksi pakkaspäivää, tai – yötä. Minun tehtävänä oli merkitä niitä Räykyn lumikuormia ylös, että automiehet saivat palkkansa. Toinen yö seisottiin joen jäällä. Jotain merkittiin siinäkin ylös. En muista mitä.
Työmaan toimisto oli siinä postitalon oikeassa päädyssä. Olin viemässä näitä kirjaamiani lappuja toimistoon kun pomo oli soittamassa ”päämajaan”, joka oli Syrjäsalmen siltatyömaa Kiteellä. Työnjohtaja kysyi ”saako alle 18 vuotias olla töissä?”. Minäkin kuulin vastauksen puhelimesta ”Ehdottomasti ei !”
Niin päättyi minun lupaava sillanrakentajan ura kahteen työpäivään -tai yöhon.
Artikkelissa ”jänisjoen vanha silta” on kuvat sekä vanhasta että uudesta sillasta.
https://www.vartsi.net/2012/03/12/janisjoen-vanha-silta/