Värtsilässä löytyy ajatuksia, jotka kaipaavat jatkotoimia. Ehdotukset Värtsilä-säätiöstä, Arppen Pihasta, Jänisjoen rantojen kaavoittamisesta asuntotonteiksi ja hiihtolatujen kunnostusrahastosta olkoot tässä esimerkkeinä. Raha-automaatin puuhaamista on toivottu, samoin puhelinolojen parantamista ja koulukyytipysäkeille tuulensuojia jne.
Toivottavasti ideat eivät jää ilmaan heitetyiksi ajatuksiksi. Niistä on eniten hyötyä, jos ne saadaan toteutetuiksi. Värtsilässä pitäisi kehitellä epävirallinen toimeenpaneva komitea, joka huolehtisi tällaiset esiin nousevat yhteiset asiat päättäjien tietoon ja käsiteltäviksi. Silloin ne alkaisivat rullata eteenpäin ja saataisiin selvitetyksi, mitä kunta toteuttaisi, missä voitaisiin tehdä hedelmällistä yhteistyötä ja mikä jäisi paikkakuntalaisten omalle kontolle.
Seurasin entisaikaan työni puolesta, miten kunnalliset luottamushenkilöt oma-aloitteisesti keräsivät ihmisten toiveita esitelläkseen niitä kunnassa, jossa viranhaltijat sitten tekivät voitavansa auttaakseen asukkaita. Kunnastahan on suorat yhteydet tahoihin, joitten toimenpiteitä saatetaan tarvita. Tähän tapaan meneteltiin siitä riippumatta, tarvittiinko asiassa kunnan taloudellista panosta tai ei. Tällainen arvovaltainen apu ja asiantuntevat neuvot olivat usein ratkaisevia, jotta olosuhteita saatiin kohennettua ja paikkakuntaa kehitettyä. Toivottavasti tuon tapaista yhteistoimintaa löytyy yhä.
Kirjoitit, kaima, viisaasti!!! Komitea voisi olla hyvä keino. Vaikka rajantakaisesta Värtsilästä onkin muistissa varsin epäilyttävä muisto: Juri Panov, oikein mukava mies, mutta viran nimike hiukan hymyilytti aikanaan: ”työlaisasutusneuvoston toimeenpanevan komitean puheenjohtaja”. Pitäjäyhdistys voisi nimetä suomalaiseen kielenkäyttöön sopivan toimijan. Epäviralliseksi nimeksi sopisi aluksi vaikkapa ”Värtsilä-fanit”. Mitä jos kokoonnuttaisiin lähi aikoina kahvikupin äärelle ideasäkkiä täyttämään ja henkeä puhaltamaan! E.L.
Jäiköhän teatterilaisille punamultaa. Mitäpä jos ens kesänä(kysyttyämme lupa kunnan isiltä) maalata rupsautettaisiin entinen Yhteishyvän talo. Pihapiirinähän se on muistorikas alue, on saunat ja aitat.Lastauslaiturilla on kylätapahtumien aikana m.m. paistettu lettuja ja parkkialueella pysähtyy m.m. jauhojen myyntiauto.
Nythän tarvitaankin vain priorisointi ja tekijät!
Tuo Värtsilä-säätiö jäi mieleni pohjalle muhimaan. Piti oikein etsiä tietosanakirjasta, mitä tuollainen säätiö-sana pitää sisällään.Suora lainaus kirjasta: ”Säätiö, määrätarkoitukseen erillisen hallinnon alaisena käytettäväksi sijoitettu omaisuus,…
Määrätarkoitus toteutuu. Sehän on kylän kehittäminen.
Hallintokin varmaan järjestyisi. Kaikkihan me halutaan enemmän tai vähemmän hallita ja vallita.
Omaisuutta osaisimme varmasti käytellä taiten.
Mutta sitten tuleekin se kiperin kohta. Mistä ihmeestä me otamme sen omaisuuden. En ole kuullut, että kylällämme olisi yhtään lotto- tai muutakaan miljonääriä, joka voisi panna pienen siivun eroon kotiseutunsa kehittämiseen.Jäljelle jää vain ne työkalut joita meillä on, eli talkoohenki, omat työkalut ja oma aika ja voimat, joita voimme uhrata.
Mutta se komitea! Miksikäs ei? Komitea vaan on niin kamala sana.
Oikeastaan meillä on jo sellainen: pitäjäyhdistys. Siellä on moni värtsiläinen tehnyt jo hyvää työtä, josta heille suurkiitos pitkässä varressa. Sinne vain ideoita esittelemään. Muuten, mitä varten ”komitealle” tai kokoukselle pitäisi kahvit keittää. Kyllä sitä nyt yhden istunnon ajan jaksaa olla vaikka vesilasin varassa, jos innostusta on.
Vielä tähän siunatuksi lopuksi kiitokset sille henkilölle, joka istutti kauniit pensaat Ilomansintien liikennejakajaan.
Kyllä minä mielihyvin luovun toimeenpanevasta komiteasta, jos kerran pitäjäyhdistys on jo sellainen.
Ei siitä komiteasta tarvitse luopua. Sitä en tarkoittanut. Mutta tuleeko päällekkäisyyksiä? Vasta ”säätiökirjoituksen” lähetettyäni huomasin luettelon tahoista , joista alkupääomaa voi saada. Siitä vaan rahahanoja aukomaan ne, jotka asioista paremmin tietävät.
Enkä sitä kahvinkeittoakaan pahaksi panisi. Mutta komiteanlaadinnat eivät saa kaatua kahvinkeittämättömyyteen. Jos vaikka Sinilinnussa kokoonnuttaisiin, saisi jokainen tilata sellaisen kupin kuin haluaa. Eikä varmaan yrittäjäkään pahaa tykkäisi.
Sinilintuunhan se on parasta, jos vain kaikki sinne mahumme.