Kuusi kukki

Lasna vielä ollessani

jouluaaton aamusella

sanoi taattoni minulle:

ota kassara kätehen

pikkukuusen käyäksesi.

Sukset jalkaani sitaisin,

tossut työnsin mäystimihin,

umpihankeen urheasti

usuttelin puiset pohjat.

Hiki tahtoi työssä tulla,

helle hattuun heilahtihe,

tylsä kassara kovasti

pani hanttiin hakkuumiestä.

Kohotin olalle kuusen,

katselin ja kuulostelin.

Pyitä puussa piiskutteli,

teeret kiepissä pyrähti.

Minä pyörähin perässä,

hiton kauas hiihättelin,

lykytin lumeen latua.

Kuuhottelin, kaahottelin,

kiertelin yhä enemmän,

eksyksissä pääni pyöri.

Aattelin ei nyt osoa,

pääse poika pankon päälle.

Päätä pyörrytti pahasti,

itku siinä silmään sousi.

Hätäpäissäni lupasin

olla kiltti kaiken talven,

lueskella läksyjäkin.

Kuka tuosta lie kopannut

kuusen pienen kannonpäästä?

Huokaillessa huomasinkin:

omapa on ottamani.

Huomiosta niin hyvästä

hymy nousi huulilleni.

Riemu ratkesi rajusti,

kuusi kukki, lintu lauloi,

salo sirkutti somasti.

Kaikilla ilo ylinnä.

Käänsin taaton torppaa kohti,

läksin entistä latua.

Pian näin tutun tupasen.

Kuusen kannoin kukkivaisen

uunin kylkeen kuivumahan.

Jopa jouti joulu tulla.

Share

1 comment for “Kuusi kukki

  1. “Jo ammoin saloihin Karjalan
    tuli sanoma valoisan taivahan.
    Se tunkeutui pirtteihin harmaisiin
    ja heimoni herkkiin sydämiin.
    .
    Pyhä risti säteili kirkkauttaan
    yli karun ja pimeän heimon maan.
    Se valaisi polkuja kulkijain
    sekä siunasi toimia raatajain.
    .
    Näin juurtui uskomme Karjalaan,
    oli kirkot ja luostarit turvanaan,
    ei sortunut myrskyissä milloinkaan,
    sitä suojeli Herramme voimallaan.”

    Ort.Pyhiinvaelluslaulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *