Kuusi kukki

Lasna vielä ollessani

jouluaaton aamusella

sanoi taattoni minulle:

ota kassara kätehen

pikkukuusen käyäksesi.

Sukset jalkaani sitaisin,

tossut työnsin mäystimihin,

umpihankeen urheasti

usuttelin puiset pohjat.

Hiki tahtoi työssä tulla,

helle hattuun heilahtihe,

tylsä kassara kovasti

pani hanttiin hakkuumiestä.

Kohotin olalle kuusen,

katselin ja kuulostelin.

Pyitä puussa piiskutteli,

teeret kiepissä pyrähti.

Minä pyörähin perässä,

hiton kauas hiihättelin,

lykytin lumeen latua.

Kuuhottelin, kaahottelin,

kiertelin yhä enemmän,

eksyksissä pääni pyöri.

Aattelin ei nyt osoa,

pääse poika pankon päälle.

Päätä pyörrytti pahasti,

itku siinä silmään sousi.

Hätäpäissäni lupasin

olla kiltti kaiken talven,

lueskella läksyjäkin.

Kuka tuosta lie kopannut

kuusen pienen kannonpäästä?

Huokaillessa huomasinkin:

omapa on ottamani.

Huomiosta niin hyvästä

hymy nousi huulilleni.

Riemu ratkesi rajusti,

kuusi kukki, lintu lauloi,

salo sirkutti somasti.

Kaikilla ilo ylinnä.

Käänsin taaton torppaa kohti,

läksin entistä latua.

Pian näin tutun tupasen.

Kuusen kannoin kukkivaisen

uunin kylkeen kuivumahan.

Jopa jouti joulu tulla.