Savusaunaan

Saunamajurska työssään. Kuva EJ

Mietteet alkavat joulun kynnyksellä kääntyä saunomiseen, joka suomalaisilla kuuluu perinteeseen. Ilman joulusaunaa on ikävä olla. Ennen oli pirtissä kuin pirtissä erillinen savusauna, jonne hilpaistiin lumisen pihamaan poikki. Saattaa olla, että jossain tehdään niin vieläkin.

Kun tulin talvisodan jälkeen Värtsilästä evakkoon sukulaistaloon Tohmajärven Kaurilaan, odotti siellä ikivanha mustunut savusauna. Saunakodassa oli suuri kiviuuni, jonka päällä rautapadassa pesuvesi lämmitettiin. Saunassa ja kodassa oli maapohjalattia, muutama laudanpala lattialla esti juuri ja juuri varpaiden multaantumisen.

Pieni öljytuikku antoi vain aavemaista valoa kylvyssä olijoille. Silmiä kirveli ja nokikin tarttui, jos erehtyi seinään nojaamaan. Nokea saattoi saada takapuoliinkin mustiksi patinoituneista lauteista, vaan lystiä kuitenkin oli.

Juuri tällaisia ne savusaunat ovat olleet silloin vanhaan aikaan. Alkuun ei liene ollut kotapuolta ollenkaan, vaan ovesta suoraan löylyyn. Myöhemmin alettiin rakentaa uloslämpiäviä. Kun tulin jatkosodan jälkeen uudelleen evakkotaloomme, oli se saanut jo uuden komean uloslämpiävän saunan.

Talvisodan aikaan oli kovat tulipalopakkaset. Oli kirkkaita päiviä ja tähtikirkkaita öitä. Pelättiin ilmapommituksia, eikä suotta. Yleinen suositus oli, että vältettäisiin talojen ja saunojenkin lämmittämistä päiväsaikaan, jolloin taivaalle nousevat savupatsaat eivät paljastaisi asutusalueita vihollisen lentokoneille. Sähköhelloja ei ollut, joten ainakin ruokaa piti valmistaa ja joskus saunaakin lämmittää ilmavaarasta välittämättä.

Tuleepa mieleeni talvisodan ajalta, kun silloinen Tolvajärven taistelujen sankari eversti Paavo Talvela piti esikuntaansa kotini lähellä olevassa talossa. Talvelan nuori adjutantti, joka oli majoitettuna kotonani, kysyi äidiltäni, voisiko Talvela tulla meille saunomaan.

Tottahan se onnistui silloin ja useamman kerran sen jälkeenkin. Äitini sai suuret kiitokset erinomaisista löylyistä.

Share

1 comment for “Savusaunaan

  1. Ei ollut meillä Joensuussa savusaunaa, mutta sisältä mustaan ulkosaunaan piti juosta melko vähissä vaatteissa, pienimmät tietysti äidin tai isän sylissä vilttiin käärittynä – pukuhuone
    oli kylmä, sähköt kuitenkin oli. Patsolan koululla asuessamme
    tykättiin kovasti ulkosaunasta.Elettiin tuolloin 60-luvun loppupuolta.Onneksi on ollut tilaisuus täällä Värtsilässä käydä
    parissakin savusaunassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *