Sylvi Melkko osasi markkinarinkelin salat.
Markkinoilla ollaan. Jussi Koski (vas.) ja Kalle Viherpuu Värtsilän työväenteatterin näytelmässä.
Värtsilässäkin pidettiin markkinoita. Lapsuudestani muistan, kuinka tivoli kaikkineen sen ajan ihmeellisyyksineen kuului markkinatunnelmaan. Eläinmarkkinat hevosineen ja lehmineen olivat luku sinänsä. Moni polle ja ynnikki vaihtoi omistajaa tarkan syynäyksen jälkeen. Liekö aina ollut elikoita karvoihin katsomista, no, hampaisiin kuitenkin. Markkinatanssi kuuluivat ilman muuta mukaan perinteeseen.
On yksi artikkeli, joka on kuulunut markkinakuvioon vuosikymmenestä toiseen. Se on perinteinen ja herkullinen wiipurinrinkeli. Perimätiedon mukaan se syntyi jo 1400-luvulla Viipurin Harmaiden Veljesten luostarissa. Sieltä se levisi karjalaisten talojen tuotantoon ja sotien ja evakkojen myötä Pohjois-Karjalaankin.
Joensuu sai alan yrityksen, kun Lydia ja Anton Melkko, vanhasta Värtsilästä evakkoon joutunut kauppiaspari, perustivat 1940-luvun lopulla wiipurinrinkelileipomon, joka toimi yhtäjaksoisesti 25 vuoden ajan Antonin kuolemaan saakka. Leipomo sijaitsi Koisokadulla.
Siihen aikaan oli tärkeää, että leivinuuni lämmitettiin leppähaloilla. Leivonnaiset saivat niistä määrätynlaista kosteutta. Silloin oli käytössä vielä käsimankeli, jonka läpi taikina laskettiin, ettei jäänyt ilmakuplia. Rinkelien alla arinalla käytettiin olkia paiston aikana.
Rinkelin tekotaito säilyi suvulla edelleen, kun pojan tytär perusti miehensä kanssa uuden leipomon Iiksenniitylle 1993.
Löytö jälleen!
Selkäkylällä on toiminut samassa talossa, missä on toiminut kansalaissodan jälkeen orpojen koti muutaman vuoden joitakin vuosia myös Leskisen Leipomo, missä on tehty vesirinkeleitä. Äiitini on ollut naapurin tyttären kanssa siellä työssä joskus nuorena tyttönä. Leipomo lienee toiminut n. v. 1923 – . Leskinen on ollut läheistä sukua myöhemmin miissiksi tulleelle Kaarina Leskiselle.
Joka keskiviikko on Venäjän Värtsilässä markkinat. Tarjontaa on vaatteista elintarvikkeisiin. Kauppiaita paikalla on yleensä ihan kivasti.
Jos käyt Eki markkinoilla. Ota kamera mukaan ja pieni juttu Värtsiin. Etukäteen kiittäen, Eira!
Join kaupungissa on parhaillaan tammimarkkinat.
Aika rauhaisaa näytti olevan. Kojuja harvakseltaan
ja asiakkaatkin lienevät vierastaneet pakkasviimaa.
Rinkelinmyyntikojuja oli useitakin, mutta en tullut
tutkailleeksi leipomoiden nimiä. Kotiin tuomisina
oli voissa paistettuja muikkuja ja perunapiirakoita.
Täytyypä seurata seuraavalla kerralla, vieläkö
Wärtsilä-juurisia Melkon viipurinrinkeleitä on myynnissä.
Ainakin jokin vuosi sitten niitä oli.