Sillä aikaa kun entinen Posti, nykyinen Itella selvittelee postinjakeluaan, voinemme tutkailla vanhaa albumia, jonka kannessa on signeeraus ”tuttavaltasi Hilmalta 1925.” Hilja oli koonnut albumiinsa nuoruudessaan saamiaan postikortteja, joita mielelläni katselin hänen luona vieraillessani. Valitettavasti silloin ei ollut mahdollisuus korttien kopioimiseen, mutta tein joitakin muistiinpanoja korteissa olleista värssyistä. Hilja eleli ”sinkkuna” koko elämänsä, vaikka hänen saamistaan korteista voisi päätellä, että ottajia olisi kyllä ollut.
Postipysäkkejä
Vuonna 1927 ilmestynyt Suomenmaa -teos käsittelee kahdeksannessa osassaan Kuopion lääniä ja mainitsee, että ”Värtsilä oli Kuopion läänin tiheimmin asuttuja pitäjiä.” Kirja luettelee Värtsilän kyliksi Juvanjoenkylä, Kakunkylä, Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Patsola, Uusikylä ja Värtsilä. Kirjassa kerrotaan myös, että kansakouluja kunnassa on ollut kuusi ja postipysäkkejä kaksi: Kaustajärvi ja Kenraalinkylä.
Toivoo Eräs
Korttien lähettäjät ovat olleet usein hyvin salaperäisiä, lähettäjän koko nimeä ei ole useinkaan mainittu, ei ainakaan sukunimeä, hyvin usein on vain etu- ja sukunimen alkukirjain. Olettaisin kuitenkin, että ne ovat enimmäkseen serkuilta ja sukulaisilta, ja monet korteista on leimattu Kaurilassa. Pitemmittä puheitta jäljennän tähän muutamien korttien tekstejä, joten lukija voi tutustua menneen ajan romantiikkaan. Vanhin kortti on ajalta ennen Suomen itsenäistymistä, koska siinä on kuvan alla tekstit Union Postale Universelle, Carte Postale, Finlande Suomi, Finland, ja lopuksi sama venäjäksi. Kortti on ilmeisesti Uuden Vuoden kortti, koska siinä on neliapila.
Nuorukainen Hilja P
1910 Nuorukainen Hilja P, Kaustajärvi. Onnea toivottaapi J. Koffert. Ole kiltti tyttö ja opettele kirjoittamaan ja lukemaan!
15.7.1917 Muisto. Niinkuin kosken kuohun kirkas vesi rantaa suutelee. Niin mun nuori sytämeni sinua muisteleepi. Hauskaa kesänviettoa toivoo E. Honkanen.
K. Neiti Hilja P, Wärtsilä, Kaustajärvi. Niin kauniin kukkasen toisin Hilja sullen ja ikäväni kertoisin kuin lehti kevään tullen. Ja hauskaa joulua toivottaa J. W.
Neiti Hilja P. Täällä. Onnen kukkasen kauniin taitan, mielin lämpimin sulle laitan. Oi onnen tuoja tää säilytä, sen antoi vilpitön ystävä. Hauskaa kesänviettoa! Toivoo A. M.
Hilja P. Kaustjärvi. Jos elon virran pyörteissä sun purtes vaaras on. Tukenas toivon ankkuri on silloin verraton. A. M.
Muisto. Jos suru sua painaa ja murhe sua lyö, niin muista tätä poikaa se sua lohduttaa. Onnea ja hyvää syksyn viettoa!
1925. Sinut nähtyäni mä suuresti ikävöin. Olisi se onni jos sinut omakseni saan, Toivoo eräs ”Monrepoos”.
Kunnioitettu Neiti Hilja P., Kaustajärvi, Wärtsilän pitäjäs. Hauskaa kevättä toivoo joku tuttavasi O. H.
Parhaimmat onnittelut Vuotelle 1921. Hauskaa kiinniottoa! Toivoo Kustaava P
Lopuksi vielä 19.6.1926 Lakkapäässä kirjoitettu kortti: ”Serkkuni Hilja! Nyt rupesin kirjoittamaan kun lupasin ilmoittaa teillen milloinka se juhannuskokko on. Minä kyselin niin se kuuluu olevan aatto-iltana, siis keskiviikko iltana. Laakkosen Annille mie kävin kertomassa terveiset ja kerron että työ tuutta juhannukseks kokolle. Tulkaa ihan suurella sakilla. Sano terveisiä isälles ja Hilmalle. Tervetulloo! Selma”
Tellervo
Mukavavia muisteloita Hiljan nuoruudesta!
Omat muistikuvani ovat vanhasta Hiljasta. Hän hemmotteli minua Eugalyptuskarkeilla, kahvilla ja mukavilla tarinoilla kun pikkutyttönä siellä mökillä vierailin.
Harmillista, että käsinkirjoitettujen korttien ja kirjeiden perinne on hiipumassa tänä sähköisen viestinnän aikana.
Kyllähän noissa vanhoissa korteissa olisi muistoja, mutta joskus niistä on luovuttava, tai ainakin vähennettävä. Millä perusteella sitten itse kukin supistaa vaikkapa joulukorttivarastojaan.
Takavuosina Joensuussa oli lahjatavarakauppa Centrumin vieressä. Sen paketit oli niin hienosti kääritty, että niitä kääreitä piti säästellä vuosikaudet vaikka itse lahjat oli käytetty ajat sitten.