Niirasen Jenny piti kovasti vieraista, vaikka oli sairastanut aika kauan – ehkäpä se piristi häntä itseäänkin. Jenny esitti vieraille värssyjä Patsolan kodissaan. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, kuka on alkuperäinen keksijä, mutta kivoja olivat, kun yheksänkymppinen niitä esitti ihan ulkoa – muisti oli hyvä. Tässäpä pari runoa malliksi.
Numeroloru
Mikä on yks
yks oot sie
mikä on kaks
kaks silimee piässäs
mikä kolome
kolomesäikeinen nuoranköys
mikä neljä
neljä tissii lehmällä
mikä viis
viis sormii käissäs
mikä kuus
kuus reikee hevosenkengässä
mikä seihtemän
seihtemän tähtii Otavassa
mikä kaheksan
kaheksan kello
mikä yheksän
yheksän reikee immeisessä
mikä kymmene
kymmenen käskyy Herran laissa
joka kaikki viholliset
pellolle ajjaa.
Rakkauven veitikka
Rakkaus se on kumma veitikka
kun se alkaa heti keikuttaa
se kuluttaa nenät ja huulet
vaikka ne olisivat kuinka suuret
ja kyllä se taitaa olla niin
se rakkauven laita
sitä ei estä vesi eikä aita
se kulkee ympäri meriä ja maita
eikä katso onko tie leviä vai kaita
ja kasvaako paikalla mänty vai raita
ei se koskaan jalkojaan taita
eikä lystin päälle ole saita
ja puhemiehellekin pitää hommata paita
rakkaus se on sellanen ukko
se on kuin punainen kukko
joka sitoo kaksi sydäntä yhteen
niin kuin maamies sitoo olkilyhteen
niin kuin ämmät panevat lankojansa vyyhteen
ja tässä lukossa on sitten pieniä palavia kuulia
jotka polttavat nuorten huulia
niin he ruppeevat toisistaan tykkää
ja tekevät kuin kaksi mykkää
että he huulensa yhteen lykkää
sillä sanoakseni pussaa
eivätkä saa lepoa kussaa
ja kun he kahviherkkua juovat
ne toisillensa suukon suovat
eivätkä suinkaan sokerista huoli
vaan sokerin sijasta toistensa huulia nuoli.
Mirja Pusa kirjoitti muillekin luettavaksi
Runot oli Jenny-äiti kuullut siskonsa anopilta,Tuunaisen mummolta.