Mottitalkoisiin

Kirjallinen todistus mottitalkoisiin osallistumisesta.

Kun kylän miehet olivat ”siellä jossakin”, podettiin työvoimapulaa. Niinpä joutui myymälän henkilökuntakin maataloustöihin. Keskiviikkoisin olivat liikkeet suljettuina. Henkilökunta aamusella kuorma-auton lavalle ja nokka kohti uudenlaisia työtehtäviä maalaistaloihin eri puolille pitäjää.

Oli viljankorjuuta, aiv:n tekoa ym. Se hyvä puoli siinä oli, että sai syödä kerrankin kyllikseen. Poikkeuksen teki kuitenkin eräs talo, josta oma väki oli lähtenyt varhain aamulla kauempana olevalle metsäniitylle töihin. Kotona oli vain vanhaemäntä, joka neuvoi minut toverini kanssa turnipsimaata kitkemään.

Oli paahtavan kuuma päivä eikä kutsua juomaan tai syömään kuulunut. Lähellä oli onneksi vinttikaivo, josta saimme vettä janoon ja nälkään. Kovin oli hoikka olo kotiin palattua.

Kokonaan uuden kuvion eteen jouduttiin, kun valtakunnassa määrättiin pidettäväksi mottitalkoot. Puuta tarvittiin runsaasti moneen käyttöön. Lämmitykset toimivat puulla, autot kulkivat puuhiilestä tehdyllä häkäkaasulla, puuta käyttivät junat ja laivat, ja puustahan sitä ”tikkuviinaakin” tehtiin.

Siispä kaikki kynnelle kykenevät mottimehtään. Myymälän tytöt, kirveet ja sahat kuorma-auton lavalle, hiiliä häkäpönttöön ja auto kohti saloisia seutuja. Perille päästyä ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Vaivalloisen ähellyksen jälkeen sain minäkin puita nurin, karsittua ja sahattua. Kuuna päivänä kun en ollut ottanut käteeni kirvestä, vielä vähemmän sahaa, niin arvata saattaa, että tuskallista se halonteko oli. Tunnustan rehellisesti, että eräs tuttava setämies tuli hätiin, kun mottini pääpuut uhkasivat levitä kokonaan.

Jos ei nyt aivan verellä, niin kumminkin hiellä ja kyynelillä sekin homma tuli hatarasti hoidettua. Ansaituksi muistoksi saimme kaikki yhden motin tehneet pronssisen rintamerkin, pienen kirveen. Oma merkkini katosi valitettavasti evakkotaipaleella.

Niitä merkkejä jaettiin myös hopeisina. Siihen piti muistaakseni tehdä viisi ja kultaista merkkiä varten täytyi ahkeroida kokonaista kymmenen mottia. Näitä talkoita jatkettiin vielä rauhan tultua.

Hilkka Partanen


Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *