Mattolaiturilla

Räsymatto, juuriharja ja mäntysuopa kuuluvat yhtä erottamattomasti samaan kuvaan kuin kesä ja kärpäset. Eipä liene ennen ollut sitä niemennokkaa tai saarelmaa josta ei olisi kesäisin kuulunut iloista puheenporinaa kun naisväki jynssäsi ja huuhteli talven liat pois värikkäistä riepumatoistaan.

Tahtoi vaan nuo pyykkilaiturit olla harvakseltaan, jos kenellä ei sattunut omaa rantakaistaletta olemaan. Pielisjoen rannasta muistan parikin paikkaa jossa naiset uurastivat putapäivinä paljain jaloin ja hameenhelmat vyötärölle käärittynä. Toinen pesupaikka oli ns Pötkän rannassa ja toinen sataman ja pakkahuoneen jälkeen, lähellä joen suistoa.

Vastarannalla sijaitsi aikoinaan Joensuun yleinen pesutupa ja pyykkilaituri/Kuva: Lissu Kaivolehto

Vastarannalla sijaitsi aikoinaan Joensuun yleinen pesutupa ja pyykkilaituri.
Kuva: Lissu Kaivolehto

Utrassa olisi ”Lasikon rantaan” ollut parin kilometrin matka. Onneksi oli Kutsetin väkeen sen verran suhteita, että saimme käydä huuhtomassa pyykkimme ja pesemässä mattomme heidän yhteisellä laiturillaan. Laiturin päässä kävi kova virta, sillä Utran kuuluisa koski ryöppysi valtoimenaan vain muutaman sadan metrin päässä. Tiedettiin, että laiturin päässä syvyys oli seitsemisen metriä.

Ahkera apupoika

Ahkera apupoika. Kuva: OP

Niinpä sitten sattuikin eräänä kesäpäivänä, että eräs uimataidoton pyykkäri luiskahti liukkaalta laiturilta veteen. Juuri samanaikaiseti ”Utralainen” pysähtyi linja-autopysäkille. Sieltä ponkaisi ulos nuorukainen, joka tiedetiin hyväksi uimariksi, taisi olla oikein uimamaisteri. Niinpä tämä tarina sai sopivien sattumusten kautta onnellisen lopun.

Vaikka rantaviivaa olisikin ollut, ei ainakaan Kaustalla ollut joka rannassa pyykkilaituria. Jossain vain ne matot puhtaaksi saatiin, jokaisessa talossa oli sunnuntaisin raikkaat, itsekudotut matot tuvan ja kammarin lattialla.

Päätin pinnata tänä suvena matonpesusta. Jospa kääntäisin vain tuosta keittiönpöydän alustan vaaleasta matosta toisen puolen näkyviin? Eikä nuo säätkään suosi matonpesijää. Ei ole kahta päivää peräkkäin poutaa, kuinka sen saisi edes kuivaksikaan?

Kohtalo päätti sitten ratkaista jahkailun puolestani. Kaupunkireissulla täysinäinen teemuki putosi lattialle, levittäen sisältönsä isoksi lämpäreeksi matolle. Pesuun se on siis otettava! Matto käärittiin rullalle ja kiissuutettiin auton takapaksiin. Vettä satoi kuin saavista ja näkyvyys oli huono. Niinpä auto lipsahtikin peruutusvaiheessa taloyhtiömme matonpiiskaustelineeseen! Teki mieli antaa kunnolla mattopiiskasta tuolle pahanonnen matollekin.

Nyt on auto takavalon vaihdossa huoltamolla. Kun pääsemme Kaustalle ryhdyn odottelemaan sään selkeämistä. Mattoja emme ole enää vuosiin pesseet laiturilla. Kätevästi se käy maissakin tason päällä ja vesiletkun avulla.

Teksti: Tellervo

Share

11 comments for “Mattolaiturilla

  1. …..kaukaa taas palaan joelle kerran….

    Tai oikeastaan olenkin jo palannut. Nykyisin asumme
    melko lähellä tuota ylisoutajan siltaa joka näkyy
    Lissun tänä kesänä ottamassa kuvassa.

    Minäkin muistan ajan, jolloin samoilla paikkeilla
    pääsi joen yli soutuveneen kyydissä, taisi maksaa
    muutaman markan, jos sitäkään.

    Myös Utrankosken yläpuolelta pääsi ”Lossari Heikin”
    kyyditsemänä Konepajan rannasta Utran kanavalle
    johtavan tien päähän.
    *
    Sitten vielä tuohon auton takavalon särkymiseen. Monta kertaa
    saisi korjaushinnalla pesulamaksun maksettua. Mutta vahinkohan ei tule
    kello kaulassa.

  2. Näillä kymmenillä ottaa pesulapalvelut mielellään vastaan. Tohmajärvelläkin toimii moitteettomasti

  3. Ei ollut ongelmia pesussa ei kuivatuksessa.
    Tohmajärvellä pesula toimii hyvin.

  4. Muutama mattolaituri on vielä jäljellä Pielisjoen rannoilla, mutta
    en tiedä, että kuinka paljon näin sadekesänä niillä on käyttöä.

    Itselläni on vielä viime kesältä painepesurilla pestyjä räsymattoja
    varastossa, joten jätän mattopyykin tältä kesältä muille. Hauska
    kesätyö se sinänsä on, varsinkin jos saa apua märkien mattojen
    nostelussa.

  5. Joensuun keskustassa on matonpesulaituri tuossa kuvan oikealla rannalla lähellä ylisoutajan siltaa. Viime kesänä siellä oli mattopyykkärit heti aamusta ahkerassa työntouhussa, kun pyöräilin siitä ohi matkallani arkistoon.

    Mun elämästäni puuttuu ihan kokonaan matonpesukokemus laiturilla järven, meren tai joen rannalla. Matonpesulaituri on kyllä tuossa kilometrin päässä.

    Vastapäisessä talossa on mattopesula, josta voi varata vuoron kuten tavallisesta talopesulasta. Mattojen pesu isossa pesukoneessa kestää n. puoli tuntia. Pesun jälkeen linkous ja sitten kuivatus jättimäisessä kuivausrummussa. Todella nopeaa ja helppoa. Tosin tällaisen pienen naisihmisen voimavarat eivät riitä siihen teluamiseen, kun isoja mattoja survotaan linkoon ja lingosta pois. Onneksi on löytynyt miestyövoimaa avuksi urakkaan.

  6. Matonpesukelejä on kyllä piisannut. Ei harjanheiluttajalle hiki ole tullut. Monet matot jäävät odottamaan ensikesän aurinkoisia kelejä kun kuivatus on vajavaista. Matto vaikka puhtaaksi pestään on haisevahuonekalu, jos kuivatus on hidasta. Aurinko ja tuuli antaa parhaan tuloksen kuivatuksessa, jos itse matot haluaa kuivattaa. Talven kovapakkanen kyllä kuivattaa pyykin kun suhteellinen kosteus on matala, mutta harjanheiluttajan kädet siinä jähmettyvät.

  7. Radiossa oli haastattelua Joensuun matonpesupaikalta. Siellä on mankeli jolla voi esipuristella mattoja kuivemmaksi.

    Olen ollut monessa (liian monessa) maton pesussa mukana ja tiedän miten raskasta on mattojen huuhtominen ranta kalliolta tai laiturilla käsin. Ei se ole hentojen naisen hommaa eikä varsinkaan miesten.

    Kerran ehdotin emännälle että huuhdotaan matot veneestä käsin kun rantakallion tuntumassa ne vain roskaantuvat.. Näin tehtiin. Vaimo souti niin että airon silmät olivat soikeina mutta vene ei liikkunut juuri mihinkään kun hinattava matto jarrutti. Niinpä minun piti huuhtoa perinteisellä tyylillä rumpsuttaen.
    Silloin ote tietenkin irtosi eikä mattoa näkynyt.. komentoja maton hakemiseksi alkoi sadella. Aikanaan matto löytyi naaraamalla. Sitä menetelmää ei ole sen koommin kokeiltu. On todettu, että painepesuri ja heteka ovat hyvä yhdistelmä maton pesussa.

  8. Varteenotettavia neuvoja on sadellut, kohta
    taas satelee taivaaltakin, on niin uhkaavan
    näköisiä pilviä. Alan kallistua pesulan kannalle,

    Minulle tuli tuosta Alpon keromuksesta mieleen,
    että taisipa jonkin Frouvan painava matto kirvota
    käsistä siellä Utran laiturin päässä ja painua
    pohjaan kuin kivi.

    Monena päivänä pojat sitä sitten sukeltelivat,
    uimalasit nenällään.
    En jaksa muistaa löytyikö.

  9. Kiertelimme tänään entisillä ”mansikkapaikoillani”
    Utrassa. Kiitokset kaikille siitä tarinasta tykänneille.

    Kävimme myös ”Lasikon rannassa”. Siellä on nykyisin
    rantapaviljonki josta saa virvokkeita. Mattolaiturikin
    näytti olevan paikoillaan ja siellä jopa hääräsi pesuporukkaa.

    Kuulin kuitenkin, että Pielisjoen mattolaiturit ovat
    katoavaa kansanperinnettä. Joensuukin pyrkii luopumaan
    niistä vähitellen 2019 mennessä.

    Itsekseni aattelin, että kaipa tämä mattopyykistä aiheutuva ”Kesävaara”
    on sitten vakavampi ongelma kuin esim. Talvivaara?

  10. Kyllä minäkin mieluummin pesetän mattoni pesulassa. Ei se niin kallista ole, vaikka mukavaahan se lapsuudessa oli olla mattopyykillä äitin kanssa Pielisjoen rannassa.
    Varmaan samat tutut paikat kuin muillakin joensuulaisilla. Eikä taideta enää suositella
    noita vanhoja pesumenetelmiä.
    Ylisoutajan silta oli kovassa käytössä (ei kun venekyyti joen yli sukulaisiin)
    Oli kiva kulkea veneellä, kun oli soutajakin (tosin pienellä maksulla hänkin).
    MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *