Mahtoi asi-isillämme olla runsas mielikuvitus. Näkivät varmaan metsässä kaikki nykyisin satuolentoina tuntemamme oliot: menninkäiset, tontut, hiidet, keijut jne. Lapsen mielikuvitus näytti jopa lautojen oksakuvioissa ihmeellisiä maailmoita. Tahtovat ihmeelliset maailmat hävitä aikuiuistuessa. Jotakin on kuitenkin vielä jäljellä. Tässä muutamia melikuvituksen tuotteita.
Irene Peuhkurinen
Kasvimaan Haltia saa joka kesä uuden kukkaseppeleen. Talvella sille laitetaan pipo päähän
Metsän mörkö mulkoilee
Tämä hauki nousi Pirtajärven pohjasta Siitä ei kuitenkaan ollut syötäväksi
Karhu nousee pesästään
…”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa”….
Hykerryttävän ihania kuvia. Taitaapi meissä olla sama pohjavire. Metsässä liikkuessani silmäni plokkaavat monenlaisia hahmoja kivistä, kannoista, oksankäkkyröistä jne. Havainnoimisen riemua ja ripaus metsän mystiikka!