Pantasusi Yellowstonen kansallispuistossa. Kuva:Wikipedia
Poliisi on päättänyt viime keväisen suden salametsästysepäilyn esitutkinnan Tohmajärvellä
Helmikuussa 2014 käynnistetty esitutkinta epäillystä suden salametsästystapauksesta Tohmajärven Värtsilän Kaustajärven – Joensuun Tuupovaaran Hoilolan alueella on päätetty. Asiassa ei ole tapahtunut rikosta.
Esitutkinta sai uuden käänteen sen jälkeen, kun selvisi, että poliisin määräyksestä 3.1.2015 Kiihtelysvaarassa lopetettu susi oli pantasusi Sako, johon epäilty törkeä metsästysrikos oli kohdistunut. Poliisi oli määrännyt 3.1.2015 kyseisen suden lopetettavaksi, koska se oli havaintojen mukaan loukkaantunut. Lopetusmääräys perustui poliisilain 2. luvun 16 §:ään.
Susi pystyttiin varmentamaan kyseiseksi pantasudeksi RKTL:n tekemän korvamerkinnän perusteella. Poliisi pyysi Eviraa tutkimaan suden ja tässä yhteydessä pyydettiin tutkimusta siitä, löytyykö suden ruhosta merkkejä jotka viittaavat suden aiempaan metsästämiseen.
Eviran 9.2.2015 päivätyn lausunnon perusteella kyseinen susi oli loukkaantunut etutassuistaan. Sen sijaan sudesta ei löytynyt löydöksiä, jotka olisivat tukeneet viime keväistä rikosepäilyä. Eviran erikoistutkijan mukaan on hyvin epätodennäköistä, että etutassuissa todetut vammat olisivat syntyneet viime helmikuussa.
Esitutkinta käynnistettiin helmikuussa 2014 edellä mainittujen verijälkien sekä poliisipartioiden tekemien moottorikelkanjälkien perusteella. Poliisipartioiden tekemien havaintojen perusteella oli tuolloin epäiltävissä että moottorikelkalla on ajatettu susia peltoaukealla ja sähkölinjalla. Suoritetussa tutkimuksessa ei ole selvinnyt, mistä suden verenvuoto tuolloin on johtunut. Kysymyksessä oli urossusi.
Poliisi pyysi kevään 2014 aikana RKTL:sta selvittämään, onko pantasusi Sakossa jälkiä ampumisesta. RKTL ei kuitenkaan pystynyt toteuttamaan kevään 2014 heikosta lumitilanteesta johtuen suden nukuttamista ja tarkastamista. Asian esitutkinta keskeytettiin 23.4.2014.
Tapauksen tutkinta on nyt päätetty. Esitutkinnassa ei ollut ketään henkilöä rikoksesta epäillyn asemassa.
Hyvä, että on vihdoin päättynyt. Olisi vain voinut ja pitänyt päättyä jo paljon aikaisemmin.
Ei liene varmaankaan turhempaa viranomaisorganisaation uurastusta voi juuri tapahtua. Kaikelle tällekin on olemassa jonkin suuruinen hintalappu ja paikallisia metsästäjiäkin mustamaalattiin tarpeettomasti.
Suurpetoyhdysmiehillä oli varsin selkeä käsitys siitä, missä mentiin ja mitä oli oikeasti tapahtunut; tämä kaikki olisi selvinnyt muutamalla puhelinsoitolla.
Vaikuttaa siltä, että poliisissakin vaikuttaa jokin äärivihreä siipi. Hyvähän sinänsä on, että asioihin paneudutaan, mutta rehellisyydestä ei pidä tinkiä.
Kasvojen menettämisen pelossakin pitäisi uskaltaa julkituoda virheensä ja viheltää peli poikki; tunnustaa, että joku muukin voi olla oikeassa!
Ei tästä minulle mitään traumoja jäänyt, mutta metsästysseuran pj:nä pitihän sitä selvitellä. Luottamuspulaa tämä mainittu prosessi tuskin lievensi; juuri tällaisten hoopoilujen seurauksena ihmisten viha lisääntyy – ei sinänsä sutta, vaan järjestelmää vastaan mutta ensiksi mainitullehan se kuitenkin helposti kostetaan!
Hyvä tosiaan että tämä ajojahti saatiin päätökseen. Mutta vaikka tästä tapauksesta tulikin poliisille niin sanotusti kynsille, niin edellenkään poliisin epämääräinen tiedoittaminen ei näytä loppuvan:
http://www.poliisi.fi/poliisi/ita-suomi/home.nsf/PFBD/C956B8668A741382C2257DF10028EE1A
Vaikka luulisi poliisin viisastuneen viime keväisestä, niin silti tässäkin tiedoitteessa mennään täysin epämääräisen kommentin varassa:
Kuten eräs valvoja totesi, ”jos joku vielä epäilee, ettei Suomessa harjoiteta suurpetojen salametsästystä, voisi tulla tänne katsomaan”. Liikennettä oli aika-ajoin sen verran paljon, ettei muuta järkevää selitystä toiminnalle ole. Niillä alueilla, joissa susia ei ole, siellä ei ollut havaittavissa ”hiiren hyppyäkään”.
Kuten jo viime vuonna asiasta kirjoitin, esimerkiksi minä ajelen pitkin metsäteitä etsiessäni susivapaata aluetta koiran juoksuttamiseen, toiset metsästäjät etsivät esimerkiksi ketun tai jäniksen jälkiä. Puhumattakaan muista metsän kulkijoista, metsäkonemiehet, palstojen omistajat, retkeilijät ja muuten luonnossa liikkuvat ihmiset, ja onpa sitä kuulemma semmoisia petobongareitakin.
Pelolla odottelen sitä kun ensimmäinen metsästäjä tuomitaan todennäköisin syin. Jos he pystyvät päättelemään pelkästään kulkija määristä metsässä, siellä olevan käynnissä suurpetojen salametsästys, niin siitä ei ole pitkä matka siihen että homma menee syyttäjälle ilman rikosta. Esimerkkinä juurikin tilanne jossa olen aamun tunteina löytänyt hukan tienylitys jäljen jota olen noussut autosta tarkastelemaan, jos siihen tilanteeseen sattuu poliisit, niin tuon tiedoitteen perusteella uskallan olettaa ettei minua uskota sekunttiakaan, vaan saan odotella kutsua käräjille.
Edelleenkään tutkinta ja valvonta ei ole pahasta, päinvastoin, mutta tämmöisen huutelun ja ennakkoasetelmien luomisen luulisi viranomaisilta jäävän jo edellis kevään kokemuksien mukaan pois.
Tiedotteen ja asiallisten ja asiatuntevien kommenttien jälkeen kysyn neuvoa, miten minun pitää toimia, jotta voin turvallisesti mennä kuntolenkille Ulriikintielle ja Halkolahdetielle koirani kanssa. Pitääkö nousta ensin autoon ja ajella Arppen pihaan, laskeutua alas ja lähteä tallustelemaan Arppenraittia. Vai voinko jalkautua heti ulkoportailta Ellinooran juostessa vapaasti ja iloisena vierellä poiketen silloin tällöin kymmenkunta metriä sivulle päin havaintojaan nuuhkimaan?
Mitkä ovat valtion aluehallinnon tai muun byrokratian byroon ohjeet? Otanko mukaan kännykän, kirveen, puukon, pienoiskiväärin jollaiseen sotilaspoikien entiseen harjoitusaseeseen minulla kantolupa vai kävelenkö vain enkelien varjelusta rukoilllen?
Kysymykseni on elämän realismia evoluutiossa ja Suomen syrjäseuduilla, liki rajaa Suomen puolella.
Metsäsästysharrastuksen vastustajat ovat löytäneet oivan keinon mustamaalata ja saatta epäilyttävään asemaan koko metsästäjäkunta. Mediakirjoittelun ja muun suoran toiminnan sijaan on otettu apuun poliisit. Kun tehdään ilmoitus mahdollisesta suden metsästyksestä niin poliisin on se tutkittava tai tulee meteli virkavirheestä. Ihmisiä ne poliisitkin ovat ja joskus varsin raadollisia. Mikäli poliisin toimintaan liittyy henkilökohtaisia pyrkimyksiä virkauran edistämiseen, se lisää omalta osaltaan alttiutta ylilyönteihin.
Perhon susijupakka oli sopivasti vuosi sitten siinä alla ja houkutus löytää”jymyjutty” kannusti typerään jukisuuteen.
Samalla tavoin kuin ihmiset rikkovat liikennesääntöjä tai tuovat tullin läpi ylimääräistä, niin on metsästäjien keskuudessa niitä, jotka rikkovat metsästyslakia. Joku tekee sen jännityksen vuoksi, joku ahneuttaan ja jotkut sen takia, että susi on vienyt koiran tai useamman, eli on hyvitys jollakin tapaa saatava.
Olen verrannut tätä härkäpäistä suden suojelua 1920 luvun alkoholinkieltolakiin. Senkin lain tarkoitus oli hyvä, kansan raitistaminen. Lain seurauksena syntyi uusi rikollisuuden muoto. Alkoholin salakuljettaminen, salakauppa ja juomatapojen raaistuminen. Tämän lain haitalliset seuraukset näkyvät Suomalaisissa vieläkin, alkoholi on kielletyn makea hedelmä?
Ei niin mustaa vuotta, etteikö jotakin valoa eli parannusta olisi näkyvissä. Pieni askel susikannan järkevään hoitoon on nyt otettu nimeltä kannanhoidollinen metsästys. Ne kannanhoidolliset metsästyksen ohjeet joita olen tiedotusvälineistä lukenut ovat kyllä vasemman käden hihasta ravisteltuja. Ne ovat tehty kirjoituspöydän takana tarkoituksena antaa metsästäjille hieman ”karkkia” ettei olis niin paha mieli. Henkilökohtaisesti olen pohtinut sitä voiko enää aseen kanssa syksyllä kävellä metsässä. Entä jos kuitenkin siihen susihukkaan törmään. Riittääkö mielenmaltti olla ampumatta?!
Hyvä vertaus Kalevilta tuo kieltolaki 1920-luvulta. Klamydian Pienen pojan elämää laulusta lainaten ”kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään”.
Enkä tässä nyt tarkoita susien metsästystä vaan ihan yleisesti ottaen tässä maassa kiellot ja ylen palttinen holhoaminen kääntyy aina ennemmin tai myöhemmin itseään vastaan.
Sitä tervettä järkeä odotellen…
Kyllä korvessa asuja tietää ja sitä pitää kunnioittaa. Eivät sudet kotipihaan kuulu. Luonnon sudet maastosta ovat elantonsa löytäneet ennen ja tänäkin päivänä. Korvessa asuvan ihmisen mielipidettä on kuulta, koska on kysymyksessä enemmän häviävä luonnonvara, kuin sudet. Korven asukkaille ei löydy puolustajia, eikä heidän luonnon monimuotoisille ajatuksilleen johon kuuluu myös korvessa elävä ihminen.